Hei.

Hae apua, ensin aika lääkärille joka kirjoittaa sinulle lähetteen eteenpäin. Toivottavasti oma lääkärisi ymmärtää kuunella sinua. Jos olet kertonut asiasta jollekin tutulle niin ota hänet mukaan lääkäriin. En osaa neuvoa muuta. Voimia.

Kiitos neuvoista. Se oli hyvä neuvo. Olen käynyt lääkärissä. Sain siihen lääkityksen. Mutta niitä tapahtumia ei vain voi unohtaa minkälainen on harhoissa ollut. Ne on tosi pelottavia. Ei tiedä mitä uskoisi ja ketä uskoisi. Sitä helposti alkaa eristäytymään koska pelkää omia ajatuksia. Pelkää sitä mitä voisi tehdä jollekin toiselle koska ne ajatukset alkavat suuntautumaan että pitäisi vahingoittaa toista. Sitten pitäisi pärjätä omille ajatuksille ettei todellakaan ala tekemään mitään tekoja. Voi, kuinka yksin sitä on silloin. Kuinka julmaa olla yksin vastuussa omista ajatuksista. Eikä kukaan auta. Kunnes lopulta saa sitten avun. Mä en enää koskaan halua tuntea näitä harhoja sen vuoksi syönkin mielelläni lääkkeeni. Saan olla sitä myöten rauhassa ja turvassa itseltäni.
Tänä päivänä tunnen rauhan sydämessäni ja eikä ole itsemurha-ajatuksia. Minä olen niistäkin saanut rauhan sekään ajatus ei enää kiusaa minua. Olen saanut olla kuivilla niistä ajatuksista jo vuoden. En tiedä mihin se ajatus katosi. Olen ehkä löytänyt tasapainon omaan elämääni. Joten katson että vaikka minulla on epävakaa persoona ja masennus sekä harhat olen tyytyväinen elämääni. Sairauksilleni en voi mitään mutta niiden kanssa olen oppinut pärjäämään. Olen oppinut hyväksymään että olen tämmöinen.
Mitä harhoihin tulee niin yksi asia oli hankalaa etten pystynyt kulkemaan kuin yhdellä tietyllä bussi numerolla paikasta toiseen. Muut oli vääriä. Kun menin siihen bussiin niin sydämeni hakkasi aivan älyttömästi. Tuntu että ne ihmiset bussissa ovat vihollisia että ne ovat viemässä minua jonnekkin vaikka todellisuudessa minä olin menossa päivystykseen. Annoin lapun päivystyksessä niin ne tajusivat sitten mistä oli kyse. Oli sekin hirveä olotila.

Kiitos Leijona55 olet varmaan ainut jota kiinnosti minun tukeminen mutta se riittää tuli oikein hyvä mieli. Hyvää kesän jatkoja sinulle!

Hyvä että olet hakenut apua ja että lääkitys auttaa. Meillä on tytär jolla on lieviä harhaluuloishäiriöitä ja muita vaikeuksia. Olen huolissani hänestä....
Kyllä sinusta muutkin välittävät, kirjoita vain huoliasi tänne.
Vointia.

Hei. Minä olen ajatellut, että minulla olisi pakko-oireinen häiriö, mutta en enää tiedä mitä tämä on, koska olen alkanut nähdä myös jonkinlaisia harhoja. Minulle tulee paljon ahdistavia mielikuvia, joissa esim. teen jollekin jotakin pahaa tai joku tekee minulle ja ne tuntuvat tosi todellisilta. Niiden yhteydessä olen alkanut "näkemään" ihmishahmoja tai minulla on vain tunne, että siinä on joku, vaikka paikalla ei todellakaan ole ketään. Minäkin pelkään omia ajatuksiani ja olen alkanut selvästi eristäytymään, en uskalla enää paljoa liikkua missään. Tämä on tosi outoa ja pelottavaa. Millainen lääkitys sinulla Marse on auttanut tuohon harhaisuuteen ja miten nopeasti koit saavasi siitä apua?

Hei,

Täytyy tunnustaa, etten ole koskaan kuulluthaan harhaluuloisuushäiriöistä. Itse kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöistä ja ajaoittain masennuksesta. Noista ajatuksista, joitsta kirjoitit, tulee mieleen myös pakkoajatukset, joista olen joskus kärsinyt ja ne todella vievät voimat, ne ovat kamalia.

Hienoa tässä on se, että olet saanut hyvää apua lääkkeistä. Itse lopetin loppuvuodesta lääkkeet, ominpäin. Oireet palasivat jonkun ajan päästä. Aloitin kyllä sitten uudestaan, mutta matalalla annoksella ja hopsan, kohta velloin taas masennuksessa. Nyt nostetaan ja reilusti lääkitystä, jotta täältä suosta noustaisiin. En oikein ole päässyt sinuiksi sen kanssa, että joudun käyttämään lääkkeitä. Minulla niitä tuskin koskaan puretaan kokonaan, sen verran monta masennusrelapsia on elämään ehtinyt ja ahdistunut olen ollut lapsesta asti.

Hei!
On niissä oma kuvionsa siis masennuksessa ja ahdistuksessa ja paniikkihäiriössä. Ehkä osittain paniikkia kuvaakin mun oireilu. Mutta en usko että se on sitä minulla.
Peratsiini on minulla lääkityksenä tällä hetkellä. Saa nähdä joutuuko sen vaihtamaan jossakin vaiheessa tietyistä haittavaikutuksista jouduttiin jo pienentämään annosta.

Ikävää jos tytölläsi on tämä kyseinen sairaus voimia sinulle. Toivottavasti se on saanut kaiken avun minkä siihen voi saada. loputhan on kiinni vertaistuesta ja itsestä sekä lähimmäisten tuesta. Sillä eihän tähän niin ku elämä lopu. sitä vain vahvistuu kun on selvinnyt kaikesta pahimmasta tilasta.

Ainakin minä olen vahvistunut henkisesti. Eikä pienet ongelmat enää minua kaada. Sen tajuaminen on voimaannuttavaa.

Teistä varmaan kuulostaa että minullahan ei ole mitään hätää. Mutta lääkkeistä huolimatta mä joudun kyseinalaistamaan tutkallani kaikki viestit mitä ympärilläni leijuu otanko se totena vai onko se harhaa. Toisin sanoen miten suhtaudun mihinkin.

Hei!
Mun elämäni on vaikeaa tällä hetkellä, koska saan noita itkukohtauksia. Romahdan pienestäkin asiasta. Eikä siinä kaikki, epäluuloisuuteni ihmisiä kohtaan vaivaa. Vielä joulukin tulossa. Miten minä kestän? Kestänhän minä aina niin ku ennenkin. 🙂
Mulla noi itkukohtaukset ovat kestäneet monta vuotta. Saatoin itkeä monta tuntia päivässä. Enkä minä löytänyt syytä sille miksi itken. No, masennuslääke hillitsee sitä vähäsen mutta ei näköjään enää. Minä inhoan itkemistä.
Minusta joulu on surullista aikaa ja mustaa. Mutta hyvää joulua kaikille!