Hei!

Itsekin olen uusi täällä, ja uskoisin, että tämä sivusto on tarkoitettu meille kaikille eksyneille. Olet varmasti tervetullut. 🙂🌻

Kiitos linnunlaulu 🙂

Eipä se tyttö pysynyt katkolla kuin kuusi päivää. Olivat tarjonneet jatkohoitoa jossain muualla, mutta tyttö päätti lähteä kotiin.

Syy, miksi kerron tytön tekemisistä on se, että tytön tekemiset tai tekemättä jättämiset ovat suurin syy mun omaan vointiin. Ainakin tähän valtavaan ahdistukseen. Ahdistusta "hoidan" syömällä. Olen erittäin paljon ylipainoinen. Lääkäri totesi kesäkuussa mulla olevan syömishäiriö BED:n. Tämäkin vielä... Mulla on paljon muitakin sairauksia: Menieren tauti (dg 2010), dissosiaatiohäiriö (2011). 2011 todettiin vaikea masennus, minkä vuoksi olin kolme kuukautta hioidossa osastolla. Matka masennuksen suossa on ollut pitkä ja vaikea. Meni vuosia ennen, kuin masennus lievittyi. Nykyään tyttären ongelmat aiheuttavat valtavaa ahdistusta ja masennuksen pahenemista. Ja nyt vielä tuo BED;kin. Tähän sitten lisäksi se, että verikokeissa oli useampi arvo pielessä mm sokerit, kolesterolit... En todellakaan halua tähän vielä jotain diabetestäkin. Mutta kun en jaksa välittää. Lääkärin tekstissä luki, että olen tytön suhteen ylihuolehtivainen ja omia asioita kohtaan täysin välinpitämätön.

Jostain tuli mieleen, että meneekö välinpitämättömyys itsestä jo itsetuhoisuuden puolelle. Tuli vaan mieleen sieltä osastojaksollta sellainenkin, että diabetsen huono hoito määriteltiin itsetuhoiseksi käytökseksi.

Joopa joo. Hukkasin yhden aika pitkän viestin. Oikeasti vika on meidän surkeassa nettiyhteydessä.

Kävin tänään uimahallissa, kun se on kesätauon jälkeen taas auki. Hävetti ihan älyttömästi nämä läskit, mitä on tullut parikymmentä kiloa lisää viimeisen vuoden aikana. Vielä enemmän hävetti, kun näin siellä fysioterapeutin, kenellä olen itsekin käynyt. Hävetti niin paljon, että en voinut tulla altaasta pois ennen kuin fysioterapeutti oli lähtenyt. Mua hävettää ja ahdistaa nykyään melkein jatkuvasti. En juurikaan lähde kotoa mihinkään. Hävettää ja ahdistaa ihmisten ilmoilla liikkuminen niin paljon...

Eilen "juoksin" karkuun miehen kaveria. Olin koiran kanssa ulkona ihan näköetäisyydellä kotoa. Ovet kotona auki ja mies tyttöjen futistreeneissä. En tiedä näkikö hän kun käännyin äkkiä toiseen suuntaan karkuun. Ahdisti ja hävetti niin paljon. Mua ahdistaa nykyään jatkuvasti. Häpeän itseäni niin paljon, että en viitsi lähteä kotoa mihinkään. Jos joskusn saan lähdettyä vaikka ruokakauppaan, niin eksyn Heseen syömään lisää. Ja kaupasta tarttuu mukaan pakastepizzaa, pullaa, suklaata, karkkia... Ja kun pääsen kotiin, niin ahmin suunnilleen kaiken mitä olen ostanut. Niin kauan, että on pahaolo loppupäivän.

Mulla on enää vajaa pari viikkoa aikaa seuraaviin labrakokeisiin. Siellä katsotaan kilpirauhasjutut, kolesterolit ja sokerit. Sokerit oli kesäkuun alussa niin korkealla, että lääkäri sanoi mulla olevan diabeteksen. Lääkäri antoi mulle aikaa elokuun puoleenväliin asti tehdä asialle jotain. Säikähdin kyllä, mutta en silti jaksa tehdä mitään. Paino on noussut vuoden aikana parikymmentä kiloa. Auttaisi varmaan jos pystyisin laiduttamaan. Se taas tarkoittaa, että mun pitäisi lopettaa syöminen kokonaan. Juoda vaan teetä ja pepsi maxii tai zero colaa. Ja sitten ahmin taas. Hävettää, ahdistaa, masentaa...

