Melkein viikko on mennyt. Lääkemuutos ei tunnu auttavan nukkumiseen. Herään edelleen pari kertaa yössä ja valvon tunnista kahteen. Onneksi nukahdan jossain vaiheessa uudestaan. Yön valvotut tunnit tuntuvat niin pitkiltä.

Keskustelukäynnit aikuispsykiatrian poliklinikalla alkoivat torstaina. Jännitti, ahdisti, pelotti. Olin paljon ihan vaan hiljaa. Vastailin kysymyksiin. Muuten en jaksanut puhua oikein mistään. Seuraava käynti sairaanhoitajalla on perjantaina.

Tyttö tekee omia ratkaisujaan. Ei kovin hyviä. Tyttö tuli arjen harjoitteluun kotiin perjantaina. Soitti omahoitajalleen eilen. Tyttö päätti lähteä Järvenpään sosiaalisairaalasta kokonaan pois huomenna. Vien hänet sinne tänään illalla. Oli mennyt juomaan perjantaina paljon. Eli lentäisi sieltä ulos joka tapauksessa. Mua ahdistaa. Taas meni suunnitellut kuviot uusiksi. Tyttö uhkaa muuttaa pois tukiasunnostaan. Pyysin häntä selvittämään näitä asoita sosiaalityöntekijän kanssa. Sossu on kuitenkin se, joka näistä asioista on tehnyt päätökset.

Mistä ihmeestä revin voimat tähän kaikkeen? Mieluummin olisin vaan tekemättä mitään...

Olen nyt käynyt psyk. pol.lla uuden sairaanhoitajani juttusilla kerran, minulla vaihtui näet sairaanhoitaja. Olen ihan tyytyväinen uuteen sairaanhoitajaani, hän kuulostaa utelijaalta.
Miten kertoisin hänelle että olen ollut psykiatrisessa hoidossa jo lapsena ja nuoruudessani sain ensimmäiset psyk.lääkkeeni kun minulla oli vaikeuksia keskittyä koulussa tunnilla, valvottuani yöllä kuuntelemassa kännistä isääni, jolla oli tapana heittäytyä häijyksi jos häntä ei kuunneltu kun hän aukoi suutaan. ☹️
Miten kertoisin hänelle että työelämään siirryttyäni minulla oli tapana livistää lääkärille pienemmästäkin syystä, sain aina sairaslomaa.😳 Ja miten kertoisin hänelle että olen todellakin yrittänyt itsemurhaa koska en toipunut henkisesti abortin tuottamasta rasituksesta.😳

ollaan vissiin törmätty muualla netissä, muualla foorumilla.

Voimia sulle tosi paljon.

jaana6 kirjoitti 25.9.2016 14:10

Olen nyt käynyt psyk. pol.lla uuden sairaanhoitajani juttusilla kerran, minulla vaihtui näet sairaanhoitaja. Olen ihan tyytyväinen uuteen sairaanhoitajaani, hän kuulostaa utelijaalta.
Miten kertoisin hänelle että olen ollut psykiatrisessa hoidossa jo lapsena ja nuoruudessani sain ensimmäiset psyk.lääkkeeni kun minulla oli vaikeuksia keskittyä koulussa tunnilla, valvottuani yöllä kuuntelemassa kännistä isääni, jolla oli tapana heittäytyä häijyksi jos häntä ei kuunneltu kun hän aukoi suutaan. ☹️
Miten kertoisin hänelle että työelämään siirryttyäni minulla oli tapana livistää lääkärille pienemmästäkin syystä, sain aina sairaslomaa.😳 Ja miten kertoisin hänelle että olen todellakin yrittänyt itsemurhaa koska en toipunut henkisesti abortin tuottamasta rasituksesta.😳

jaana6 🙂

Minäkin olen käynyt vasta yhden kerran uudella sairaanhoitajalla. Yhden käynnin perusteella on ihan ok.. On vaan niin raskasta jaksaa kertoa vanhemmista asoista.

Tsemppiä ja voimia sulle jaana6

saloka kirjoitti 26.9.2016 9:55

ollaan vissiin törmätty muualla netissä, muualla foorumilla.

Voimia sulle tosi paljon.

Kiitos saloka

En tiedä. En ole nyt pitkään aikaan kirjoitellut missään. Mulla meni tässä välillä vähän paremmin. Nyt on vointi taas huonontunut toukokuulta lähtien. Joskus aikaisemmin kirjoittelin mielenpurkupajassa. Syömishäiriöliiton sivuillakin olen jotain kirjoitellut.

