Vietämme parhaillaan valtakunnallista Sydänviikkoa 23.-30.4. Sydänviikolla 2017 korostetaan jaksamisen, ihmissuhteiden ja myönteisten tunteiden merkitystä elämässä – sen iloissa ja suruissa. Keskustelun tarkoituksena on nostaa esiin mielen hyvinvointiin liittyviä asioita.
Tutkimusten mukaan psykososiaaliset tekijät kuten stressi, eristäytyneisyys, kielteisyys ja vihamielisyys lisäävät valtimotaudin vaaraa siinä missä muutkin epäterveelliset elintavat. Näillä tekijöillä on myös taipumus kasaantua. Stressaantuneena meidän on vaikea noudattaa esimerkiksi terveellisiä elintapoja ja sitoutua hoitoon.
Suomen Sydänliiton uusi ylilääkärin Anna-Mari Hekkala haastaa kaikki yhdessä miettimään erilaisia voimavaroja vahvistavia keinoja. Anna-Marin oma vinkki on helppo ja halpa toteuttaa: hän kannustaa ihmisiä halaamaan. Halaaminen tuottaa hyvää mieltä ja lievittää jännitystä ja sillä on tutkimusten mukaan myönteisiä vaikutuksia myös verenpaineeseen.
Miten Sinä vahvistat voimavarojasi ja jaksamistasi omassa arjessa? Kerro ja jaa omat vinkkisi yhteiseen keskusteluun, johon osallistuu satunnaisesti myös Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton työntekijöitä. Mietitään yhdessä keinoja, miten voimme iloita arjen pienistä asioista ja nähdä asiat myönteisessä valossa.
Kaikki vinkit ovat tervetulleita !
Koska on ? otsakkeessa, niin sanon, että hyi hitto koko halaaminen.
Luontokulekseminen missä muodossa tahansa on mulle arjessa paras selviintymiskeino.
Halaaminen on vähän kaksiteräinen miekka,joskus se voi olla paikallaan,kun se on luontevaa. Pakkohalaaminen saa toisen hämilleen eikä sillä ole myönteistä tehoa. Jotkut halaavat "kaikkia" Amerikan malliin ja poskisuukotkin kai sieltä matkittua,kun pitää käyttäytyä suuren maailman tyyliin.
Halaus ei monellekaan siis merkitse mitään ja yhtä hyvin sen voi jättää tekemättäkin. Läheisen ihmisen halaus ilon tai surun osoituksena on paikallaan,mutta se kärsii inflaation tällaisena muoti-ilmiönä,kun se ei tarkoita mitään.
Kyllä mie kuitenkin saatan katsoa vierestä kun toiset toisiansa halailee.
Että voitte ihan hyvin tässä ketjussa kyllä halailla.
maanvaiva kirjoitti 25.4.2017 16:16
Kyllä mie kuitenkin saatan katsoa vierestä kun toiset toisiansa halailee.
Että voitte ihan hyvin tässä ketjussa kyllä halailla.
No, nyt kun maanvaiva antoi hyväksyntänsä (anteeksi nyt maanvaiva, mut mä taidan vähän pelätä sua. Kirjoitat välillä aika pisteliäästi 🙂 ), niin uskaltaudun ehkä sanomaan että mä voisin halatakin. Halataan vaan!
Kyllä omasta kokemuksesta voin sanoa, että halata kannattaa. Sillä on valtava voima. Mutta ei voi kyllä kaikkia mennä halamaan ekstempore. Sen kyllä vaistoaa, jos vastassa on halausta karttava henkilö.
Halauksen voiman huomaa vasta sitten, kun sitä alkaa saamaan. Huom.! Pyyteettömästi ja empaattisesti!!😍😍😍
Tästäkin asiasta on varmaan lupa olla eri mieltä. Minä ainakin etsin pakotietä,kun eräs tuntemani halausautomaatti lähestyy. Eipä hän katso aikaa eikä paikkaa eikä sitäkään,että on toisen henkilön seurassa. Ilmeisesti katsoo,että kaikki pitävät hänen maailmoja syleilevästä tyylistään. Ei ole kykyä edes huomata,että se ärsyttää monia,niin olen kuullut.
Ystävien halaukset ihan o.k.,mutta näiden puolituttujen epämiellyttävää esiintymistä!
Koska nyt halaamis-asialle oma ketju lisään vielä sen,ettei se todellakaan eleenä ole epämiellyttävä,kun sillä on joku tarkoitus. Ystävien,kumppanin, ja lasten halaukset tuntuvat hyvältä. Kun lähes ventovieras ihminen pyrkii halailemaan joka käänteessä se on epämiellyttävää. Tulee tunne,että hän itse on läheisyyden tarpeessa ja kohdistaa halailunsa jokaiseen eteensä tulevaan puolituttuun. On kovin surullista,että on paljon ihmisiä,joilla ei ole minkäänlaista oikeaa läheistä ihmissuhdetta ja se saa sitten tällaisen ilmenemismuodon. On otettu oppia muilta kansoilta,joilla aivan eri käyttäymissäännöt ja sovelletaan niitä sitten estottomasti.