Hei vain. Mä tiiän ton ahdistuksen tunteen. Mulle todettiin viime vuonna asperger ja joitain autismin oireita, joten ymmärrän ton et ahdistuksen haluaa purkaa johonkin. Mä toivon sulle kaikkea hyvää jatkossa ja voimia elämään. Kyllä se vielä varmasti hyväksi kääntyy🌻🙂🌻

Et ole ainoa jolla on masennusta ja ahdistusta kun lapsi juo. Et todellakaan. meitä on vaikka kuinka paljon, mutta sinä tajuat mistä on kyse, sehän jo hyvä alku.
Minulle vasta ihan viime aikoina on tullut mieleen että liikaa murehdin muiden asioita.
ja toinen asia joka tuli esille: olenko onnellinen? koska viimeksi nauroin?
olen entinen alkoholisti, erosin juoposta ja pääsin itse raittiiksi. mutta ex-mies juo edelleen sekä lapseni sortui väärään seuraan nuorena. niinkuin monessa muussakin perheessä käy, useinkin vaikka vanhemmat ovat raittiita.
Syyllisyys taakka on ollut kova. Siitä irti päästäminen oli kovan työn takana. nyt yritän saada iloa ja onnea elämääni. Ei ole mitään järkeä että elän vain kuin puolella teholla niinkauan että lapsi raitistuu.
mikä ihmeen nappi tuolla päässä on joka alkaa sen huolestumis-epäonnistumis vaiheen päälle. Epäonnistumisen tunne äitinä. Sehän se on. Vaikka loppujen lopuksi se ei taida olla aina äidin eikä isän syy, ja onko koskaan?
Hyvää viikon jatkoa sinulle ja aletaan etsimään niitä onnen aakkosia täällä.

Kiitos kuutyttö13 ja salainen55 🙂🙂

Kävin kurkkaamassa täällä ja vähän lueskelemassa toisten kirjoituksia. Itse en jaksa nyt kirjoittaa mitään.

Miksi tämä on niin vaikeaa? Mun täytyy mennä tyttöjen futispeliin pitämään kioskia tänään illalla. Olen kioskivastaava. En jaksa vaivata ketään näillä kioskihommilla. Myynti on nykyään niin vähäistä. Kioskiin pitää itse viedä kahvia, kahvimaitoa ja pullaa. Kävin kaupan pakastealtaalla "leipomassa". Paistoin pullat äsken valmiiksi ja ahmin niistä puolet. Eli joudun paistamaan lisää. Onneksi kotipakastimesta löytyi yksi pussi tavallisia pyöreitä pikkupullia. Olo on huono. Tekisi mieli mennä vaan nukkumaan. Ahdistaa ilta jo valmiiksi. Hävettää nämä läskit niin paljon.

Selvisin eilisestä jotenkuten. En puhunut kenenkään kanssa. Vastasin vain pakollisiin kommentteihin. Pullaa tuli ahmittua sekä ennen, että jälkeen kotona. Tänään on ollut huono päivä. Ahmiminen alkoi heti aamulla ja jatkui... ja jatkui. Nyt olo on houno. Väsyttää, ahdistaa... Masentaa...

Väsyttää, ahdistaa... Viikko on mennyt hitaasti ja huonosti. Syöminen on ihan pielessä. Ensin en syö mitään ja sitten ahmin kaiken, mitä löydän. Ja ahmimisen seurauksena olo on huono.

Hyvä asia on, että miehen viiden viikon kesäloma on loppunut. Saan olla päivät ihan rauhassa tekemättä mitään. Miehen loman aikana oli välillä pakko tehdä jotain. Leikata nurmikkoa, haravoida pihaa... Ahditi sekin, kun toinen tekee koko ajan jotain. Tuli itselle syyllisyys omasta saamattomuudesta.

Olen niin väsynyt tähän ahdistukseen. Tytön kanssa tulee päivittäin ahdistavia tilanteita. Milloin on varastettu pyörä, milloin kännykkä, milloin tyttö on juonut itsensä ihan sekaisin. En jaksa enää kauaa. Ja silti, kun tyttö soittaa, niin lähden samantien... Miksi? Kai sitä haluaa tehdä mitä vaan oman lapsensa eteen, vaikka lapsi on 18-vuotias ja asuu omassa asunnossaan.

Aika matelee eteenpäin hyvin hyvin pikkuhiljaa. En ole kirjoitellut tänne aikoihin, kun olen kirjoitellut tukihenkilön kanssa aika paljon.

