Vietämme parhaillaan valtakunnallista Sydänviikkoa 23.-30.4. Sydänviikolla 2017 korostetaan jaksamisen, ihmissuhteiden ja myönteisten tunteiden merkitystä elämässä – sen iloissa ja suruissa. Keskustelun tarkoituksena on nostaa esiin mielen hyvinvointiin liittyviä asioita.
Tutkimusten mukaan psykososiaaliset tekijät kuten stressi, eristäytyneisyys, kielteisyys ja vihamielisyys lisäävät valtimotaudin vaaraa siinä missä muutkin epäterveelliset elintavat. Näillä tekijöillä on myös taipumus kasaantua. Stressaantuneena meidän on vaikea noudattaa esimerkiksi terveellisiä elintapoja ja sitoutua hoitoon.
Suomen Sydänliiton uusi ylilääkärin Anna-Mari Hekkala haastaa kaikki yhdessä miettimään erilaisia voimavaroja vahvistavia keinoja. Anna-Marin oma vinkki on helppo ja halpa toteuttaa: hän kannustaa ihmisiä halaamaan. Halaaminen tuottaa hyvää mieltä ja lievittää jännitystä ja sillä on tutkimusten mukaan myönteisiä vaikutuksia myös verenpaineeseen.
Miten Sinä vahvistat voimavarojasi ja jaksamistasi omassa arjessa? Kerro ja jaa omat vinkkisi yhteiseen keskusteluun, johon osallistuu satunnaisesti myös Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton työntekijöitä. Mietitään yhdessä keinoja, miten voimme iloita arjen pienistä asioista ja nähdä asiat myönteisessä valossa.
Kaikki vinkit ovat tervetulleita !
Theremin taitaa olla minulle sopiva soittoväline,kun oma mieli tuottaa sulosointuja,joista voisi vain uneksia.
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille. Tosiaan monia on tapoja 🙂👍
Positiiviset ajatukset kantavat pitkälle. Pitäkäämme elämän yhtenä ohjenuorana edesmenneen presidenttimme Mauno Koiviston viisaita sanoja: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
Hyvää kesää kaikille 🌻🙂🌻
Mollyan kirjoitti 26.4.2017 13:55
Koska nyt halaamis-asialle oma ketju lisään vielä sen,ettei se todellakaan eleenä ole epämiellyttävä,kun sillä on joku tarkoitus. Ystävien,kumppanin, ja lasten halaukset tuntuvat hyvältä. Kun lähes ventovieras ihminen pyrkii halailemaan joka käänteessä se on epämiellyttävää. Tulee tunne,että hän itse on läheisyyden tarpeessa ja kohdistaa halailunsa jokaiseen eteensä tulevaan puolituttuun. On kovin surullista,että on paljon ihmisiä,joilla ei ole minkäänlaista oikeaa läheistä ihmissuhdetta ja se saa sitten tällaisen ilmenemismuodon. On otettu oppia muilta kansoilta,joilla aivan eri käyttäymissäännöt ja sovelletaan niitä sitten estottomasti.
MOI
Kerran oli torilla sellainen halaus tempaus oli halaaja naisia muutama ja heiltä sai sitten mennä pyytämään halausta ja mä menin ja sain oikeen kunnon rutistuksen mul tuli hyvä olo sellanen et ajattelin sen jälkeen vähän aikaa positiivisesti näkemistäni tuntemattomista ihmisistä. jotenkin haluisin ymmärtää sunkin kantas ja olisin mieluummin sä jolla on läheisiä ihmissuhteita. 😉
Hei Anna mennä. Hyvä,kun vastasit ja annoit uuden näkökulman. Halaaminen tuntui sinusta hyvältä ja se on ihan o.k. En tiedä mistä tämä oma rajoittuneisuuteni johtuu ja olisi hyvä päästä siitä irti. Hyvä,kun tartuit aiheeseen ja annoit ajattelemisen aihetta.
Hei Mollyann, mä en kyllä ajattele että sä olisit mitenkään rajoittunut, vaikka et tykkääkään siitä että puolitutut/tuntemattomat tulee halaamaan. Koskettaminen on aika vahva viesti (vaikka se eri ihmisille eri asiaa tarkoittaakin), ja jos haluat varata sen vaan ihan lähimpien kesken käytettäväksi, niin se on ihan ok.
Vaikka kannatan halauksia ja halaustempauksia (sellaisia joissa halauksia jaetaan niille, jotka niitä kaipaavat) noin yleisesti ottaen, mä olen myös joutunut sanomaan jollekin kosketusta hyvin mutkattomasti vuorovaikutuksessa käyttävälle tyypille että älä koske, en tykkää. Kaikkina päivinä ei tee mieli päästää ihmisiä iholle.
Soroppi,tuo että sanoit halaaminen eri ihmisille on erilainen viesti on hyvä pointti. Minusta läheisyyttä voi osoittaa hyvin myös keskustelussa. Toki halaus tuntuu hyvältä läheisten ihmisten kesken se on ihan luonnollista. En tiedä miksi jo joidenkin ihmisten harrastamat poskisuukot vaikuttavat teennäisiltä ja ulkoa opituilta. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja se pitää hyväksyä kuitenkin.
Mollyan: olen niin samaa mieltä kanssasi. Meillä miehen puolen sukulaiset pitävät meihin yhteyttä vain silloin, kun on tarve jostakin.
Tavattaessa kuitenkin se on tuota halaamista ja poskisuukkoja ja "lässytystä." Se vaikuttaa niin teennäiseltä käytökseltä. Menee jotenkin yli rajan tuo älytön "tykkääminen."
Kiva,kun löytyy samanmielisiäkin Mariella. On vähän eri juttu nuo halaamistapahtumat,joihin voi kukin halutessaan osallistua ja saada tarvitsemaansa läheisyyttä sillä tavalla. Tuollainen puolituttujen halailu jotenkin minut jäykistää ja nuo poskisuukot on kyllä ihan opittu tapa ja antaa kai olettaa,että olemme keski-eurooppalaisia jo tavoiltamme.
En väheksy ihmisen tarvetta olla lähellä toista kuitenkaan. Miksi ei riitä enää hymy ja moikkaus,onko se jo liian vähän!
Minusta kättely on paljon mukavampaa kuin halaaminen. Työpaikalla kätellään, kun lähtee lomalle tai sieltä palaa. Tai, kun jotain mukavaa tapahtuu, kätellään ja sanotaan onneksi olkoon.
Tämä tapa tuli eräältä maahanmuuttajalta ja sopii mulle hyvin.
Musta on vaikea halata vähän vieraampia ihmisiä ja eikä mulla oo tapana halata kaikkia ystäviäkään. Töissä joskus pitkän näkemisen jälkeen saatetaan vanhat työkaverit halata tai jos jollain on joku isompi merkkipäivä. Harvemmin enää halailen lapsianikaan. Joskus kyllä mutta siihen liittyy sit yleensä jotain erikoisempaa isompaa surua tai iloa. En tiedä miksi se ei minulta luonnistu. Pienenä kyllä sylittelin ja halailin lapsia ihan jatkuvasti.