Olen aikuinen nainen, eronnut yli 10 vuotta sitten ja nyt elän orastavassa etäsuhteessa miehen kanssa joka on todella tyylikäs sharmantti ja kaikinpuolin kunnollinen.
Emme ole tavanneet kuin jotain kuusi kertaa, viimeksi viimeviikonloppuna, jolloin lähdimme kauppoja kiertämään. Menimme isoon tavarataloon jossa katselimme ensin yhdessä tavaroita ja sitten deittini meni miesten osastolle ja minä jumiinnuin kemikalio-osastolle. Olen hajuvesihullu, joten niitä tuoksuttelin ja löysinkin todella hyväntuoksuisen parfyymin ja asuuni sopivan luomivärin.
Tuotteet kädessäni lähdin vaateosastolle ja löysin jonkun neuleen jota menin sovituskoppiin koettamaan. Minulla ei ollut ostoskärryjä mukana eikä kopissa ollut minkäänlaista penkiä minne meikit olisin laskenut joten laitoin ne sovituksen ajaksi laukkuuni etteivät jää sinne koppiin..
Pahaksi onnekseni unohdin autuaalisesti ne sinne kun deittini kanssa vielä kiersimme sen jälkeen yhdessä jossain muualla. Esittelin hänelle neulettani johon olin erityisen tyytyväinen ja ei muuta kuin kassalle. Maksoin ostokseni ja olin tosi onnellinen upeasta neuleeestani, olin autuaallisesti unohtanut ko. tuotteet laukkuuni.
Yhtäkkiä vartia kassojen jälkeen tuli sanomaan että olisi vähän asiaa, tulisitko mukaani. Ensin olin hämmentynyt että mitä?? kunnes tajusin mitä olin jättänyt maksamatta. Voi minua typerää idioottia. Arvatkaa uskoivatko vartijat ja poliisit jotka kutsuttiin paikalle että se oli puhdas vahinko, ei, ei tietenkään. Häpesin suunnattomasti, sillä olen perusrehellinen ihminen ja nyt kävi näin.
Sain melki 300 euron sakon ja varmasti nimeni on poliisen järjestelmässä ja siellä poliisilaitoksella sattuu työskentelemään tyttäreni miehen äiti jota ei vaitiolovelvollisuus koske, koska hän auliisti kertoo kuka tuttu on mitäkin tehnyt, elikkäs lapseni saa ihan varmasti tietää mitä on tapahtunut, ja uskooko hänkään että se oli puhdas vahinko, no ei takuulla.
Olin lähes tunnin kuulusteltavana ja tottakai minä ne tuotteet maksoin niinku alunperin tarkoitus olikin.
Kun näin deittini niin kerroin hänelle että minua ”LUULTIIN” myymälävarkaaksi, enhän kehdannut hänellekkään kertoa mikä on totuus, miksi hän uskoisi kun ei poliisikaan.
Jälkeenpäin hän oli niin tuohtunut että lupasi anataa palautetta kyseiseen tavarataloon aikuisen naisen huonosta kohtelusta varkaana. No, entäs sitten kun sieltä tulee vastaus että todellakin laukusta löytyi maksamattomaa kamaa. Mua hävettää niin sairaasti ettei mitään rajaa ja kiroan huolimattomuuttani.
Tää deittini varmasti jättää minut tämän episodin jälkeen ja maineeni on ikuisesti ryvettynyt jos vielä vävyni äiti retostelee pitkin kaupunkia tuolla asialla.
Miten ihmeessä voin enää koskaan katsoa ketään silmiin ja kunnioittaa itseäni.
Tämän asian takia en ole saanut nukuttua eikä mikään suju kun itseinho on niin suuri.
Kertokaa mitä ajattelette tästä ja onko teillä ollut vastaavia kokemuksia, toivon todella tukea että jaksan elää huomiseen, olen jo hautonut mielessäni ties mitä..
