Kokemusta on muinaisuudessa lääkkeestä nimeltä Inderal, beetasalpaaja sekin. Muistan itse, että huimausta oli joskus (koska kauhuissaan tuli joskus otettua liikaa nappeja).

Just noin sinun kannattaa tehdä: kokeilet kotona ensin. Simuloit tilanteen ja kuulostelet oloasi, pyörryttääkö vai miltä tuntuu. Jos esiintyminen jännittää ja siihen vielä lisäksi jännistys siitä pyörtyykö tässä vai ei, niin liikaa jännitystä on ilmassa 😀 Sopivalla annostuksella beetasalpaaja on hyvä lääke: vapinat ja värinät ovat poissa, mutta muuten olo on aivan normaali.

Itselläni propral huimaa ihan kohtuudella. Ei puhettakaan että vois esmes ajaa autoa. Vältän ko. Lääkkeen ottoa viimeseen asti. Opamox parempi mutta sitä en ota kuin äärihädässä pienen annoksen esim puolikkaan.

Mulla tuo yks propral tabletti laskee ainakin sykettä ja verenpainetta, ei aiheuta mitään muita oireita. Paniikkikohtauksiin se on ainakin auttanut.

Mä en oo pitkään aikaan käyttänyt Propralia, mutta mulla se on auttanut ihan hyvin esiintymisjännitysoireisiin. Ei oo ollut väsymystä, huimausta tms. oireita. Kuten täällä jo sanottukin, kannattaa kuitenkin kokeilla kotona ensin miten sulla vaikuttaa 🙂👍

Olen joskus kokeillut, ei tainnut olla mainittavaa eroa normaaliin. Propral en sellainen turruttava lääke, eikä sitä voi suositella, jos pitäisi olla skarppina yleisön edessä.

Lapsesta (2,5-vuotiaasta asti) esiintyneenä voin kertoa, että parhaiten noissa asioissa auttaa yksinkertaisesti esiintymiskokemus. Eli rohkeasti vain framille aina kun vaan voi! Laulamaan opitaan laulamalla, kirjoittamaan kirjoittamalla ja esiintymään esiintymällä.

Esiintymistä pelkäävä on käsittääkseni lähinnä peloissaan siitä, että yleisö ei pidä hänestä. Katselin hiljattain hauskaa jännityssarjaa Murdochin mysteerit. Siellä kuvattiin vanhaa vaudevilleä, ja sellaistahan se oli, että jos esiintyjästä ei tykätty, häntä viskeltiin kananmunilla ja muilla vastaavilla jutuilla. Onneksi Suomessa ei tällaista tapahdu, ei ainakaan kouluissa, oppilaitoksissa tai muissa julkisissa paikoissa.

Kasvojen menettäminen on aika jännä juttu. Nykyään teen yleensä esiintyessäni niin, että jos jokin menee pieleen, niin nauran sille yhdessä yleisön kanssa. Jos joku korjaa virheeni, kiitän häntä. Ole nöyrä ja avoin yleisön edessä, niin saat heidät puolellesi. Ja ota oppia virheistäsi. Hyväksi esiintyjäksi tullaan juuri ottamalla oppia aikaisemmista kerroista ja kehittämällä koko ajan eteenpäin sitä omaa juttua. Ja tietysti harjoittelemalla! 🙂👍

Heipsan taas ja kiitoksia kaikille vastaajille 🙂

Tilanneraportti: Ainakaan 10mg ei huimannut mainittavasti, havaitsin vain pienoista "väsymystä" ja positiivisiakin vaikutuksia oli. Nimittäin rytmihäiriötä ei ollut samana päivänä ollenkaan. Eikä kädet tärisseet normaaliin tapaan (Deprakinen haittavaikutus).
Luin jostain ettei tuo 10mg auttaisi alkuunkaan punasteluun ja sellaiseen, mikä on ainakin itsellä se perusongelma. Liian monta itkua on sen takia tässä itketty vuosien varrella.
Vielä ehdin kokeilemaan, mitä tapahtuu jos tuplaan annoksen.
Lääkäri on siis respaan määrännyt, että "1 tabl kolmesti päivässä tarvittaessa". Eli maksimi annos olisi minulle 30mg.

Joku oli ehdottanut rauhoittavia, ne taas ei sovi ollenkaan. Nukahdan ihan minimi annostuksellakin tunnin päästä taatusti 😀 Sama efekti on neurolepteillä (risperidon jne).

