Henkinen jaksaminen ja ystävyyden puute rasittavat
Hei!
Olen uusi täällä, toivon mukaan opin käyttämään sivustoa mahdollisimman pian ja saamaan apua omiin (mahdollisiin) ongelmiin 🙄
Mikä minut tänne oikeastaan ajoikaan? Itsekin sitä olen tämän illan aikana pohtinut, käännellyt ja väännellyt. Jotain isompia kohtia löytyi, mutta taustalta vielä saattaa nousta jotain esiin. Haluan siis apua, itse vain en ehkä huomaa kaikkia juttuja. Toivottavasti saan apua tai vinkkejä mitä voisin tehdä.
Eli, suurimmat ongelmani taitavat tällä hetkellä olla ystävien puute, henkinen jaksaminen ja taloudelliset vaikeukset. Taloudelliset vaikeudet olisi helppo hoitaa menemällä alan ihmisen luokse, mutta kun se ei vain ole niin helppoa… tunnustan.
Henkinen jaksaminen on ollut vaakalaudalla jo useamman kuukauden, ehkäpä jo parikin vuotta. Mikään ei vain kiinnosta! Työstänikin tykkäsin (olen ”vain” siivooja) ennen, mutta nykyään aamuherätykset töihin ovat työn ja tuskan takana. Harrastuksia olen yrittänyt keksiä, jotta jaksaisin. Mutta kaikki harrastukset ovat kaatuneet joko tylsyyteen (kävely/pyöräily/uinti/jne) tai taloudellisiin (esim joukkuelajit, kirjeenvaihto…joo, sekin) vaikeuksiin. En siis koe saavani uutta jaksamista mistään.
Ystävien puute. Joo, niitä ”kavereitahan” riittää ympärille vaikka muille jakaa, mutta sitten kun yrittää kertoa omista jaksamisista/kehnoista puolista TAI järjestää kutsuja minun luokse, niin kaikki kaikkoaa ympäriltä tai keksivät (ihan selvästi KEKSIVÄT) tekosyitä ettei tarvitse saapua. Esimerkkinä, minulla PITI olla tänään ihonhoitotuotteisiin liittyvät kutsut. Lähetin kutsut ajoissa, noin 30kpl, jossa oli selkesti, että ilmoitathan joka tapauksessa, että tuletko vai et. Moni ilmoitti heti samana päivänä ettei tule. Seuraavalta suurelta ryhmältä kesti vastaus. Lopulta vain 4 ilmoitti tulevansa…. siis 4 30sta. Noista 4stä sitten 3 ilmoitti tänään TUNTIA ennen sovittua aikaa, etteivät tulekaan (ilmaan syytä) ja se 4s olisi tullut 3 tuntia liian myöhään. Eli alkoi ”lievästi” sanottuna ketuttamaan koko tilanne. Jos tosiaan lähetän 30 kutsua, joista ei loppujen lopuksi tule ketään paikalle….ja 4 ihmisen takia olen siivonnut ja leiponut 2 päivää…. turhan takia. Tämä pistää ajattelemaan, että miksi tämä tapahtuu juuri minulle? Mitä pahaa olen tehnyt kaikille ns ystäville?
Olen aina sanonut kaikille, että minulle SAA ja PITÄÄ tulla sanomaan suoraan mielipiteet, sillä EN ole ajatustenlukija. Silti näyttää siltä, että nämä kaverit ovatkin vain hyvänpäivän tuttuja, jotka jättävät minut oman onnensa nojaan… välittämättä, kuuntelematta. Olen myöskin kokenut useasti sen, että mun niskaan voi kaataa kaikki huolet (kyllä tuo kuuntelee ja auttaa), mutta mun murheita ei kuunnella.
Millä keinoin saan ihmiset kuuntelemaan mua? Ymmärtämään, että minäkin kaipaan seuraa? Miksi minun voidaan heittää nurkkaan kuin vanha rätti?
Mitä mun pitäisi tehdä? Olen parhaimmille pitämilleni ystävilleni kertonut kasvotusten/tekstiviestitse viime aikoina, että en jaksaisi enää, kun tuntuu ettei kukaan välitä ja minua ei kuunnella. Samoin naamakirjassa olen pistänyt statuksia samoista aiheista. Ikään kuin herätellen ihmisiä, että mulla on paha olla, miksei mua kuunnella?! Silti tuntuu, ettei sekään auta.
