Hei, vastaan sinulle lyhyesti, vaikka saattaisit saada paremmin vertaistukea tuolta parisuhde/perhe osastolta. Vastaan siksi, kun nuorempana minulla oli taipumus ihastua vieraisiin miehiin. Asiat eivät kuitenkaan edenneet siihen pisteeseen kuin sinulla (pettäminen, ero). Olen nyttemmin omalla kohdallani hahmottanut, mikä minua kyseisiin ihastumisiin ajoi. Ei suinkaan se, että mieheni olisi ollut kelvoton, vaan se, että itse olen ollut rikkinäinen. Hain toisesta ihmisestä jotakin, joka olisi auttanut minua korjaamaan ongelmia lapsuuden kiintymyssuhteissa. Tosi asiassa kukaan toinen ihminen ei niitä korjaa, vaan ne on itse korjattava. Kun nuorena tajusin, että oma mies ei kykene minua korjaamaan, niin kuvittelin, että minulla oli vain "väärä mies" ja toivoin ratkaisun löytyvän siitä, että voisin taas sulautua yhteen (rakastua) johonkuhun toiseen. Puhutaan epätasa-arvoisesta ihmissuhteesta, joka ulospäin voi näyttää tasapainoiselta, mutta oikeasti voi olla kyse "huoltajasta ja "huollettavasta". Niin kauan kuin ei omaa rikkinäisyyttään ymmärrä, niin kauan ainakin kuvitelmissaan hakee pelastajaa. Moni avioituu yhä uudestaan ja uudestaan, eikä myöskään kykene elämään yksin. Sen jälkeen, kun aloin tarkastella omaa osuuttani ja rikkinäisyyttäni koko kuvioissa, en ole enää ihastunut, enkä tuntenut tarvetta ihastua. (Vaikka tunnen tyhjyyttä, ahdistusta ja masennusta.).
Sinä mietiskelet, kuinka selvitä. Voisitko miettiä, että ensimmäinen askel olisikin itseen ja omiin käyttäytymismalleihin tutustuminen? Miksi tunnet olevasi heikko ilman miestä? Heitän näitä kysymyksiä, kun joskus terapeutti kysyi minulta samaa ja tokaisi vielä päälle, että "saathan sinä leipää kaupasta". Minulle ydinkysymys oli siinä, että "enhän minä pärjää yksin", vaikka en osannutkaan selittää, miksen. En varmaan vieläkään pärjäisi yksin, mutta alan jo ymmärtää, miksen pärjää.
Älä ymmärrä väärin: en mitenkään tuomitse sinua. Ei ole helppoa vastustaa houkutusta "olla onnellinen". Ihastuminen tuottaa mielihyvää, se on huume. Niille, joiden on vaikea elää ehjää elämää, kaikki huumeet ovat helpotusta tyhjyyden tunteeseen ja helpotusta rikkinäisen kipuun. Huumeet voivat olla kuitenkin vaarallisia ja addiktoivia. Niihin voi yrittää tuudittautua loputtomiin, mutta mitään eheytymistä ei silloin tapahdu. Toivon sinulle kaikkea hyvää mahdollisella matkalla itseesi ja voimia jokapäiväisestä elämästä selvitymiseen. Ps. Kerron vain oman tarinani, enkä tiedä, miten hyvin voit samastua siihen. Enhän tunne sinua ja tämä kirjoitukseni voi olla pelkkää hakuammuntaa. Asioissa kun voi tarttua vain sellaisiin kohtiin, jotka tuntuvat omilta.