No mutta, esitys pitää vetää ja varmaan esiintymispäivänä "vähän" perhosia mahassa. Heti olisi paljon helpompaa, jos esiintymässä olisi muita ihmisiä samaan aikaan. Yksin se on vaan jotain niin "hyytävää". Kumma kyllä etten ole panikoinut ja valvonut kahta viikkoa tässä ennen esitystä. Ehkä se menee ihan hyvin sitten kuitenkin 🙂 Toivotaan.

Propralista esiintyessä on kokemusta muutaman kerran. Pulssi pysyi matalana ja käsien tärinä ym.fyysiset jännitysoireet poissa. Henkinen jännitys helpotti, kun huomasi ettei fyysisiä oireita tulekaan. Beetasalpaajathan eivät vaikuta kognitiivisiin toimintoihin ja ovat siksi mielestäni parempi vaihtoehto kuin rauhoittavat esiintyessä.

Etsijä kirjoitti 20.9.2015 15:45

Olen joskus kokeillut, ei tainnut olla mainittavaa eroa normaaliin. Propral en sellainen turruttava lääke, eikä sitä voi suositella, jos pitäisi olla skarppina yleisön edessä.

Lapsesta (2,5-vuotiaasta asti) esiintyneenä voin kertoa, että parhaiten noissa asioissa auttaa yksinkertaisesti esiintymiskokemus. Eli rohkeasti vain framille aina kun vaan voi! Laulamaan opitaan laulamalla, kirjoittamaan kirjoittamalla ja esiintymään esiintymällä.

Esiintymistä pelkäävä on käsittääkseni lähinnä peloissaan siitä, että yleisö ei pidä hänestä. Katselin hiljattain hauskaa jännityssarjaa Murdochin mysteerit. Siellä kuvattiin vanhaa vaudevilleä, ja sellaistahan se oli, että jos esiintyjästä ei tykätty, häntä viskeltiin kananmunilla ja muilla vastaavilla jutuilla. Onneksi Suomessa ei tällaista tapahdu, ei ainakaan kouluissa, oppilaitoksissa tai muissa julkisissa paikoissa.

Kasvojen menettäminen on aika jännä juttu. Nykyään teen yleensä esiintyessäni niin, että jos jokin menee pieleen, niin nauran sille yhdessä yleisön kanssa. Jos joku korjaa virheeni, kiitän häntä. Ole nöyrä ja avoin yleisön edessä, niin saat heidät puolellesi. Ja ota oppia virheistäsi. Hyväksi esiintyjäksi tullaan juuri ottamalla oppia aikaisemmista kerroista ja kehittämällä koko ajan eteenpäin sitä omaa juttua. Ja tietysti harjoittelemalla! 🙂👍

Tämä on monta vuotta vanha viestiketju, mutta en voinut jättää kommentoimatta tähän kun sen googlella löysin.

On väärin vähätellä, että esiintymisjännitys johtuu harjoituksen tai kokemuksen puutteesta, tai korjautuisi pelkästään niillä. Sanoisitko vaikka lukihäiriöiselle, että "kato lueskelet vaan hei paljon".

Monilla se on kuitenkin jotain ihan muuta. Itse kärsin vuosia sosiaalisten tilanteiden pelosta ja esiintymisjännityksestä. Yritin harjoitella, kouluttautua paremmaksi, "haastaa" itseäni, mennä sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle ja ties mitä. Kävin esiintymisvalmennuksessa ja psykologilla. Tilanne ei kuitenkaan helpottanut yhtään.

Eräs tuttu lääkäri suositteli betasalpaajaa, ja kuin napin painalluksesta pahimmat oireet hävisi ja yhtäkkiä olin kuin eri maailmassa noissa tilanteissa. Vuosienkin jälkeen minulla on edelleen oireita ilman lääkitystä, eli tottumisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa minun kohdalla. "Normaalilla" ihmisellä varmasti on, mutta uskon minun kohdallani tämän olevan neurologista. Suvussa on jonkin verran mieöenterveysongelmia ja mm tarkkaavaisuuahäiriötä, uskon tällä olevan jotain yhteyttä. Äidilläni on lähes identtiset oireet sosiaalisissa ja esiintymistilanteissa.

Mitä tulee propralin käyttöön, niin itselläni ollut nyt muutaman vuoden se käytössä, 20mg riittää minulla poistamaan pahimman tärinän hankalissa tilanteissa ilman, että se väsyttää tms. Se on ollut melkoinen pelastus, kaikenlainen esiintyminen oli ollut lapsesta asti tuskaista.