Heippa vaan kaikille!
Tässä meikäläinen, 22v tytteliini sotkuisessa makkarissa ahdistuksissaan purkaa tunteitaan läppärin näytölle. Kaipa tässä kohtalontovereita olisi hakusessa.. Viimeiset 4kk aikalailla mennyt kotona ollessa, neljän seinän sisällä. Aina vaan pakeneminen mielessä. Uneenhan minä yleensä pakenen. Turvaan. Miten milloinkin, yleensä ahmiminen ja rauhoittavat hoitaa homman kotiin. Osa minusta kaipaa ulos, elämää nauttimaan, osa taas juurikin sitä elämistä pelkää. Lähiaikoina itsemurha mielessä pyörinyt. Aikamoinen dilemma! Perus kauraa varmaan lukijoille.
Ulospäin olen (muiden mielestä) söpö, sosiaalinen ja hauska. Juuri nytten tuntuu tuo kuvaus aika kaukaiselta 😀 Noh, apua olen hakenut saadakseni tähän taas kerran lopun. Olen jopa ajatellut sairaalajaksoa. Onko tällainen mahdotonta? Onko kokemuksia?
Lähinnä tänne kirjottelen yksinäisyyden takia. Olisi mukavaa löytää ystäviä. Ystäviä joiden kanssa keskustella, itkeä ja varsinkin nauraa! Tarvitsisin motivaattorin ja auttaisin itsekin niin hyvin kuin vaan osaan 🙂 Olisi niin mukavaa löytää joku joka yksinkertaisesti ”hiffaa” mistä tuuli puhaltaa.
Mukavata kesää kaikille🌻🙂🌻
Heippa
käy ehdottomasti lääkärissä niin varmasti saat avun.
Kun jos on masennusta / väsymystä kuin myös itsetuho ajatuksia
niin heti lääkäriin sillä muuten yleensä olo pahenee.
Yritä liikkua ulkona luonnossa se antaa voimaa vaikka vaan ihan pieniä
matkoja oman jaksamisen mukaan.
Yksin et saisi jäädä ja jos sinulla ei ole ketään niin minä olen sinun ystäväsi vaikkakin
näin netin välityksellä autan, neuvon, tuen, kannustan jne sinua
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut ???
Kaunista kesää sinulle
tiedän että tämä ei kuulosta hyvältä, mutta totta on että olemme aika pitkälle itse vastuussa siitä olemmeko onnellisia. On helppo jäädä kotiin yksistään.(myönnän teen sitä itsekkin usein)
Pitää nähdä vaivaa ja repii itsensä ylös sängystä ja lähteä ulos ihmisten ilmoille. Ei ne kaverit tule sulle kotiin, niitä pitää tavata jossain. Harrastus tai joku paikka.
Muista et on muitakin jotka etsii kavereita.....
Hei! .. Olen 24v poika (mieheksi en osaa itseäni mieltää=) sotkuisessa solussaan ja samoja asioita pohdin minäkin. Itse pakenen yksinäisyyttä leffoihin, musiikkiin ja peleihin. Olisi todella mukava löytää joku jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Uusia kavereita on tällä iällä vähän vaikeampia saada ellei sitten opiskele (kohta edessä taas) tai ole jotain uutta harrastusta. Aloittamisen kynnys vaan on usein korkea. Itsellä fiilikset vaihtelevat elämän toiveikkuudesta aina sinne sängyn pohjalle jäämiseen ja syviin pohjamutiin.
Ulkoisesti ja muutenkaan ei minussa kuulemma ole vikaa (hah!) 🙂 .. mutta niin sitä melkein joka päivä löytää itsensä ainoastaan omasta seurastaan..
Jaksamisia! =)