Hienoa, että halaus herättää tunteita...niin sen kuuluukin tehdä 🙂
Mutta mitäs muita keinoja teillä on voimavarojen vahvistamiseen ja arjessa jaksamiseen? Maanvaiva kerroitkin jo, että luonnossa liikkuminen tuottaa sinulle jaksamista. Se on totta, luonnolla on uskomattomat vaikutukset. Luonnossa mieli lepää 🌻🙂🌻
Minulle musiikki on tärkeä henkireikä kiireiseen arkeen, ja erityisesti laulaminen...joko yksin, mutta erityisesti porukalla 😀
Kun keskittyy nuotteihin ja laulun sanoihin, niin ihan huomaamatta päivän murheet unohtuu ja mieli virkistyy...suosittelen 🙂👍
Minusta halaus liittyy vähän niin kuin seksiin. Ainakin kun miehet halaaa kovasti toisiaan, se tietää kyllä jotain. On tietysti iloista onnittelua ja surullista osantottoa halauksen siivittämänö. Mutta ei suomalainen kovin useun halaa muuten vaan paitsi tervehtiessä se on sama kuin käden puristus. Vähän höpso juttu koko halauskampanja. Kuka lie keksinytkään.
Halataan vaan. Minua ei haittaa kaverien ja tuttujen halailu. Ventovieraita halauksia kyllä vieroksun ellei oo joku onnittelu tms. Vähän samoilla linjoilla mollyanin kanssa. Halailu on jossain kuvoissa kokenut vähän arvon alenemaa, kun kaikki halaa kaikkia vaan tervehdyksenä. Höh, se on läheisyyden ja välittämisen osotus eikä mikään perustervehdys.
Mä olen ostanu itelleni kukkia ja yrttejä ja sijoittanut ne sillai, että missä tahansa kämpässä oon nään aina vähän jotain piristävää vaikka vaan sivusilmällä. Tietokoneella kun menee suurin osa ajasta niin siihen pöydälle on hyvä laittaa joku valokuva tai esine johon liittyy hyviä muistoja.
Musiikki on myös hyvä ajatus, vaikka pätkääkään en osaa soittaa. Mikä tahansa soitin mikä kysyy keskittymistä kehoon on hyvä. Nörttiä mua kiinnostaa tietysti kaikki perussoittimista poikkeavat vekottimet. Thereminillä olis kiva osata, mut saha saa kelvata alkuun kun rautakaupasta saa parillakympillä.
Eri ihmisillä erilaiset tavat omien voimavarojen kartuttamiseen. Hektinen työ usein vaatii jotakin rauhoittavaa,luulisin. Itse ainakin nautin luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta ja parhaiten se onnistuu koiran kanssa metsälenkillä lähes täydellisessä hiljaisuudessa. Silloin voi panna aivot narikkaan ja olla yhtä luonnon kanssa. Lapin reissuilla tämä onnistuu aina hyvin,kun voi valita sellaisia reittejä,että ei juuri muita ihmisiä tapaa.
Minua ei musiikki innosta silloin,jos olen väsynyt. Hiljaisuus on parasta. Myös hyvä kirja on oiva voimanlähde,samoin kuvataideharrastus,jolloin voi laittaa omia ajatuksia ja tunteita tyhjälle taulupohjalle.
Se on totta, että voimavaroja vahvistavia tapoja on monia ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan. Hienosti tapoja olette kuitenkin löytäneet: luonto, kukat, yrtit, valokuvat ja muistot yleensä. Niistä itsekin saa voimaa, kun miettii mukavia muistoja.
Jäin miettimään, mikä on se satoshin mainitsema Theremini...ilmeisesti jokin soitin?
Niin ja mieluisa harrastus on kyllä voimaannuttava...samaa mieltä. On se sitten lukemista tai kirjoittamista...yleensä luova työ on mieluista, kun näkee "käden jäljet". Liikunnallisista harrastuksista puhumattakaan...voi näitähän on monia...vielä olisi mukava kuulla, löytyykö lisää voimavaroja vahvistavia keinoja?
Hmmm, voimaannuttavaa mulle on ajatella asioiden suhteellisuutta. Se, ettei kaikkea tarvitse hallita. Antautuminen elämän vietäväksi, ja sen hyväksyminen. Vaikka siltä tuntuu, että asiat eivät järjesty, niin todellisuudessa- tapahtui mitä vain, asiat järjestyvät jotenkin. Ei tarvitse kuin tarkastella maata kuusta käsin. Sininen pallo jatkaa matkaansa avaruudessa. Käsittääkseni aika pitkään vielä. Eikä senkään jälkeen millään ole mitään hätää.
Juu, theremin on hassu soitin, jota soitetaan käsillä, mutta soittimeen ei kosketa. Liikutellaan vaan käsiä sen ympärillä 🙂 Eikä ole mitään asteikkoja sotkemassa. Haastavaa.
Moi! Kaikenlainen käsillä tekeminen, eli käsityöt ja askartelut, värittäminen, piirtäminen, valokuvaaminen... Ovat itselleni keinoja hillitä stressiä ja hoitaa itseäni. Pidän myös luonnossa liikkumisesta ja kävelenkin metsässä päivittäin rakkaan kissani kanssa.
Muistattehan, että muiden kokemukset ja vinkit eivät ole mitään kaikille sopivia patenttiratkaisuja! Jokaisen on haettava omat toimivat keinonsa!🙂🌻