Kirjoitin tänne aiemmin pohjattomasta yksinäisyydestä.
Olen jostain lukenut ohjeen, että jos elämässä ei jokin asia toimi, kokeile jotain muuta. Niinpä päätin muuttaa jotakin oleellista elämässäni; Muutin osittain pienemmälle paikkakunnalle, mutta pidän edelleen takaporttina mahdollisuuden muuttaa takaisin vakituiseen kotiini.
Sain pienen vuokra-asunnon ihanasta puutalosta kauniilla keskisuurella merenrantapaikkakunnalla. Kaikki harrastusmahdollisuudet ovat lähellä kuten myös bussipysäkki, jolta pääsen entiseen kotiini vaikka keskellä yötä. Bussit kulkevat tunnin välein. Olen mennyt mukaan uuden kotipaikkani harrastuksiin ja saanut elämän arjen sujumaan oikein hyvin.
Tiedän, ettei itseään pääse pakoon. Arvaan myös, etteivät ihmissuhdevaikeuteni ole muuton myötä kadonneet. Muutaman viikon kokemuksen perusteella tämä oli kuitenkin minulle paras mahdollinen ratkaisu. OLen jaksanut laittaa pienen kotini viihtyisäksi ja herätellä henkiin vanhoja tekemisiä, joita minulla oli tapana kotona puuhailla.
Olin tuntenut jo kauan, että välit ns. ystäviini olivat haalistuneet. Näin minusta tuntuu edelleen, mutta sillä ei ole enää niin suurta merkitystä. Välillä tuntuu jopa, etten oikeasti edes pitänyt heistä.
Välit sisareeni ovat parantuneet jostain syystä tämän ratkaisuni jälkeen (ainakin väliaikaisesti) samoin poikaani ja hänen avovaimoonsa. Myös veljeni perheineen on käynyt uudessa kodissani vierailulla.
Edelleen illat ja viikonloput ovat yksinäisiä, mutta yritän kehittää niihin tekemistä. Asiaa hankaloittaa vaikea uniongelma, jonka takia nukun aika vähän ja epäsäännöllisesti. Iltaisin en kovin helposti lähde kotoa mihinkään. Tuolla uudella paikkakunnalla olen kuitenkin ottanut vakiharrastuksen yhteen iltaan viikossa. Näin yritän pikku hiljaa siirtää vuorokausirytmiä sellaiseksi, että jaksaisin myös iltaisin liikkua kodin ulkopuolella.
Päätin kokeilla tätä uutta ratkaisua vuoden ajan. Jos se ei pitemmän päälle toimi, palaan entiseen tai yritän keksiä vielä jotakin muuta. Olen jo eläkeiässä. Jos aion saada elämääni tämänkaltaisia muutoksia, ei ole syytä aikailla. Toistaiseksi olen tuntenut itseni useana päivänä onnelliseksi tämän ratkaisun myötä. En tiedä, jatkuuko niin, mutta ne onnelliset hetket olen kuitenkin saanut ja niistä olen osannut nauttia.🙂
Onpa hienoa, että olet noin suureen muutokseen uskaltautunut. Mutta vaikka muuttaa maisemaa, niin sitä vie itsensä aina mennessään mihin sitten meneekin. Jos valvoo yksin yössä eikä uni tule, niin helposti pienikin ongelma kasvaa suureksi möröksi joka karkottaa unet vaan kauemmaksi.
On hyvä odottaa hyviä asioita tapahtuvaksi, silloin niitä herkemmin huomaa kun ovat kohdalla. Yleensä asioilla on tapana järjestyä, ainakin jotenkin. Kunpa sama pätisi myös asunnon järjestykseen. Olen ties miten kauan halunnut saada paremman järjestyksen pieneen asuntooni, mutta tuo järjestely jää aina kesken. Tietysti siivoan viikottain, mutta se selkeämpi järjestys on hakusessa. Mutta en ota tuosta suurempaa stressiä. Pääasia että minä ja kissa viihdymme täällä. Sukulaiset ovat kaukana eikä täällä kaupungissa onneksi ole tapana tehdä yllätysvierailuja.
Kello on tosi paljon ja tässä minä vaan vielä kirjoittelen. Mutta nyt lähden nukkumaan. Voin varmaan jo sanoa tässä vaiheessa hyvää huomenta, kun kello on 2.33.
🙂