Hiljainen ja yksinäinen.
Hei, kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa.
Olen 59 vuotias nainen ja asun ulkomailla. Suurin vaikeus on että olen LIIAN HILJAINEN ja huono puhuja. Viihdyn kylläkin ihmisten kanssa, mutta mielummin taustalla, sivusta kuuntelijana.
Lapsesta asti olen kääntänyt sanoja väärin. Esim. Kerroin naapurin tädille että tulin kotiin HUOMENNA vaikka oli tarkoitus sanoa EILEN. Jos lehdessä tarina jatkuu sivulla 23 niin melkein 100% haen sivun 32. Eli olen lievästi sanasokea tai jotain sinne päin. Ääneen lukeminen on hankalaa ja kärsin siitä koulussa aivan kauheasti. Opettelin lukemista edeltäkäsin ja selvisin jotenkin aina tehtävästä. Siihen aikaan ei taidettu tietää paljoakaan lukuvaikeuksista. Olin kuitenkin yli keskitason oppilas.
Puhun myös epäselvästi ja ääni on matala ja hiljainen, vaikeisti lausuttavien sanojen sanominen on vaikeaa aivan kuin kieli menisi solmulle. En myöskään muista nimejä ja vaikeita sanoja.
Kun asun maassa jossa melkein kaikki ovat puheliaita ja vitsiniekkoja, niin minun hiljainen olemus korostuu negatiivisenä. Olen myös pieni, ylipainoinen ja naama peruslukemilla erittäin hapan, ilme jopa vihainen, ruma. Tästä on tullut minulle suuri vaikeus ja eristäydyn kotiin jossa tunnen oloni turvalliseksi. Mieheni on puhelias ja hänellä on paljon harrastuksia ja kavereita. Hän on hyväsynyt minut semmoisena kun olen, eikä minun hiljaisuus ole vaikeus meidän suhteessa, luojan kiitos.
Löytyykö täältä ketään vastaavanlaista tapausta. Toivottavasti joku vastaa.
No minä ainakin tunnistin monessa kohtaa tuossa itseni. Niin kuin sinäkin, minä tykkään olla toisten kanssa, mutta verbaalisesti en taida olla kovinkaan lahjakas. Varsinkin, jos yhtään hermostuttaa tai olen vähänkin tuntemattomamman ihmisen kanssa, sanat menevät solmuun varmasti jossain vaiheessa, ja sitten hävettää. Ja kun en oikein osaa olla aktiivinen ja aloittaa keskusteluja toisten kanssa, niin harvoin tulen tutustuneeksi uusiin ihmisiinkään... ja niinpä olen yksinäinen minäkin. Minulla on käytännössä vain muutama kaveri.
Sinun tilannettasi tietysti hankaloittaa, että olet ulkomailla, jossa kuvailemasi perusteella small talk -kulttuuri on ihan toista luokkaa kuin Suomessa, ja hiljaisia ymmärretään väärin ehkä vieläkin enemmän. Voisiko asiaa auttaa, jos pääsisit aloittamaan jonkun harrastuksen, jossa ei olisi mitään älyttömiä paineita puhua, mutta siihen olisi kuitenkin mahdollisuus? Esim. kuvataide tai jokin liikunnallinen harrastus. Itselläni yksinäisyyden tunnetta lievittää jo jonkin verran se, että pääsee tekemään jonkinlaisessa porukassa sellaisia juttuja, jotka kokee omikseen ja joista pitää. Silloin saattaa myös keksiäkin kummasti enemmän puhuttavaa. Tsemppiä 🙂🌻
Aloittaja on kuin minäkin, yhtä huono puhumaan ja varsinkin vaikeat sanat kierrän tai jätän vain sanomatta. Puheen tuottamine on ollut aina vaikeaa, varsinkin isossa porukassa, kahden kesken olen ihan normaali, ei mitään ongelmia, paitsi jos jännitän toista henkilöä. Ehkä jännittäminen onkin se mikä vaikeuttaa puhumistani. Olen jo lapsena joutunut kiusatuksi puhetyylistäni joten ehkä silläkin on vaikutus, vaikk olen sen asian kuvitellut käsitelleeni.
Mutta kirjoittaminen sujuu, siitä olen onnellinen ja kiitollinen.
Mieheni sanoo, ettei kaikkien tarvitse ollakkaan äänessä, ei häntä häiritse jos en seurassa olekaan puhelias tai keskustele vieressä istuvan kanssa. Kun en saa sanaa suustani kun olemme jossain isommassa porukassa esim. juhlissa.
Mutta olen opetellut pitämään puoliani harrastuspiireissä, kyselen tyhmiä kysymyksiä, pidän huolen nykyisin että saan itsekin ohjausta ryhmässä enkä enää ole hiljaa ja anna muiden viedä minunkin aikaa. Koska nämä äänekkäämmät ja rohkeammat vievät toisilta paikan jos ei pidä puoliaan. Ihan vain sen takia pidän puoleni nykyisin, etten tule sitten katkeraksi tai takanapäin arvostelijaksi. On vain opeteltava uusi tapa. jotenkin nyt kun ikää tulee niin huomaa ettei niin paljoa pelkää muiden sanomisia eikä sitä että mitä ne muut ajattelevat minusta. Hyväksyn ehkä itseni jo tällaisenaan. Toivottavasti minusta ei tule liian agressiivista puoleni pitäjää, vaan pysyisin kohtuudessa.
Kiitos Nigtingale ja Salainen55. Hyviä ehdotuksia molemmilta.
Jo se että uskalsin kirjoittaa tänne, helpotti.
Olen kolmen yhdistyksen passiivinen jäsen, ehkä uskaltaisin mennä kokouksiin ensi vuonna
. Postista tuli juuri yhden yhdistyksen ilmoitus, että he etsivät uusia jäseniä hallitukseen.» Rahastaja» olisi minulle aivan sopiva koska pidän numeroista ja osaan käyttää tietokonetta kiitettävästi. Ja ihme kyllä, teen harvoin virheitä ja käännän numerot toisinpäin.
Katsotaan riittääkö rohkeutta
ja järjestyykö kuljetus.
Voimia teille olemmille ja iloista syysmieltä.
🙂