hei,
en tiedä miten suhtautua yhteen läheiseen henkilöön. kyse on aika lähipiirin henkilöstä.
eli sisarestani. minusta sillä ei ole ´kaikki ole ollu kotona´. Ja tietyt piirteet vaan kärjistyy iän myötä. Se on jotenkin surullista, että kun ite kasvaa ja oppii uusia asioita, niin huomaa toisessa, että se ei kasva, niin että olisi yhteistä jaettavaa.

Olen luvannut pitää viikon kanssaan yhteistä aikaa, mutta en kauheasti tykkää siitä ajatuksesta ja tiedän, että rasitun tosi paljon tuona aikana. En vaan pidä siitä elämänmuodosta ja puheenparsista, miten se puhuu toisista ihmisistä. Lisäksi se on oikeasti kauhean synkkä ja kyyninen ämmä ja uskoo (epäilen) tuhoon ja pimeyteen ihmisen elämänkulussa. ja rahaan. en voi olla valoisa oma itseni sellaisen seurassa. tosi piristävää. ihankuin pitäisi itsensä puristaa johonkin kasassapitäjän rooliin.en halua.