Miten tämä järistys ei nouse keskustelupalstoilla esiin kovinkaan paljon, paitsi hesarissa.
Ehkä siksi, kun siellä ei ollut rikkaita turisteja?
Eikä suomalaisia lomailemassa.

Onneksi maailma kuitenkin välittää ja sinne virtaa apua.

Ihmisillä on kaiketi kiire tehdä kanteluita Kaarina Hazardin mainiosta kirjoituksesta, vaikka ihan yksikin riittäisi. Vakavasti ajatelleen, ehkä kyse on siitä, ettei ihmisillä ole kauheasti sanottavaa. Minun on ainakin vaikea tuntea empatiaa ja huolta maasta, jossa en ole koskaan käynyt ja ihmisistä, joita en ole koskaan tavannut. Katastrofi menee lisäksi täysin ylitse ymmärryksen: vähintään 50 000 kuollutta ja kokonainen kaupunki täysin raunioina. Sitä ei vain pysty kuvittelemaan, eikä kokonaiskuvaa pysty luomaan hajanaisten uutiskuvien perusteella. Itsestä tuntuu, että hävitys ja tuho pitäisi nähdä itse, että se mahtuisi jotakuinkin tajuntaan.

Toinen asia on se, että mitä tuommoiseen nyt pitäisi sitten sanoa. Sellaiset fraasit kuin "otan osaa" tai "olen järkyttynyt" ovat kuluneita, eikä niiden takana ole riittävää tunnelatausta. Maailma on kaiketi liian individualisoitunut (tai invalidisoitunut), että joku voisi rehellisesti sanoa tuntevansa empatiaa Haitin maanjäristyksen kaltaisesta katastrofista ilman, että se kuulostaisi toisten mielestä teeskentelyltä.

Tällaiseen välinpitämättömyyteen nykyinen kulttuurimme meitä opettaa. Minusta on ihailtavaa, että joku pystyy vielä itkemään ja tuntemaan pahaa oloa maailman vääryyksistä. Se on tunne - jotain perimmäistä - jonka päälle ei ole ehditty jollottamaan fraaseja elämän absurditeeteista. Minäkin haluaisin itkeä ja tuntea. Aidosti.

niin, näyttää nyt tosiaan siltä, että tuo kolummi on tärkeämpi uutinen kuin Haiti.
Itsekin kyllä siihen parilla viestillä osallistuin kyseenalaistamalla oliko Tony Halme niin suuri sankari mitä hänestä tuli, kun kuoli.
Ehkä ihmiset jaksaisivat kirjoitella Haitista enemmän jos sankarivainaja Halmetta ei olisi.

Minä liityin kerämään rahaa Haitin lapsille, sain sellaisen keräyslaatikon ja käyn sukulaisiltani pyytämässä rahaa. En vierailta ihmisiltä, koska en tunne heidän rahallista tilannetta ja en halua että kukaan antaa minulle viimeisiä rahoja.

En osaa asiasta kovin viisaasti kirjoitella vaikka tekisi mieli asiaa puida jotenkin. Itseasiassa en koko Haitia pahemmin ennen edes tiennyt olevan. Nyt sitten siitä kai kaiken tiedän. Jostain Thaimaasta oli helppo puhua.

Haiti on kuitenkin sellainen kehitysmaa, joka soppansa on sen verran pahasti keittänyt, että siellä ilman maanjäristystäkin on päällä sellainen inhimillinen katastrofi, että oksat pois. Se, että tässä turmassa nyt sattui kuolemaan huomattava määrä ihmisiä ei tee tästä jotenkin "erityistä" tragediaa. Haiti on jo valtionakin sen verran traaginen, ettei tämä saa minun kirjoissani mitään erityistä asemaa. Jos niitä miljoonia olisi pitänyt heittää heille, niin se on aivan sama olisiko niitä jaettu ennen tai jälkeen tämän maanjäristyksen. Toivottavasti länsimaisilla hallituksilla on sen verran järkeä, että valvoisivat avustustensa menoa oikeisiin kohteisiin. Ei nimittäin olisi mikään yllätys, että Haitin moraaliton eliitti ottaa kermat päältä, jos rahojen matkaa valvota tarkkaan.

Mitä sitten Trikmeesin mainintaan Katariina Hazardista tulee, niin minä en näe mitään hyvää Katariina Hazardin kirjoituksessa. Mediakriittisen kirjoituksen olisi voinut kirjoittaa huomattavasti tahdikkaamminkin, mutta miksi vaivautua, kun voi samalla hurskastella ja vielä vähän iskeä nauloja Halmeen arkun päälle. Siinä vaiheessa tämä mediakritiikki alkoi mennä todella mauttomaksi, kun oikein lähdettiin onnittelemaan Tonya hänen itsemurhastaan. Vielä hurskaammaksi tämän "mediakriittisen" kirjoituksen tekee se fakta, että ilman tälläistä inhimillistä draamaan ei Hazardin kaltaisilla miesvihaajilla olisi töitä. Mutta onhan se toki kivaa kusta oman lehden kintuille ja samalla vähän vittuilla Tonylle. Tony ei mikään sankari ollut, mutta kyllä hän kuitenkin saavutti elämässään sellaisia asioita, joita kukaan muu ei tässä maassa ole saavuttanut. Tosin hyvä ne asiat on unohtaa, kun on alamäki, jolla pääsee mässäilemään Katariina Hazard on samanlainen korppikotka kuin kuka tahansa roskalehden toimittaja. Et sinä synninpäästöä saa keltään järkevältä ihmisiltä. En edes viitsi mainita miten Hazard tässä kolumnissaan vihjaa varsin ikävästi olevansa parempi ihminen kuin ne juntit, jotka menivät Halmetta äänestämään.

