Heippa! Olen entinen käyttäjä nimellä santtu/sandra. En tosin enää muistanut mikä salasani on joten jouduin luomaan uuden käyttiksen =P no kuitenkin täällä ollaan. Ajattelin vain nyt tähän kertoa omasta kokemuksestani. Olen ollut masentunut jo pitkään ja nyt minulle on tullut tunne, että päätän päivänä. En tiedä miksi. Kaikki on oikeastaan mennyt todella hyvin, vaikka koulu on mennyt penkin alle. Minulla ei ole päihderiippuvuutta, perhesuhteeni ovat todella hyvät ja minulla on muutama todella hyvä ystäväkin. Minulla on ihana kissa, jota rakastan yli kaiken. Ja ehkä nämä kaikki asiat ovatkin juuri se syy miksi lähden tästä maailmasta. Kaikki on nyt hyvin, joten ehkä on hyvä jättää tämä elämä siihen. Olen antanut kaikkeni, mutta tämä maailma ei vain ole minua varten. Ehkä olen syntynyt liian aikaisin tai liian myöhään. Ehkä minä en vain halua kuulua tähän maailmaan. Minä odotan jo seuraavaa seikkailua tuolla rajan toisella puolella. Jos sellaista edes on. Kiitos kaikille, jotka lukivat tämän kirjoituksen. Ja muistakaa tämä ei ole kenenkään vika, vaan minun päätökseni. Kuvitelkaa tämä enemmänkin eutanasiana kuin itsemurhana. Näkemiin kaikille. Pitäkään huolta toisistanne😍
Eli mieluummin sitten masentunut tappaa itsensä kuin olisi ensin yrittänyt jotenkin viestittää ympäristölle, miten paha on olla? Et ilmeisesti näe itsemurha-ajatuksia sairauden oireena vaan jonakin asiana, jolla henkilö itsekkyyttään omaksi huvikseen päättää manipuloida ympäristöään? Minua ei ainakaan auttaisi ajatella itsemurhan tehneestä läjheisestäni, että "no ainakaan hän ei ääneen uhannut tehdä mitään ennen kuin teki". Päin vastoin, jos hän olisi puhunut, olisin voinut tietää asiasta ja yrittää auttaa jotenkin.
On olemassa huomionhakuista ja ei-huomionhakuista itsemurhauhkailua. Kuka voi päättää, milloin kyse on ensimmäisestä ja jättää oman tulkintansa perusteella toinen oman onnensa nojaan koska ei siedä hänen viestiään? Mitä jos se itsemurhasta puhuminen olikin viimeinen yritys suuntautua elämää kohti?
Jos ei ole omakohtaista kokemusta itsemurhan tehneen läheisenä ei voi ymmärtää asiaa muuta kuin mutu-tuntumalla. Ei tajua miten se vaikuttaa vielä vuosienkin jälkeen. Jos on vakuuttunut tekonsa oikeutuksesta itselle ja muille niin tekee sen sitten. Sairaus yleensä pyritään hoitamaan jos itse apua hakee asiantuntijoilta. Ei täältä kanavilta niitä löydy. Jos yrittää itsemurhaa ja seuraavana päivänä jatkaa arkisia toimiaan onko muusta kuin huomionhakuisuudesta kyse.
Hei vaan kaikille! Pientä ilmoitus asiaa 🙂
Anteeksi kaikille, että tänne ole kirjoittanut tällaista. Nyt tajuan miten lapsellista, ahdistavaa ja ajattelematonta olen tänne kirjoitellut. Nettiin on niin helppo kirjoittaa tällaista ja se ei ole oikein. Tajusin kuinka sairasta juttua tänne kirjoitin. Hui kauhistus sentään. Tällainen aihe on tosi rankka, eikä minun olisi pitänyt sitä tänne kuulutella. Suuret anteeksi pyynnöt kaikille. En aio enää yrittää itsemurhaa. Toivottavasti ei kukaan mukaan. Toivoa on aina olemassa 😍
Hyvä että tajusit jotakin. Elämä on lahja vaikka ei aina tunnu siltä. Kuolema voi olla itselle helpotus kun ei näe muiden kärsimystä kun ei ole sitä itse kokemassa. Hyvää loppuelämää läheistesi ja rakkaan kissasi kanssa.