Jos menee työterveyslääkärille valittamaan ahdistustaan, niin miten rehellinen kannattaa oikeasti olla? Jos mulla on itsemurha-ajatuksia, niin onko sitä viisasta mainita vai tuleeko siitä ongelmia?
Minä itse aikanaan peittelin todellista jaksamista, kunnes tuli seinä vastaan. En yleensä neuvo mutta jos lääkäri/potilassuhde toimii on ehdottoman tärkeää hoitohenkilökunnan tietää asiakkaan tuntemukset. Oikea lääkärikään ei (näe) sinne potilaan sisälle (aina) kyllä hänelle kertominen varmasti auttaa hyvän hoitosuunitelman tekemiseen. Ja kuta varhaisemmassa vaiheessa pääsee hoitoon sen parempi.
Suomessa tehdään noin kolme itsemurhaa päivittäin ja jokainen on varmasti liikaa. Yksistään itsetuhoiset ajatukset on hoitoa vaativa olotila, jos se työpaikan lääkärin kanssa ei hommat jostain syystä mene mielestäsi hyvin kannattaa hakeutua toisille lääkäreille, mieluummin suoraan, erikoistuneille. Tuolla hoidolla en tarkoita sitten johonkin laitokseen joutumista/pääsemistä. Jaksamista.
Eipä minustakaan neuvojaksi ole, mutta mielipiteeni sanon; minusta ei ole mitään syytä olla kertomatta tuntemuksiaan/ajatuksiaan, oikeanlaisen hoidon yms. harkinnassa kaikilla asioilla saattaa olla merkitystä. Toivotan voimia elämääsi.
Jos ei kerro todellisia tunteita tai ajatuksia, ei voi myöskään saada hoidollista vastinetta tai oikeita lääkkeitä. Itse opin sen kantapään kautta. Eikä se auta ketään ettei kerro, loppuen viimes vaan pahentaa tilannetta joka kantilta.