Jos sallitte yhden linkin Ylen sivuille niin on aika hyvä kirjoitus.

http://yle.fi/uutiset/3-9320841

Seuraava ei niin kuulu asiaan, kunhan kirjoitin ja ei tietenkään ole pakko lukea mutta kannattaa lukea mitä linkin takana kirjoitetaan.

Moni tosiaan ei hae apua vaikka pää on sekaisin ennen kuin on myöhäistä. Itsekin kuuluin vanhaan koulukuntaan jossa miehen on oltava mies valittamatta. Kaiken tein kuten yhteiskunta vaati koulu, ammattikoulu, armeija heti töihin vaikka inhosikin sitä työpaikkaa. Ahkera piti olla töissä viimeiseen saakka eikä saanut edes ajatella ettei jaksa. Yhdessä asiassa epäonnistuin pahasti, nimittäin perheen perustamisessa. Ajattelin vain että olen mielettömän ujo kun en uskalla, osaa jutella naisille ja jännitän sitä tilannetta aivan mielettömästi.

Syy oli tietysti lapsuuden traumoissa, kiusaamisessa sekä kun olin erilainen henkisesti kuin muut. Vasta kun en enää kestänyt, mikä oli todella häpeällinen tunne miehelle, johti lopulta itsemurhan yritykseen. Epäonnistuneen itsemurhan jälkeen kun sain apua käsitin asian. Olen erilainen, mieli on rikki ja menneisyyden vaikeudet saivat selityksen. Ei ole häpeä olla erilainen, se on vain muiden häpeä jos eivät sitä hyväksy.

Nyt en enää välitä ja ajattelen vain että hullu mikä hullu ja hullunpaperein eteenpäin. Mieli on sen verran vielä rikki että en kestä minkäänlaista stressiä ja tulevaisuutta ei voi suunnitella. Menenkin vain päivän kerrallaan eteenpäin, käyn kerran päivässä kahvilla, syötän sorsia ja muu tulee sitten vastaan. Sitä tuntee olevansa jotenkin laina-ajalla muutenkin Joten ei ole mitään väliä jos kupsahdan vaikka nyt heti tässä.

Se on tosin muuttunut että enää en käännä katsettani pois. En anna kiusata tai kohdella huonosti vaan vastaan samalla tavalla. Monesti jo se kun katsoo suoraan silmiin eikä käännä katsettaan pois riittää. Siitä saa henkisen yliotteen heti jos toinen kääntää katseen ensin pois. Jos on vaikeaa katsoa toista silmiin niin kannattaa katsoa toista nenän päähän niin se näyttää toisesta kuin katsoisit silmiin. Samalla jos on pakkoliikkeitä kun hermostuu niin kannattaa tunnistaa omat pakkoliikkensä ja peittää ne. Esimerkiksi itselläni kun hermostun niin helposti sitä rummuttaa käsillään tai muuta. Kipristelee sen sijaan varpaita tai muuta mikä ei näy.

En tosin tietenkään koskaan tee mitään, on jostain syystä niin korkea moraali tai sanotaanko sitä nyt omatunnoksi, miten vain. Herroja tosin inhoan Audeineen koska monesti juuri heidänlaisensa on kiusannut minunlaisia koko elämäni ja heille lähtee helposti kansainvälisiä käsimerkkejä sun muuta. Muuta en ole tehnyt vaikka takakontissa pesismaila onkin vaikken pesistä edes osaa pelata. Jää sitten nähtäväksi jos joku Audimies pysähtyy, mitä tapahtuu. Millään ei ole niin väliä ja niin edelleen.