Koskaan en ole varastanut mitään enkä tietenkään ollut poliisien kanssa missään tekemisissä ja he olivat tosi tylyjä käytökseltään, ei hymyn häivettäkään suotu, siksikin tuntuu niin mahdottoman nöyryyttävältä
Kiitos jos joku jaksoi lukea vuodatukseni 😯🗯️😯🗯️
Voi että, ikävä tapaus tosiaan! Itsekin olen joskus miettinyt, että laitan tuotteita laukkuuni sen ajaksi, kun olen sovituskopissa, mutta en ole koskaan sitä kuitenkaan tehnyt, koska mulle kävisi luultavasti samoin.
Kaikille meille sattuu virheitä, se on vain elämää. Ymmärrän hyvin ahdinkosi, mutta itse kuitenkin tiedät, että omatuntosi on puhdas, ja se lienee tärkeintä!
Voisit tietenkin kertoa tälle miehelle totuuden, se kantaa aina pisimmälle. Itse tekisin luultavasti sen, mikäli olisi pieninkin "riski" että hän saisi sen kuitenkin kuulla jostain muualta, ja vieläpä "vääränä" versiona.
Tsemppiä, kyllä se siitä! Ja älä soimaa itseäsi liikaa. 🌻🙂🌻
Kiitos viestistäsi missJ.
Taitaa olla turha miehelle enää selittää mitään, sillä sunnuntai-illan jälkeen hän ei ole enää soitellut eikä oma-aloitteisesti laittanut viestiäkään, tosin vastannut on hyvin nihkeesti lähettämiini😞 (missä muuten on itkuhymiö?)
Olen siis vasta eilen kirjautunut tänne ja kun nyt olen lueskellut viestiketjuja niin ihmettelen sitä, kuinka paljon pahaa itse kullekkin on sattunut ja mitä hirveitä taakkoja ihmiset sisällään kantaa. Kun näitä lukee, alan oikeesti ihmetellä myös sitä, mitä on nää ihmiset ympärilläni, joilla tuntuu aina menevän hyvin eikä päällepäin näy olevan mitään hätää, onko se vain naamio jokaisella vai onko tänne kasaantunut meitä epäonnisia vain. Uskon kyllä, ettei minustakaan ulospäin näy, mitä häpeää nyt sisälläni kannan ja mitä kaikkea onkaan elämässäni tapahtunut ja sattunut mitä peittelen enkä kerro kenellekkään.
Alankin pitää täällä päiväkirjaa mun elämästäni joka ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, mutta nyt menen kauppaan ja ostan olutta että kehtaan sietää itseäni edes illan, sillä niin nöyryyttävältä fiilis just nyt tuntuu😳.
Niin ja luulen etten kuule deitistäni enää koskaan mitään. Miltäköhän tuntuu olla ihan yksin nyt, aikaisemmin hyppäsin suhteesta toiseen mutta nyt ei just miehet huvita kun näen itseni niin syntiseltä..
😝
Vahinkoja voi sattua kenelle vain!
Tiedän että, koska asia tapahtui juuri sinulle, niin sinua se kalvaakin eniten ja ehkä liikaakin, mutta näin "ulkopuolisin" silmin asia kuultuna (luettuna) ei vaikuta kovin suurelta ongelmalta. Teet kärpäsestä härkäsen. Tai ehkä sinä et tee, vaan nämä myymäläetsivät, myyjät ja poliisit jo tekivät.
Oli varmasti vaikea puolustaa itseään jos ei ollut ketään kuka uskoisi. Mutta
minä ainakin uskon, että se oli vahinko 🙂. Tsemppiä jatkoon ja koita päästä asian yli.
Se mies on ihan naurettava, jos tälläisen asian takia ei halua enempää tutustua. Sama kun ruvettaisiin hänen mokiaan tonkimaan. Kaikilla on joskus käynyt huonoja sattumuksia. Myös hänellä. Ja myös sillä paikallisella "juoruilijalla". Heinä en nyt kovin paljoa rupeaisi asiaa levittelemään.
Muista ensikerralla ostoskori. Ja usko pois, että joskus vielä naurat tälle sattumukselle, vaikka se nyt tuntuukin ylitsepääsemättömän vaikealta ja hävettävältä, mutta muista ettei se meidän "ulkopuolisten" silmissä ole niin paha juttu! Pääasia, että itse tietää mikä oli totuus!
