Ero tulossa – pelottaa

Ero tulossa - pelottaa

Käyttäjä KevätPerhonen aloittanut aikaan 13.04.2016 klo 20:35 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä KevätPerhonen kirjoittanut 13.04.2016 klo 20:35

Avopuoliso ilmoittu tänään että hänen mielestään tämän parisuhteen eteen ei ole enään mitään tehtävissä. Tietty kylmyys paistoi. Tunnistan tuon kylmyyden aiemmasta erosta.

Pelottaa niin vietävästi. Tiedän entuudestaan mitä ero on. Mitä siitä seuraa. Tiedän oman käyttäytymismallini.

Olen siis kerran aiemmin eronnut ja nyt sama näyttää olevan edessä. Mielessä viiltää vaan että tuleva kesä on painajaista, tuleva vuosi on painajaista. Miten jaksan tuon ajan… Vuoden päästä ehkä helpottaa jos jaksaa tehdä töitä selviytymisen eteen. Mutta mistä jaksaa kaivaa motivaatiota selviytymiseen. Ei ole lapsia, ei ystäviä. Panostin täysillä tähän suhteeseen koska luulin tämän olevan se ikuinen. Ja siksi juuri se ero taitaa tulla, ei omaa elämää…

Pelottaa kun tietää jo mikä helvetti on alkanut

Käyttäjä Rina kirjoittanut 14.04.2016 klo 19:13

Hei, vastaan sinulle lyhyesti, vaikka saattaisit saada paremmin vertaistukea tuolta parisuhde/perhe osastolta. Vastaan siksi, kun nuorempana minulla oli taipumus ihastua vieraisiin miehiin. Asiat eivät kuitenkaan edenneet siihen pisteeseen kuin sinulla (pettäminen, ero). Olen nyttemmin omalla kohdallani hahmottanut, mikä minua kyseisiin ihastumisiin ajoi. Ei suinkaan se, että mieheni olisi ollut kelvoton, vaan se, että itse olen ollut rikkinäinen. Hain toisesta ihmisestä jotakin, joka olisi auttanut minua korjaamaan ongelmia lapsuuden kiintymyssuhteissa. Tosi asiassa kukaan toinen ihminen ei niitä korjaa, vaan ne on itse korjattava. Kun nuorena tajusin, että oma mies ei kykene minua korjaamaan, niin kuvittelin, että minulla oli vain "väärä mies" ja toivoin ratkaisun löytyvän siitä, että voisin taas sulautua yhteen (rakastua) johonkuhun toiseen. Puhutaan epätasa-arvoisesta ihmissuhteesta, joka ulospäin voi näyttää tasapainoiselta, mutta oikeasti voi olla kyse "huoltajasta ja "huollettavasta". Niin kauan kuin ei omaa rikkinäisyyttään ymmärrä, niin kauan ainakin kuvitelmissaan hakee pelastajaa. Moni avioituu yhä uudestaan ja uudestaan, eikä myöskään kykene elämään yksin. Sen jälkeen, kun aloin tarkastella omaa osuuttani ja rikkinäisyyttäni koko kuvioissa, en ole enää ihastunut, enkä tuntenut tarvetta ihastua. (Vaikka tunnen tyhjyyttä, ahdistusta ja masennusta.).
Sinä mietiskelet, kuinka selvitä. Voisitko miettiä, että ensimmäinen askel olisikin itseen ja omiin käyttäytymismalleihin tutustuminen? Miksi tunnet olevasi heikko ilman miestä? Heitän näitä kysymyksiä, kun joskus terapeutti kysyi minulta samaa ja tokaisi vielä päälle, että "saathan sinä leipää kaupasta". Minulle ydinkysymys oli siinä, että "enhän minä pärjää yksin", vaikka en osannutkaan selittää, miksen. En varmaan vieläkään pärjäisi yksin, mutta alan jo ymmärtää, miksen pärjää.
Älä ymmärrä väärin: en mitenkään tuomitse sinua. Ei ole helppoa vastustaa houkutusta "olla onnellinen". Ihastuminen tuottaa mielihyvää, se on huume. Niille, joiden on vaikea elää ehjää elämää, kaikki huumeet ovat helpotusta tyhjyyden tunteeseen ja helpotusta rikkinäisen kipuun. Huumeet voivat olla kuitenkin vaarallisia ja addiktoivia. Niihin voi yrittää tuudittautua loputtomiin, mutta mitään eheytymistä ei silloin tapahdu. Toivon sinulle kaikkea hyvää mahdollisella matkalla itseesi ja voimia jokapäiväisestä elämästä selvitymiseen. Ps. Kerron vain oman tarinani, enkä tiedä, miten hyvin voit samastua siihen. Enhän tunne sinua ja tämä kirjoitukseni voi olla pelkkää hakuammuntaa. Asioissa kun voi tarttua vain sellaisiin kohtiin, jotka tuntuvat omilta.

