en tiedä mihin ryhmään pitäisi kirjottaa! mutta kyseessä on itsensä vihaaminen!

en siis näe itsessäni mitään hyvää vaikka minua kehutaan hyväksi ihmiseks,kauniiksi ja muutenki positiivisillä sanoilla.

viime parisuhde mulla oli todella hirveä, kun oli väkivaltaa ja sitten minulle todettiin paniikkihäiriö ja masennus! sain niihin lääkityksen, mutta en halunnut alkaa lääkkeitä syömään.

kun pääsin tästä suhteesta eroon ni meni aikansa, että ei tullut enää paniikkikohtauksia ja löysin ihanan miehen sekä meillä on nyt lapsikin.

parisuhde meillä on todella hyvä, ollaan onnellisia eikä oo mitään ongelmia paitsi tietty pieniä elämän riitoja!

mut mulle on nyt tullu semmonen olo, että en pidä itsestäni vaikka miehenikin kehuu mua ja näin! ei tavallaan tuu epäonnistumisen tunnetta vaan vihan tunteita itseäni kohtaan, että olen kamala, ruma ja läski! 😭

elämässä oon kyllä kokenu kaikenlaista nuoruudessa!