🙂🌻
Onhan se iso harmitus, kun tuollaista tapahtuu, mutta niin me vaan ihmiset ollaan erehtyväisiä ja unohtavaisia, ja joskus sitten siitä saa miltei aiheettomastikin kärsiä.
Tietystikin minusta tosi oikein ja hyvä, että sait ne sakot ja sinut otettiin kiinni, nimittäin, jos oikeat varkaatkin noin jäävät kiinni, niin asiathan ovat silloin valvonnan puolesta kunnossa ja on syytäkin, että tuollaisesta tulee tekijälle opetus-> teoilla on seurauksensa. Tosin todella ikävää tietysti maksaa tuollainen summa pelkästä unohduksesta ja lisäksi se on ollut sinulle tavallaan kaksinkertainen rangaistus, kun jo oli siinä se kiinni joutumisen häpeäkin.
Sinä nyt et mitään opetusta tarvinnut, kun et mikään myymälävaras ole. Tosin varmasti muistat jatkossa sen, että otat korin mukaasi ostoksille 😉 Lisäksi tästä ainakin käy ilmi se, että sinullahan on todella hyvin tuo omatunto toiminnassa, kun syyllistyt noin. Uskon, että moni muukin syyllistyisi ja harmittelisi.(itse ainakin) Toivon kuitenkin, että voit pikkuhiljaa hellittää tuosta syyllistymisen taakasta.
Minä ajattelen, että jos lähimmäisesi eivät sinua usko, niin se on heidän vikansa ja ongelmansa. Tärkeintä tosiaan se, että itse tiedät olevasi kunnollinen kansalainen. Ja jos naapurisi tulevat kuiskuttelemaan, että mitäs myymälävaras, niin kehoitan varoittamaan heitä, että pitävät tavaransa piilossa, ettei vain käy niin, että sinä "paha rikollinen" pääset heidän tavaroidensa kimppuun. 😉
Tulee mieleen myös tuo, että kai siinä nyt helpostikin unohtaa kassiinsa tuollatavalla tavaraa, kun on sharmantin miehen mukana kaupassa!!! 😉 Ei ole yksi kerta, kun on itse tullut tuijotelleeksi kaupassa ihastuneena oman miehen naamaa ja keskittyminen on herpaantunut.
Minulle kävi kerran niin, että ollessani tavaratalossa ostoksilla, lapseni oli laittanut huomaamattani rattaiden alakoriin lankakerän. Huomasin tuon vasta kaupasta poistuttuani. Tunnustan jopa olleeni niin viitsimätön, etten sitä kerää enää sinne lähtenyt lasten ja kaiken tavaran kanssa takaisin kärräämään, vaan laitoin mokoman roskiin, kun en tehnyt sillä mitään. Toisella kerralla olin laittanut jonkin toisen tuotteen sisään kenkälusikan ja jostainsyystä kassaneiti ei sitä huomannut. Toki sitten itse kassan toiselta puolelta huomasin asian ja ehdin vielä samassa rytäkässä huomauttamaan, että siitäkin pitäisi ottaa vielä maksu.
☺️❤️☺️
Kiitos teille silent ja eveny😍.
Olen tuota varkauttani käännellyt ja väännellyt puolelta toiselle, myös sille puolelle´että, miltä tuntuisi ollakin se deitti jonka kaveri jäisi kiinni, miten siihen reagoisin. No, minä uskoisin sen mitä mies sanoo, tai luulisin uskovani mutta olisihan se noloo olla seurana kun kaveria vartija vie, no emmä tiedä.
Olin kovin yksinäinen eilen, ajattelin että olen niin surkee ihminen että on ihan oikein että minut jätettiin. Miehestä ei siis ole todellakaan kuulunut mitään, hän on kyllä kaverinsa kanssa ulkomailla nyt, selittäisikö se tämän hiljaisuuden?
Olisi niin kiva avautua tästä mokastani jollekin mutta kun en kehtaa. Entuudesta tiedän, että puhuminen on aina helpottanut mutta tämä on niin iso juttu mielestäni etten oikeesti kehtaa. Moraalini on tosi korkealla ja siksikin tämä tuntuu niin kamalalta. Kun te rakkaat kerroitte ettei tuo nyt niin iso juttu ole teidän mielestänne, ajatteleekohan muutkin niin
.