Mitä mun pitäisi tehdä? Haluan saada elämäni kuntoon. Lähemmäksi pohjamutiin en enää haluaisi mennä, sillä nyt jo on alkanut tuntumaan, että hakkaan päätäni ihan oikeasti muuallekin kuin kuvannollisesti seiniin.
Ideoita kaivataan! Selventäviä kysymyksiä saa heittää kehiin, jos kaikkea ei tullut tässä esille!
Pitäisikö oikeasti haleutua ammattiauttajan puheille?!
No voihan! Kieltämättä aika paha tuo ihonhoitokekkeritilanne!
Kerrot että olet pikkuhiljaa viestittänyt että riittäisi jo. Tämä on kova maailma ja voin kertoa että säikytät ihmiset. Varsinkaan facebookissa tai yleisissä medioissa ei kannata päivittää kovin negatiivisia tiloja - josset sitten pysty vääntämään niitä ehdottoman hervottoman hersyttävään muotoon.
En ole itsekään sosiaalisesti suosittu - kyllä minulla tuttavia on mutta ulkopuolisista lähtevää toimintaa ei ole. Sinulla oli peräti kolmekymmentä ihmistä joille kutsun lähetit - minulle ei tulisi mieleen ehkä kymmentäkään.
Jos siedät odottelua niin ole välillä ihan "ulkopuolinen" katso "...mistä tunnet sä ystävän..."
Lohduttaisin sinua karusta kokemuksestasi : Itse inhoan myyntikekkereitä - siis olisin ollut niiden ensimmäisten joukossa ilmoittamaan poissaolostani - heissä sivumennen sanoen saattaisi olla se todellinen ystäväsi .... he halusivat sinun heti tietävän ! Viimeiset neljä taas ihan vihonviimeisiä ... paitsi se yksi joka sanoi ettei pääse alkuun.... hän ehkä oikeasti halusi tulla?
Mutta käy marisemassa täällä nämä ikävämmät kokemuksesi ja säästä kaikki hyvä mahdollisille ystäville. Ammenna jostakin hyvää mieltä jos pystyt.... positiivareilta esim saa joka aamulle postia - ei se ystävä ole mutta aina varmasti hyväntuulista.
Sellaisilla ystävillä jotka eivät jaksa kuunnella myös negatiivista oloa ei tee mitään.
Eikä sellaiseen pitäisi alkaa, että täällä tukinetissä kertoisi oikeat tunteet ja jossain facebookissa olisi omalla nimellään joku muiden ihmisten viihdyttäjä.
Jätä pois se facebook kokonaan vähäksi aikaa. Ne ei sua ansaitse.
Kaverit ja ystävät ovat kaksi aivan eri asiaa. Sosiaalisesti verkostoituneilla ihmisillä voi olla tusinoittain tai vaikkapa sadoittain "kavereita", mutta läheisten ihmissuhteiden ylläpitäminen vaatii yksinkertaisesti niin paljon aikaa ja paneutumista, että niitä ei koskaan ihmisellä voi olla kovin monta.
Usein ystäviä löytyy jonkun yhteisen tekemisen (työ, harrastukset) kautta. Yhteinen tavoite tekee henkisen yhteyden löytämisen helpommaksi kuin jos etsisi "vain" ystävää. Ystävä on lahja. Toisaalta ystävyyden ylläpito vaatii paljon. Minä esimerkiksi ostan usein kotiini kukkia ja viherkasveja, mutta jos unohdan kastella ja hoitaa niitä (niin kuin usein on päässyt käymään), niin nuupahtavathan ne ja kuolevat pois. Näin on myös ystävyyden laita.
Asiat ovat jo aika hyvin, jos pääsee liikkumaan. Syystä tai toisesta kotiinsa sidotuilla ihmisillä on kaikkein vaikeinta.
Olen kyllä kokenut aivan samanlaista kuin tuo kertomasi kutsujuttu. Monet eivät ilmoita, tulevatko he vai eivät tai sitten ilmoittavat niin viime tingassa, että tarvittavat valmistelut on jo tehty. Kyllähän se harmittaa. Ei voi muuta kuin yrittää taas jonkun ajan päästä uudelleen tai yrittää jotakin muuta.
Facebook on mielestäni varsinainen turhake. Se lienee tarkoitettukin jonkunlaista netin kautta tapahtuvaa small talkia varten. Syvälliset keskustelut eivät suju Facebookissa. Olen kyllä itse liittynyt, mutta käytän sitä aika vähän, koska pidän sitä kovin epätyydyttävänä tapana kommunikoida.
