Itse olen suuntautunut vähän molempiin sukupuoliin (ja vähän siitä välistäkin), enkä koe sitä mitenkään järisyttävänä asiana enää. Ihmisiä tässä vaan kaikki ollaan, ei sen kummempia. Nuorena olin ehkä enemmän järkyttynyt 😋

Kai tuollaiset ajatukset ovat aika tavallisia (ellei suorastaan trendikkäitä), ei niistä kannata pelihousujaan repiä. Toisaalta, jos ajatus seksistä naisen kanssa tuntuu osittain "kuvottavalta", ehkä on kyse vain ajatuksista, eikä tarvitse mennä pidemmälle 😀

Lieneekö turhaa nostattaa mitään suuria kammotuksia itselle asiasta. Ei minusta mihinkään toimintaan tarvitse alkaa, jos tuntee vaikkapa haluakin samaa sukupuolta kohtaan. Ei kai sitä muutoinkaan kaikkien kanssa aleta toimintaan.

Heti alkuun pitäis varmaan pyytää anteeksi sitä, et päätin (laiska kun olen) kirjoittaa noin lyhyen, enkä ollenkaan kuvaavan viestin... Olisi pitänyt vaivautua avaamaan tämä kone jo sillon ensimmäisellä kerralla, kun kirjotin... Mut ei... Kännykällä vaan nopeesti riipustin jotain.. Seuraavaksi, kiitos lumileopardille ja evenylle vastauksista 🙂

En usko että olisin näin "huolissani" tai "järkyttynyt" tästä asiasta, jos en olisi niin varma itsestäni.. Tai siis.. Höh, onpas tätä vaikea selittää.. No sanotaan nyt vaikka niin, että ihmiset jotka tietävät/tuntevat minut pitävät minua varmasti ärsyttävänkin itsevarmana, voimakastahtoisena ja hyvinkin suorasanaisena ja rehellisenä ihmisenä. Sanon aina rehellisesti mitä ajattelen mistäkin asiasta ja olen mielipiteissäni melkein aina ja poikkeuksetta ehdoton, enkä muuta niitä. Annan toisen ihmisen ilmaista mielipiteensä ja kannustankin siihen, mutta omaani on helkutin vaikea kääntää ja melkein mahdotonta muuttaa. Joten nyt, kun tämä asia on alkanut nostaa päätään ajatuksissani jatkuvalla syötöllä, epäilen ensinnäkin sitä, että olenko sittenkään hetero ja sen myötä epäilen muutenkin itseäni. Tottakai on ollut aikoja, kun olen joutunut katsontakantaani muuttamaan ja jos olen ollut väärässä myönnän sen ja pyydän anteeksi yms. (eli en ole mikään diktaattori) Mutta nyt tilanne on jotenkin outo, kun mahdollisesti pitää pyytää itseltään anteeksi, kun on ollut niin jyrkkä tässä asiassa ja ehdoton.

En ole koskaan ollut homo/lesbovastainen ihminen, minusta ensisijaisesti rakastutaan ihmiseen, mutta omalla kohdallani olen tuntenut näitä tunteita vain miespuolisia henkilöitä kohtaan. Joten nämä orastavat tunteet naispuolisia henkilöitä kohtaan lievästi sanoen jännittävät mua.

Ja ehkä olisi pitänyt valita tuolle kuvotukselle toinen sana, jokin parempi... Kuten esimerkiksi mietityttää, pelottaa, kiehtoo pelosta huolimatta... Mikä tahansa muu kuin kuvotus...

Eikä tuo toimintakaan ehkä ollut kaikista paras sanavalinta... En muutenkaan kulje ympäri kyliä ja jaa tavaraa kaikille ketkä vastaan tulee. Eikä tässäkään kohtaa ole tarkoitus ottaa ensimmäistä halukasta naista hihasta kiinni, viedä kotiin ja olla alasti. Tarkotin lähinnä sitä, että pitäisikö minun ruveta tutustumaan näihin tunteisiin, joita minussa on herännyt ja katsoa kuinka pitkälle tunnen olevani sinut asian kanssa vai tukahduttaa nämä heti alkuunsa?

Tiedän, että "ongelmani" on vähäpätöinen, näiden muiden tärkeämpien ahdistusten ja pelkojen rinnalla... Mutta tämä on kuitenkin tärkeää minulle. Ja kuten sanoin, jos tuntisitte minut luultavasti ymmärtäisitte paremmin, koska olen aina ollut niin varma itsestäni.

Joten olisi enemmän kuin mahtavaa, jos jollakin olisi jonkinlaista katsomusta/kommentteja/kokemuksia kyseisestä aiheesta... ja halua jakaa niitä minun kanssani.. 🙂 Kiitos ja anteeksi.

Lil em kirjoitti 23.2.2012 1:6

Tiedän, että "ongelmani" on vähäpätöinen, näiden muiden tärkeämpien ahdistusten ja pelkojen rinnalla... Mutta tämä on kuitenkin tärkeää minulle. Ja kuten sanoin, jos tuntisitte minut luultavasti ymmärtäisitte paremmin, koska olen aina ollut niin varma itsestäni.

Joten olisi enemmän kuin mahtavaa, jos jollakin olisi jonkinlaista katsomusta/kommentteja/kokemuksia kyseisestä aiheesta... ja halua jakaa niitä minun kanssani.. 🙂 Kiitos ja anteeksi.

Hei, ei ongelma ole ollenkaan vähäpätöinen, on kyse suurista asioista kun on kyse syvistä tunteista. Suosittelen kohtaamaan ja puimaan ja pohtimaan, 'tulta päin' niinsanotusti vaikka ei järjettömänä. Naisena eläminen on syviä tunteita - myös miehenä, myös miehillä on kykyä syviin tuntemuksiin, sitä en tarkoita etteikö olisi - mutta oma naiseus on koko pakettina syytä tuntea. Naisen rakastamisen vaikeus -ketjussa on käsitelty hiukan asian pintaa.

Minäkin suosittelen avoimin mielin tutustumaan ja ottamaan vastaan nuo tunteet. Minä olen heterosuhteessa elävä, mutta joskus fantasioin samasta sukupuolesta. En kuitenkaan halua pettää puolisoani. Minusta on ihan normaalia tuntea noin. On tietenkin ihmisiä, jotka tuota vastustavat, mutta se on heidän ongelmansa. Minusta on hienoa, että on olemassa kaikenlaisia vaihtoehtoja. Elämä ei käy liian tylsäksi. Eikä asia minusta ole ollenkaan vähäpätöinen vaan hyvinkin tärkeä.

Nyt kun tämän ketjun satuin bongaamaan niin tuli pakottava tarve kertoa olevani bi-nainen "kaapissa" niinsanotusti😀 Tällä hetkellä olen kihloissa miehen kanssa ja aikaisemmat suhteeni ovat suurimmaksi osaksi olleet heterosuhteita, mutta on sinne sekaan naisseikkaulujakin mahtunut.

Tuolla kaapissa olemisella tarkoitin sitä etten ole asiasta pahemmin puhunut lähipiirilleni, enkä sen kummemmin perheellenikään.. Nykyinen kihlattuni asiasta tietää ja hänen lisäkseen pari yhteistä ystäväämme, sekä tietenkin nämä minun ex naiseni.
En häpeä itseäni tässäkään asiassa, mutta jotenkin on tuntunut turhalta ja hieman pelottavaltakin ehkä tiettyjen ihmisten kohdalla tästä asiaste puhua.