huh mulle suunnitellaan kuntotustutkimusta ja mahdollisesti työkokeilua mun mielestä noissa ei ole YHTÄÄN järkeä.
en kuitenkaan pääse mihinkään oikeasti töihin eikä varmana enää KIINNOSTA olla työkokeilussa.
miksi IHMEESSÄ en voi päästä eläkkeelle?
Jos olet nuori/nuorehko, on eläkkeelle laittaminen se VIIMEINEN vaihtoehto, kun mitään muuta ei enää ole.
Ehkä sinun pitäisi muuttaa asennettasi noiden suhteen, et ajattelisi ettei niistä ole mihinkään eikä sinua kiinnosta, vaan yrittäisit ottaa positiivisemman asenteen - niistä voi ihan oikeasti olla hyötyä ja entäpä jos se saakin sinut kiinnostumaan jostain.
Mitä menetettävää sinulla on?
Vähän vaikeahan tähän on mitään sanoa, kun en tunne taustojasi sen tarkemmin.
Kannattaisi varmaan koittaa puhua omasta mielipiteestäsi tätä työkokeilua
suunnittelevien kanssa. Ja onhan se tietty vaan kokeilu, joten jos ei onnistu, niin
minkäs ne sille sitten voivat. Voihan se olla sulle ihan hyväkin uusi mahdollisuus.
sasutäti: mulla ei todellakaan OLE asenneongelmaa olen yrittänyt SIKANA ja TURHAAN!
olen ollut selvityksissä ennenkin ja työkokeiluissa myös
tuloksena:työttömyys
en enää JAKSA panostaa työkokeiluun kun JO valmiiksi tietää että se ei auta mua saamaan töitä
bluesgirl kirjoitti 3.12.2008 5:33
olen ollut selvityksissä ennenkin ja työkokeiluissa myös
tuloksena:työttömyys
No tämä ei selvinnyt ensimmäisestä viestistä, joten oletin että se on ensimmäinen kerta. Siitä huolimatta, onko sinulla mitään menetettävää, jos menetkin. Jos et mene, voi tuloksena olla karenssi, ja kyllä minä ainakin mieluummin tekisin päivisin jotain järkevää kuin möllöttäisin kotona.
käsittääkseni on kyse minun elämästäni
Hei blues girls..
Minäkin olen työtön. Elämä ei ole helppoa, sinäkin varmasti tiedät sen jo. Olen huomannut että työkavereille ei kannata mennä puhumaan omista ongelmistaan yhtään mitään. On viisainta keskustella pakolliset keskustelut vain pomon kanssa. Sillä on vaitiolovelvollisuus työntekijänsä asioista.
Usein työkavereiden kanssa on pakko tulla toimeen, vaikkei oikein niistä välittäiskää. Mä monesti voin tuntua varmaan tympeeltä työntekijältä toisista, mutta en mä niitte työkavereiden takia duunia tee. Vaan asiakkaiden ja itteni vuoksi.
On vaikee olla.. kun vaikka kaikkensa yrittää tuntuu ettei kelpaa minnekään. Se syö itsetuntoa. Silti on vaa uskottava itseensä ja omiin kykyihinsä. Sillä jos ei itse usko, kuinka saa toisen uskomaan? Kyllä sieltä työttömyys kierteestä pääsee pois. Se vaatii pirusti töitä, se syö sielua ja saa aikaan monta kyyneltä ja masennustakin. Jos saa edes muutaman päivän olla töissä. Se helpottaa jo elämää. Oikeassa työssä tai työharjottelussa, on rutiini, joka vie elämää taas aavistuksen verran eteenpäin.
Ei elämä oo helppoa, mutta en ole koskaa kuullut kenenkään antavan takeita, helposta elämästä. Siksi minä yritän. Siksi minä kestän. Tiedän että työvoimatoimistossa voidaan olla keljuja, voidaan olla tyranneja, voidaan langettaa mahdottomia tehtäviä. Silti minä yritän. Haluan saada elämän hallintaani ja se onnistuu vain jos yritän.
Minusta on hyvä että purat tänne tuntemuksiasi=) Pura jatkossakin. Ehkä olosi helpottuu kun saat sanoa jonnekin/jollekin että olet kurkkuasi myöten täynnä sitä, ettet muka kelpaa minnekään. Silti, minusta olisi hyvä jos tutkisit niitä hetkiä jolloin olet tuntenut epäonnistuvasi. Esim. Mistä olet keskustellut työkavereidesi kanssa? Mitä voisit tehdä paremmin seuraavalla kerralla? Mitä voisit jättää tekemättä/sanomatta seuraavalla kerralla? Onko vika minussa vai työpaikassa? Olinko liian epätoivoinen? Vaadinko liikaa?
Epäonnistumisista oppii. Usko pois. Nyt minä olen saanut keikkatöitä. Vaikka toiseen työpaikkaan en ollut ilmeisesti tarpeeksi hyvä. Onnea sinulle työnhakuun. Toivon että sinulla nappaa ja joku nappaa sinut työntekijäksi🙂🙂🌻
bluesgirl kirjoitti 14.12.2008 1:5
käsittääkseni on kyse minun elämästäni
En ole muuta väittänytkään. Kunhan esitin kysymyksiä ja kyseenalaistin tuon negatiivisen asenteesi. Eli ei mitään henkilökohtaista.