Väsyttää. Ahdistaa. Masentaa. En jaksa tehdä oikein mitään. Roikun tässä koneella. Lueskelen toisten kirjoituksia. Itse en jaksa oikein edes kirjoittaa mitään. Toisaalta olen kyllä kirjoitellut jonkin verran tukihenkilön kanssa. En sitten jaksa enää tänne kirjoittaa samoja juttuja uudestaan.

Katsoin tänään pitkästä aikaa painon. Vaaka näytti jotain ihan järkyttävän suurta lukemaa. Varmaan suurinta koskaan. Aloitin aamulla nutriletin kanssa. Ajattelin tämän niin, että kokeilen nutriletin avulla saada aikaiseksi jonkinlaiset ruoka-ajat. Teen täman siitäkin huolimatta, että ravitsemusterapeutti on kietänyt laihduttamisen. Kävin päivällä kaupassa. Löysin sietä uutta nutrilettia, jotain kasvis juttua, mikä on tarkoitus syödä lämpimänä. Oli ihan siedettävän makuista.

Kaupassa käynti saa riittää tämän päivän tekemisenä. Nyt vaan roikun täällä koneella tai makoilen sohvalkla ja katson tv:tä. Mun voimat ei vaan riitä yhtään enempään.

Olen jatkuvasti niin väsynyt. Kaikki tuntuu ahdistavan nykyään.

Mielenpurkupajalta ollaan tuttuja, mulla tosin eri nicci siellä. En tiä onko se haudattu jo.

Harmi tota väsymystä. Mullakin on sitä, mut voi johtuu ihan mun syömisistä ja siitä että en paljoo ulkoile. Hyvä että oot jaksanut käupassa käydä, se on jo iso saavutus meille masentuneille. 🌻🙂🌻

Kiitos saloka 🙂

Sitä vanhaa mielenpurkupajaa ei oo ollu enää pitkään aikaan. Sitten tuli joku uusi juttu. Kirjoitin hetken sielläkin. Kunnes päiväkirja ja keskustelu osat poistetiin kokonaan. Mietin pitkään, alanko kirjoittaa täällä. No. Aloin kirjoittaa. En tosin kovin ahkerasti. Olen kirjoitellut enemmän tukihenkilön kanssa nyt.

Joo o. Väsyttää, ahdistaa. En jaksa oikein mitään nyt. Siksi roikun täällä koneella jatkuvasti. Kun en muutakaan jaksa. Huomenna mulla on keskusteluaika psykan polilla sairaanhoitajan kanssa. Sinne täytyy jaksaa raahautua.

Mies kiukuttelee mulle, kun en saa mitään aikaiseksi. En saa sanottua, kuinka vaikeaa mulla juuri nyt on. Masennus on pahentunut pikkuhiljaa toukukuusta alkaen. Nyt aletaan olemaan aika pohjalla. Saan hoidettua vain kaikkein välttämättömimmät asiat. Kaikki muu saa jäädä. En vaan jaksa.

Luultavasti makoilen sohvalla loppupäivän...

Eilinen käynti sairaanhoitajallala oli aika raskas. Heti alkuun jouduin täyttämään erilaisia testejä. Jostain tuli vastaukseksi vaikea/keskivaikea masennus. Eli jossain siellä rajalla ollaan. .Puhuttiin jonkun verran syömishäirö BED:stä. Puhuttiin mahdollisesta päiväosastolle menemisesta. En oikein tiedä. Pelkään, että en jaksa. Toisaalta se voisi auttaa syömisongelmiin. En tosiaan tiedä. Puhuttiin mun omasta olosta ja siitä, kuka tästä tietää. Edes meillä kotona ei tiedetä, että käyn taas psykiatrian poliklinikalla. Pitäisi varmaan ainakin miehelle kertoa. Katsotaan tuleeko sopivaa tilaisuutta kertomiseen.

Pitkä pitkä viikonloppu takana. En saanut oikein mitään aikaiseksi. Yhden ruuan tein lauantaina. Muuten olen vaan ollut, tekemättä mitään. Olen niin väsynyt jatkuvasti, että en vaan jaksa. Miehellekään en saanut puhuttua. Täytyy katsoa tuleeko sopiva tilaisuus jossain vaiheessa.

Onneksi on sellainen viikko alkamassa, että ei ole mitään pakollisia menoja. Saan olla rauhassa tekemättä mitään. Harmi vaan, että seuraava sh:n tapaaminenkin on vasta viikon päästä. Olisin halunnut aikaisemmin. Viikko tuntuu liian pitkältä ajalta. Ja sitten on painonhallintarymä heti perään. Näkee sitten, jaksanko mennä. Toisaalta se on viimeinen kerta, mutta en tiedä.

Autokin pitäisi katsastaa, mutta en jaksa, en halua, ahdistaa. Ei ole enää kun kaksi päivää aikaa. Toivottavasti mies hoitaa.