Mua väsyttää, ahdistaa ja masentaa. Pelkään masennuksen pahenevan liikaa. Muutaman päivän jatkunut huonovointisuus viittaa siihen suuntaan. Kävin pari päivää sitten TK:n depressiohoitajalla. Samalla, jolla olen käynyt vuodenvaiteessa. Teetti mulla masennus- ja ahdistustestin. Tulokset olivat aika hurjia. Niiden mukaan mulla on vaikea masennus ja vaikea ahdistus... Parin päivän päästä menen lääkärille. Näkee sitten mitä sieltä tulee.

Tilanne on kyllä todella ahdistava. Tytön piti päästä päihdekuntoutukseen, mutta ei pääsekkään sinne, mihin yritettiin. Nyt odotellaan virallisia päätöksiä. Toivottavasti pääsee johonkin. Näinkään ei voi jatkua. Tyttö juo päivittäin. Juio kaikki rahansa. Ei käy enää edes ruokakaupassa. Huoli tytöstä on valtava.

Jouduin siirtämään huomisen lääkäriajan. Pitää lähteä viemään tyttöä hoitoon. Tytön asiat järjestyivät onneksi näin nopeasti. Nyt hänen pitää olla kokonaan juomatta. Nollat pitää puhaltaa huomenna. Eivät ota muuten sinne sairaalaan.

Itselleni sain uuden lääkäriajan maanantaille. Pitää jotenkin jaksaa viikonloppu. Toivottavasti saan jotain tähän ahdistukseen. Alan olla aika loppu.

Hei KatjaEliza,
halaus sulle! Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu kun lapsi juo. Ja päälle syömishäiriö. Syömishäiriö ei muuten ole omaa syytäsi, se on addiktio kuten muutkin ja sun tulee saada siihen hoitoa ja apua. Lääkkeetkin voisivat auttaa, ainakin omaan bulimiaan ja anoreksiaani auttoivat, samoin kognitiivinen terapia. Olen nyt ollut syömisongelmista vapaa pian 15 vuotta, mutta 10 vuotta niitä sairastin!
Sun elämäntilanteesi on tosi raskas, ole armollinen itsellesi. Masennusta ja ahdistustakaan et itse osaksesi valinnut.
Toivottavasti saat apua. Tunnen kovasti myötätuntoa sinua kohtaan.
Voi tuntua laimealta lohdulta, mutta asiat järjestyvät. Et ole loppuelämäksesi tuomittu ahdistuksen vankilaan.

Kiitos myötätunnosta Sintukka 🙂

Tyttö on hoidossa/kuntoutuksessa. Eli saan olla rauhassa huonossa kunnossa. Kävin maanantaina lääkärissä. Psykiatrinen sairaanhoitaja varasi sen. Sain ahdistukseen Opamox 15mg 1tabletti 1-3krt/vrk tarvittaessa. Kai se vähän auttaa. Lääkäri tekee lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Ahdistaa sekin. Vastahan mut joulukuussa 2014 heitettiin sieltä ulos. Ahdistaa, pelottaa, hävettääkin, jos päädyn samalle lääkärille tai samalle sairaanhoitajalle.Näkee sitten koska sinne pääsee tai pääseekö ollenkaan.

Syömiset on päin... Joko en syö mitään, kun on niin huono olo. Tai sitten ahmin ja sitten vasta onkin huono olo.

Kävin viime viikolla uudestaan TK:n lääkärillä. Depressiohoitaja varasi sen. Itse en olisi jaksanut. Jaksoin mennä sinne, vaikka pelottikin. Oli päivystävä lääkäri ja mulle ennestään tuntematon. Sain sanottua osastostakin. Lääkäri oli sitä mieltä, että osastoa ei nyt tarvita. Teki kuitenkin kiireellisen lähetteen aikuispsykiatrian poliklinikalle. Tämä oli tiistaina.

Torstaina mulle soitettiin psykiatrian poliklinikalta. Sain ajan lääkärille/hoitajalle jo iltapäiväksi. Ahdisti, jännitti, pelotti... Menin kuitenkin. Hävettikin ihan älyttömästi. Olen lihonut niin paljon ja vointi on niin paljon huonompi. Lääkäri muutti lääkkeitä vähän. Ja keskustelukäynnit sairaanhoitajalla alkavat tämän viikon torstaina. Pelottaa. On mulle uusi hoitaja.