Mutta kaikkea hyvää sinulle! Ystäviä saa helposti, jos on itse ystävällinen, ja se taas vaatii itsen hallintaa eli mielen tasapainoa ja kaikenlaisia sosiaalisia taitoja, jotka toki kehittyvät niitä vaaliessa.
Oma tasapainoni on lievästi sanottuna epävakaa... mutta mehän olemme täällä kehittyäksemme. Elämä on koulu, joskus aika ankara, mutta koulu kumminkin.
Munkin silmään pisti tuo, että on 30 joille kutsun voi lähettää. Herranjumala! Sehän on hirmusen paljon! Mulle tulisi tällä haavaa mieleen ehkä.. hmm, 4? Jos sitäkään. Tai sitten jopa 7, mutta ne loput ei varmastikaan saapuisi paikalle kun kilometrejä tulisi n. 250 suuntaansa.. Eli mun mielestä tuo on jo tosi hyvin! Paitsi tietysti, jos kaikki on sellaisia hyvän päivän tuttuja. Mutta miksi hengata niin pinnallisten kavereiden kanssa? Parempi muutama hyvä kuin monta huonoa.
Munkin on vaikea ystäviä saada, mutta mä yritän ammentaa paljon voimaa myös nettiystävistäni. Yhden olenkin aikeissa nähdä ensi perjantaina🙂 Ovat hekin todella tärkeitä, jos löytää oikeanlaisia ja tunnistaa ne "huonot", joihin ei ole luottamista. Mun jaksaminen siten pohjautuu aika paljon myös internettiin, enkä nää siinäkään kauheasti pahaa, kunhan vain jaksaa. Voihan kirjeenvaihtoa harrastaa myös sähköpostien välityksellä 🙂 Kaikkiin mahdollisiin formaatteihin (joista voisi hyväsydämisiä ihmisiä löytyä) ilmoitus. Eiköhän sieltä joku ystävä löydy. Ja mustakin saisi oikein hyvän ystävän, edellyttäen ettei toinen ole aiiiiivan täysin päinvastainen kaikessa kuin mä. Mutten tiedä toki miten tätä kautta sitten voisi tutusta. Voisi ehkä ylläpidolle laittaa viestiä ja kysäistä, pystyisikö saamaan toisen esim. fb nimen tms?
Tervetuloa tänne! Minäkin olen yhtä uusi ja tietämätön vielä monesta asiasta miten tämä toimii.
Kertomasi muistuttaa minua ja minun tilannettani paljolti. Minulla ei ole yhtään ystävää, on vain tuttuja, eikä niitä voisi kutsua myyntiesittelyyn 😉. Siis minulla ei ole yhtään ketä kutsuisin. Enkä itse jaksa käydä missään, eristyn koko ajan lisää. Kaupassa käydessä juttelen hyvänpäivän tuttavien kanssa ja saan heiltä paljon niistä hetkistä. Pelkään tuttustua lähemmin, kun olen niin usein pettynyt ihmisiin. Tavallaan haluankin pysyä tuttavana, enkä läheisempänä suojellakseni itseäni.
Kun sairastuin aikoinaan masennukseen ja toin sen julki kyläyhteisössä, niin minua ruvettiin käyttämään siinäkin hyväkseen. Minulla purkauduttiin vieläkin enemmän ongelmissaan, toki aina olen ollut hyvä kuuntelija. Mutta olin kuin kylän psykologi, kun itse olin sairastunut, niin silloin ymmärsin toisia niin hyvin. Minun ongelmat ei ollut tärkeitä heille. Olen nyt jälestäpäin erittäin kiitollinen kun olen päässyt näistä ihmisistä eroon. Niin monet tunnit jouduin kuuntelemaan vain heidän ongelmia. Olen liian kiltti, enkä osaa aina sanoa EI, ennenkuin sitten pimahdan ja romahdan.
En tiedä, miten isolla paikkakunnalla asut, mutta vertaistukiryhmät on usein hyviä juttuja, jossa kaikki on samanarvoisia ja jokainen saa oman vuoronsa puhua omista asioista. Mielenterveyskeskusliiton sivuilla on ryhmistä tietoa. Lenkkeily yhden ystävän kanssa on paljon intiimimpää kuin jotkut kutsut, joissa on monta ihmistä. Tosin, esim itsellä ei lenkkikaveri ole, kun asun maaseudulla. Puretaan tänne tuntojamme ja opetellaan tämä käytäntö, niin sekin auttaa paljon. Hyvän ammattiauttjan löytäminen on kivenkolossa, kenen kanssa synkkaa hyvin yhteen. Aina kanaattaa yrittää.🌻🙂🌻