Eksyin sattumalta tänne tukinettiin ja päätin että kirjoitanpas tänne, jos saisi jotain kohtalotovereita tai järkipuhetta..
Sairastuin viime keväänä masennukseen. Koulu loppui sen takia kesken, ystäväni huijasi minut päivystykseen. Toukokuussa jouduin osastolle, vointini huononi entisestään ja diagnoosina oli vaikea-asteinen psykoottinen masennustila.
Osastolla sain nukuttua ja aloitin lääkkeen. Mirtatsapiinia syön edelleen. Olin osastolla reilun viikon.
Kaikkea on tapahtunut osastolla olosta tähän päivään, tämän hetkinen tilanne ahdistaa. Työkkäri velvoittaa, että minun pitää aloittaa työkokeilu, hommasin itselleni paikan ja maanantaina aloitin siellä, mutta se tuntui aivan liian raskaalle joten keskeytin sen. Olin siis työkokeilussa vaan maanantain ja tiistain. Luulin että jaksan ja kaikki menee paremmin, mutta ma-pe ja 6½tuntia päivässä tuli sittenkin liian äkkiä.
Vaikka syön normaalisti, nukun öisin, niin olo tuntuu silti jotenkin väsyneeltä enkä tiedä mistä tämä johtuu ja mitä voisin tehdä. Käyn ainakin kerran viikossa psykiatrisella osastolla kuntoutusohjaajien luona. Siellä minulle on sanottu, että minun pitää työkkärissä kertoa tästä että en jaksa normityörytmiä vielä, mutta en minä pysty. Olisihan se aikamoinen pommi, jos yhtäkkiä sanon työkkärin tyypille olevani hullu.
Tässä tekstissä ei ollut varmaan mitään järkeä, mutta onpa tämäkin nyt kokeiltu. ☹️
Kukaan ei halua vastata ☹️
Kuulostaa niin tutulta. Ainoa etten ole koskaa hakenu apua mistään. voimia! 🙂
Hei, Hepsukka!
Kuule, en minä ollut vastaamatta sinulle, koska en olisi välittänyt sinusta tai viestistäsi. En vain ollut kotona ja koneen ääressä.
Ymmärrän väsymyksesi. Mutta toisaalta ihailen sinua. Olet kuitenkin elämässä kiinni, vaikka sairastuit viime keväänä! Olet työkkärin asiakas jne. Kun minä aikanaan sairastuin, en ole sen jälkeen tehnyt päivääkään työtä. Olen ollut joko sairaslomalla, kuntoutustuella tai pysyvällä eläkkeellä. Koko tuon ajan. Ja nyt en edes haikaile työelämään. (Tai ehkä ihan vähän. Mutta pelkään, etten jaksaisi yhtään...)
Oletan, että olet saanut muitakin vastauksia, joten käyn itse nyt lepäilemään. Voi hyvin!
-Jardin Prive
Pyydä kuntoutusohjaajalta aika psykiatrille ja hän kirjoittaa sinulle sairasloman ja b-lausunnon työkkäriä varten. Et ole selvästikkään siinä kunnossa, että työkokeilu olisi ajankohtainen.
Hei Hepsukka.Voimia sinulle ja ainahan voi kysyä,jos olisi 4h paikkaa johon voisi mennä
töihin tai työharjotteluun.Itse tein melkein vuoden 4h työpäiviä,mutta siksi,kun en löytänyt pidempiä ja tykkäsin työstäni.🙂😉kaikkea hyvää sinulle.
Ensimmäinen työkkärin työharjoittelu piti alkaa minulla joulukuussa. Sopimus oli kirjoitettu ja toimitettu työkkäriin, mutta en jaksanut aloittaa sitä ollenkaan. Minulle kirjoitettiin 3viikon sairasloma ja enempää en saanut.
Maanantaina minulla on aika kuntoutusohjaajien luokse, enkä jaksaisi mennä sinnekkään kuuntelemaan sitä jankutusta siitä, että minun pitäisi työkkäriin kertoa voinnistani. Tuntuu että ne kuntoutusohjaajat ei ymmärrä ollenkaan, että ei se ole niin helppoa.
Minulle tulee ajoittain kausia, jolloin muut ihmiset ahdistaa todella todella paljon. Jos katson telkkaria, ahdistaa. Kuuntelen radiota, ahdistaa. Ja sitten kun nään ihmisiä kun olen koirien kanssa ulkona niin se ahdistus on jotain ihan kamalaa.
Työkkäri odottaa parhaillaan sairaslomatodistusta minulta, mutta ei minulla sellaista ole, enkä tiedä saanko edes saikkua. Lääkäriä en enää jaksa tavoittaa, hän ei ole vastannut puhelimeen kun viimeksi yritin hänelle soittaa.
Olen ihan hukassa enkä tiedä yhtään mitä minä teen.
😭
Nyt mokasin tämän viimeisimmän työkokeilupaikan kanssa, syvä huokaus.
Voiko tämä olla jotakin muuta kuin masennusta? Välillä minulle tulee hetkiä, jolloin jaksan tehdä kaikkea ja mikään ei ahdista pätkääkään. Ja sitten samana päivänä saattaakin yhtäkkiä olla, että en jaksa tehdä yhtään mitään, kaikki ahdistaa. Esim. nyt tänäaamuna aamupalan syötyäni minulle tuli kunnon siivousinto. Tyhjensin koneen ja siivosin koko keittiön, mutta nyt taas tuntuu ahdistavalta että pistin verhot kiinni enkä halua nähdä muita ihmisiä.
Mitä tämä on?
"Minulle tulee ajoittain kausia, jolloin muut ihmiset ahdistaa todella todella paljon. Jos katson telkkaria, ahdistaa. Kuuntelen radiota, ahdistaa. Ja sitten kun nään ihmisiä kun olen koirien kanssa ulkona niin se ahdistus on jotain ihan kamalaa."
Minulla on aivan tuota samaa, sillä erotuksella, että minulla tuon ahdistuksen laukaisi ero. Yhtä kaikki, ahdistus on todella yleisluontoista, se liittyy vähän kaikkeen. Hirveintä on se, että millä ihmeellä sitä saa yksinäinen ihminen ajan kulumaan, kun kaikki ahdistaa. 😑❓