tew kirjoitti 15.1.2010 13:47
Mitä sitten Trikmeesin mainintaan Katariina Hazardista tulee, niin minä en näe mitään hyvää Katariina Hazardin kirjoituksessa. Mediakriittisen kirjoituksen olisi voinut kirjoittaa huomattavasti tahdikkaamminkin, mutta miksi vaivautua, kun voi samalla hurskastella ja vielä vähän iskeä nauloja Halmeen arkun päälle. Siinä vaiheessa tämä mediakritiikki alkoi mennä todella mauttomaksi, kun oikein lähdettiin onnittelemaan Tonya hänen itsemurhastaan. Vielä hurskaammaksi tämän "mediakriittisen" kirjoituksen tekee se fakta, että ilman tälläistä inhimillistä draamaan ei Hazardin kaltaisilla miesvihaajilla olisi töitä. Mutta onhan se toki kivaa kusta oman lehden kintuille ja samalla vähän vittuilla Tonylle. Tony ei mikään sankari ollut, mutta kyllä hän kuitenkin saavutti elämässään sellaisia asioita, joita kukaan muu ei tässä maassa ole saavuttanut. Tosin hyvä ne asiat on unohtaa, kun on alamäki, jolla pääsee mässäilemään Katariina Hazard on samanlainen korppikotka kuin kuka tahansa roskalehden toimittaja. Et sinä synninpäästöä saa keltään järkevältä ihmisiltä. En edes viitsi mainita miten Hazard tässä kolumnissaan vihjaa varsin ikävästi olevansa parempi ihminen kuin ne juntit, jotka menivät Halmetta äänestämään.

Se pointti vaan taisi viuhua ohi jokaiselta, joka teki Hazardista (turhan) kantelun JSN:lle. Ymmärrän täysin Hazardin pointin, jonka tarkoitus ei ollut todellakaan lyödä nauloja Halmeen arkkuun vaan kritisoida median tapaa nostaa jokainen kuollut sankariksi. Jompikumpi iltapäivälehdistä tituleerasi Halmetta jopa katujen sankariksi. Se on ihan yhtä posketonta liioittelua kuin kutsua häntä kuohituksi mahtisonniksi. Mikä tekee Hazardin liioittelusta vähemmän hyväksyttävää? Sekö, että hän kirjoitti ilkeästi kuolleesta miehestä? Sekö tekee hänestä haaskaa nokkivan korppikotkan? Sillä samaisella haaskalla se mediakin massutteli tyytyväisenä jo ennen kuin mies kuoli päivittelemällä hänen huumesekoilujaan ja kertomalla saunailloista Johanna Tukiaisen kanssa. Miehen kuollessa ääni muuttui kellossa ja haaskaa massuteltiin ylistyskirjoituksilla niin, että rasva vaan valui suupielistä. Se jos mikä on tekopyhää ja sitä Hazard kirjoituksellaan kritisoi.

En minäkään hyväksy Kaarina Hazardin kirjoitusta, sillä Tonyn läheiset ja ystävät varmasti kärsivät tuollaisesta kirjoituksesta. Minä ainakin olin tosi pahoillani ja vihainen silloin kun poikani teki itsemurhan ja se otsikoitiin kissan kokoisin kirjaimin iltasanomissa seuraavana päivänä. Poikani ruumis oli myös siinä kuvassa, tosin peitettynä.Tunsin itseni petetyksi ja olin aivan kauhuissani siitä. Etusivun uutinen ja poikani ei mikään julkkis ollut vaan ihan tavallinen nuori mies. Onneksi minua varoitettiin siitä ja en sitä lehteä ja otsikkoa nähnyt silloin. Vieläkin tekee pahaa katsoa sitä vaikka on kulunut toista vuotta.😞 Siis tämä oli lehden lööppinä.

Itse olen avustanut Haitilaisia Punaisen ristin kautta. Lähetän tässä linkin,jonka kautta voi tehdä lahjoituksen: http://www.lahjoita.fi/lahjoitukset/kertalahjoitus?ad=lahjoitahaiti012010%

Pienelläkin summalla voi saada paljon aikaan. Haitihan on köyhä maa,joten siellä rahan arvo on erilainen kuin Suomessa. Jos sinulla on varaa lahjoittaa vaikka edes euro,niin sekin kannattaa!

Minäkin ymmärsin Hazardin kirjoituksen kuten sinä Trikimees ja siten hän sitä myös selittelyt myöhemmin.
Ja kun on varmistunut, että Halme teki itsarin, ei minusta häntä pidä nostaa lähes sankarivainajan asteelle.
Koska oma äitini on myös tehnyt itsarin, ei sellaisen tehnyt ihminen koskaan ansaitse sankarin osaa kuoleman jälkeen.

Sitten Haitista. Minua nyt ihmettyttää, kun aletaan herjaan USA;ta vaikka se antoi hirvittävän summan rahaa ja lähettää apua koko ajan.
Samoin, kun urheilijat lahjoittavat isoja summia, kymmeniä miljoonia, niin aina niistä tehdään otsikko ja sanotaan, että olisi voinut antaa enemmänkin. Mikään ei riitä.

Sitten sanotaan muille ihmisille, että anna vaikka euro tai soita puhelimeen ja 10.20 euroa ja olet tehnyt hyvän työn.
Jokaisen apu myös rikkaan ihmisen apu, pitäisi olla yhtä arvokas mitä on köyhän lantti.
Minua oikeasti ottaa päähän asia, kun minua pidetään hyväosaisena ja kun annan 10 euroa se ei kuulemma ole mitään. Samaa aikaan se sanoja itse ei anna mitään, kun saa vaan työttömyysrahaa.