Asiasta toiseen, ei tämä ole ainoa kamala asia elämässäni vaan yksi monista. Olen kokenut erittäin vaikean avioeron, vakavan masennuksen, pitkän kihlauksen uusperheenä jossa olin alistettu kynnysmatto. Olen myös ollut seksuaalisen häirinnän kohteena ja viimeisin on työpaikkakiusaaminen esimiehen taholta, sitähän tapahtuu isoimmissakin piireissä kuten tiedätte. Alan pärvöttämään näitä asioita tässä ns. päiväkirjassani aloittaen työpaikkakiusaamisesta, mutta se seuraavalla kerralla. Kiitos teille lohduttajani, omatunto pikkuisen hiljeni viestejänne luettuani.
Päivänpaistetta teille ja hyvää tuulta kuin myös joka ikiselle tukea tarvitsevalle.🌻🙂🌻
Hei!
Tartun tuohon, kun kerrot, että olet uusi ja ihmettelet mitä kaikkea ihmisilleon tapahtunut kun tulee tänne ja lukee. Minä olen myös ihan uutuuttaan täällä ja sama asia on käynyt mielessäni, että ihmiset vaikuttavat niin pärjääviltä ja hyväosaisilta ympärillä, mutta ei koskaan tosiaan tiedä mitä heillä onkaan. Kaikki ei ilmeisesti kuitenkaan näy päälle päin.
carmilla kirjoitti 21.3.2012 16:56
Kiitos viestistäsi missJ.
Taitaa olla turha miehelle enää selittää mitään, sillä sunnuntai-illan jälkeen hän ei ole enää soitellut eikä oma-aloitteisesti laittanut viestiäkään, tosin vastannut on hyvin nihkeesti lähettämiini😞 (missä muuten on itkuhymiö?)
Olen siis vasta eilen kirjautunut tänne ja kun nyt olen lueskellut viestiketjuja niin ihmettelen sitä, kuinka paljon pahaa itse kullekkin on sattunut ja mitä hirveitä taakkoja ihmiset sisällään kantaa. Kun näitä lukee, alan oikeesti ihmetellä myös sitä, mitä on nää ihmiset ympärilläni, joilla tuntuu aina menevän hyvin eikä päällepäin näy olevan mitään hätää, onko se vain naamio jokaisella vai onko tänne kasaantunut meitä epäonnisia vain. Uskon kyllä, ettei minustakaan ulospäin näy, mitä häpeää nyt sisälläni kannan ja mitä kaikkea onkaan elämässäni tapahtunut ja sattunut mitä peittelen enkä kerro kenellekkään.
Alankin pitää täällä päiväkirjaa mun elämästäni joka ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, mutta nyt menen kauppaan ja ostan olutta että kehtaan sietää itseäni edes illan, sillä niin nöyryyttävältä fiilis just nyt tuntuu😳.
Niin ja luulen etten kuule deitistäni enää koskaan mitään. Miltäköhän tuntuu olla ihan yksin nyt, aikaisemmin hyppäsin suhteesta toiseen mutta nyt ei just miehet huvita kun näen itseni niin syntiseltä..
😝
Ymmärrän hyvin, että tilanne hävettää ja harmittaa. Minä meinasin kerran kävellä ostoskesksessa toiseen kauppaan kulho kädessäni, kun siellä kauppojen rajat hämärtyvät. Olin jo mennyt kauppojen käytävävälitilaan, kun huomasin asian ja palasin kiiresti kauppaan. Olisi minut varmaan pysäytetty, mutta kun kulho oli sylissä, minua olsi varmaan uskottu, että olin ajatuksissani unohtanut sen. Jos se olisi ollut kassissa, se olisi näyttänyt varastamiselta.
Minulla on huono muisti ja siksi olen joutunut keksimään kaikenlaisia sääntöjä itselleni, etten hukkaisi jatkuvasti tavaroita tai tekisi vastaavanlaisia virheitä, joista voi koitua isoakin harmia.
Tärkeintä minusta on, että sinulla on puhdas omatunto. Sen kanssa kun joutuu elämään koko loppuelämän. Virheitä sattuu, ole armollinen ja anna anteeksi itsellesi.