Käyttäjä KevätPerhonen kirjoittanut 15.04.2016 klo 11:28

Tarkoitukseni ei ollut tähän kirjoittaa vaan juuri tuonne parisuhteisiin mutta jokin kämmi kävi.

Ensimmäisenä täytyy korjata että eron syy ei nyt ole pettäminen. Ei ole olemassa kolmatta osapuolta. En tiedä mistä sait sen käsityksen. Aiheesta josta kirjoitin muualla? Siinä oli kyse toisesta suhteesta. Toiseksi täytyy korjata että en pelkää yksin asumista. Asuin yli 10 vuotta yksin ennen tätä nykyistä parisuhdetta. Sen 10 vuoden aikana oli suhteita mutta ne eivät koskaan tuntuneet siltä että tämä kestää, aina oli jokin mikä häiritsi. En halunnut koskaa muuttaa yhteen heidän kanssaan. Sitten tuli nykyinen avomieheni. Hän tuntui heti alusta asti siltä että tässä on potentiaalia, tähän luotan, tämä kestää. Ja se kesti usean vuoden.

Pelkää tätä hirvitöntä surua, masennusta, raivoa, kaikkia näitä tunteita mikä tähän liittyy. Pelkään sitä että seuraava vuosi menee sumussa. Tiedän että selviän tästä. Tiedän että jonain päivänä kohtaan taas valon. Taloudellisesti minulla ei ole hätää, osaan hoitaa kaikki asiat. Mutta se yksinäisyys ja kaikki nuo tunteet.

Miten sen jaksaa....

Käyttäjä Rina kirjoittanut 15.04.2016 klo 16:03

Tämä tarina meni nyt vähän oudoksi tai sitten jossakin on tapahtunut todella iso kämmi. Hämmästyinkin tänä aamuna, kun tarinasi oli eilisestä paljon lyhyempi. Vastasin siihen pidempään versioon, missä kertoilit, että olit ollut tämän uuden kanssa nyt 3 kuukautta ja hän halusikin nyt palata exänsä luo. Oman exäsi kanssa sulla tuli ero johtuen siitä, että löysit tämän uuden rakkauden. Ja lapsiakin sinulla oli. Ja kaduit sitä, että olit lähtenyt uuden miehen matkaan. Yksinolosta et maininnut mitään. Joko joku muu taho sotki tekstit tai sitten olen ihan sekaisin 😋. Nyt en voi vastata enää mitään, kun en oikein tiedä, missä tarina menee. Pahoittelen kommentointiani, Joskus ja ilmeisesti liiankin usein vedän överit, kun yritän löytää syitä omille toimintatavoilleni.

Käyttäjä Nevyn kirjoittanut 27.04.2016 klo 19:14

Hei Rina!

Kuulostat ihan vaimoltani, joka on nyt jäänyt kiinni pettämisestä ja avioliittomme on hajoamassa.

Kirjoitin tarinani tuonne parisuhde-osioon ja kaipaisin neuvoja. Oletko päässyt asiassa eteenpäin? Vaimoni sisko, joka on käsitellyt omia ongelmiaan terapiassa on sitä mieltä, että hänellä ja vaimollani on kiintymyssuhdehäiriö, jossa he hakevat rakkautta kylmiltä ja etäisiltä ihmisiltä. Nyt vaimoni on pettänyt ja hän on ihastunut toiseen naiseen, jonka kanssa hän juttelee tuntikausia ja ei suostu käsittelemään eroa kanssani. Vaimoni myös nettisekstailee tämän kanssa. Miten vaimoni saisi ymmärtämään, että asia täytyy käsitellä? Olen epätoivoinen.