Miksikö eri puolilla maailmaa olevia ihmisiä pidetään yhtenä lajina?
-Siksi, että ihmiset ovat geneettisesti yhtenäinen laji. Kaksi, ei toisilleen olevaa ihmistä on toisiaan geneettisesti lähempänä kuin kaksi simpanssia ovat toisilleen. Ihmislaji on sen vuoksi geneettisesti yhtenäinen, että se oli varhaisvaiheessa kuolla sukupuuttoon ja vain pienestä populaatiosta kehittyi nykyihminen. Sen vuoksi ei ole suositeltavaa, että sukulaiset saavat keskenään lapsia. Perinnöllisen sairauden riski on suurentunut, jos kummatkin vanhemmista kantavat sairautta aiheuttavaa geeniä. Apinoilla "sukurutsauksen" haitat ovat vähäisempiä, koska saman lajin sisällä on suurempi geneettinen eroavuus.
Hiiret eivät voi olla ihmisiä: geneettisesti liian erilaisia, eivätkä pysty lisääntymään toistensa kanssa. Hiirillä on mainio ekolokero, eikä niihin kohdistu merkittävää valintapainetta. Joka ainoa maapallon kolkka on täynnä eliöitä, jotka tulevat toimeen juuri siinä ympäristössä, missä ne ovat. Jos ympäristö muuttuu, niin sopeutuvimpia geenejä kantavat jäävät henkiin ja edelleen mahdolliset mutaatiot, jotka vahvistavat kyseistä henkiinjäämistä, periytyvät seuraavalle sukupolvelle.. Jos laji ei tule toimeen, se kuolee sukupuuttoon. Fossiileja näistä sukupuuttoon kuolleista eliöistä löytyy useita. Mannerlaattojen liikkuessa Australiasta tuli pussieläinten koti. Muualla muut nisäkkäät syrjäyttivät pussieläimet. Kyse ei ole ohjautuvuudesta, vaan sattumasta.
Miksi nykysimpanssin pitäisi olla esi-isästään hirveän paljon poikkeava? Jos kerran silloinen populaatio, joka jatkoi elämäänsä viidakossa, pärjäsi siellä hyvin? Se osa porukasta, joka vaelsi muualle, joutui Afrikan mantereen tietyn osan kuivuessa liikaa savannille, jossa olisuhteet muodostuivat koviksi ja selviytyminen edellytti joko sopeutumista nopealla tahdilla (ihmislajin synty).
Ilmaston muuttuminen suuntaan tahi toiseen aiheuttaa suurta valintapainetta. On kummaa, että karhulla, ketulla ja vaikkapa jäniksellä on paksu turkki, jolla ne selviävät talvesta. Yllätys, ihminen on karvaton, siis trooppinen eläin. ja siis alkuperältään sopeutunut lämpimiin olosuhteisiin. On apinallakin karvoitusta, mutta sen merkitys ei ole lämpimänä pysyminen (eikä ole rakenteeltaan turkki), vaan apinan karva suojaa sen ihoa, joka muuten vaurioituisi herkästi puissa kiipeilessä..
Luonto on niin täynnä esimerkkejä hienoista sopeutumismekanismeista, jotka ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana. Evoluutio on pääpiirteissään luova voima. Tuhoavana voimana sitä voidaan pitää yksittäisen lajin kannalta, mutta laji on sivuseikka. Luova voima näkyykin juuri elämän ylläpidossa, eikä siinä, että yksittäinen laji olisi jokin päätavoite. Lajeja tulee ja menee. Jos ihminen tuhoaa oman ja lukuisat lajit siinä ohessa, niin karhukaiset ja torakat jäävät.
En tiedä, vastasinko kysymyksiisi. Mielestäni on jo harhaanjohtavaa ajatella tiedettä uskontona. Uskonnot kilpailevat keskenään, mutta tiede ja uskonto ovat kokonaan eri sarjassa. Minusta olisi absurdia ajatella, että tieteelle perustuvat keksinnöt esim. auto voitaisiin korvata satujen taikamatolla tai että puhelimen sijasta juteltaisiin telepaattisesti. Unohdetaan tai halutaan unohtaa, että jokapäiväiseen yltäkylläiseen elämään tiede on vaikuttanut enemmän kuin heti ensi silmäyksellä muistuu mieleen. Emmeköhän me kaikki ole tilaamassa ambulanssia, jos joku saa sairaskohtauksen. Jos jalka katkeaa, niin tuskin meitä huvittaa poppamiehelle mennä. Tieteenteko on vaativaa ja niin objektiivista kuin mahdollista. Se perustuu tarkoin määriteltyihin menetelmiin, toistettavuuteen ja arviointeihin. Se on ihmisen tärkein työkalu pyrittäessä "totuuteen", Joskus tulokset sotivat toiveitamme vastaan. Minustakin olisi kivaa, jos asiat muuttuisivat vain mielipidettä vaihtamalla.
En tiedä, olenko vastannut kysymyksiisi. Oikeastaan voisit vastata, mikä on sinun mielestäsi se vaihtoehtoinen, looginen ja toimiva kehitysoppi, jolla voisit selittää vaikkapa lajien synnyn 🙂: