Ero ja siitä alkanut todellinen ahdistus ja masennus.
En uskonut, että voisin masentua näin pahasti. Olen 33v mies ja tuntuu et mun elämä oli sitten tässä koettu ja nähty. Ja kaikki lähtee naisesta.
Valoitan hieman taustaa.
Olen seurustellut vakasti vain elämäni aikana enkä ole harrastanut yhden illan juttuja koskaan.
Eka suhteeni kesti 8v ja päättyi naisen pettämiseen. Siitä selvisin. Toinen suhde kesti 6v ja päättyi naisen pettämiseen ja silloin alkoi hieman ja ahdistua ja masentua. Työt loppui ja alamäki alkoi näkyä. Kunnes löysin uuden rakkauden ja elämä alkoi taas paistaa risukasaan. Olimme onnellisia ja suunnitelmia oli vaikka kuinka paljon. Mutta tätä iloa kestikin sitten vain reilun puoli vuotta. Kunnes sitten viime viikolla nainen sanoo, että hän haluaa taukoa pitää ja olen kuullut hänen ystäviltään, että kyllä se tauko on ihan lopullinen.
Nyt pääni on ihan hajalla kaikista ajatuksista joita siellä pyörii todella paljon. Olen koittanut saada paikallisesta terkkarista saada apua jotta pääsis puhuun ennenkun teen mitään todella tyhmää jota pää sanoo, että tee pois!!
En saa nukuttua sitten millään kun ajatukset vaan pyörii päässä. Ja ne ei ole mitään kivoja ajatuksia.
Koittanut tässä miettiä sellaistakin asiaa, että mikä ihme mussa oikein on vikana kun ei suhteet toimi??!!?? Viinan jätin aikanaan pois kun sitä tuli kulutettua aikasta runsaasti tuolloin kun 6v suhde päättyi. Sitä tuli vedeltyä todella paljon. Ainoa pahe tällä hetkellä on rööki. Mutta nyt jotenkin kutsuu pullon henki taas ja se pelottaa.
Onko mut tarkotettu elämään yksin? Kaksi ihanaa kissaa mulla on joita rakastan ja jotka rakastaa omalla tavallaan takaisin.
Mä en todellakaan tiedä mitä tulen tekemään tai mitä tekisin. Koska nyt on vaan päällimäisenä ajatuksena, että onko mun aika nyt siirtyä katselemaan mitä toisella puolella on tarjottavana?
....-kele!
Ryve vaan siellä itsesäälin suossa, nokka turpeessa, hae lasti viinaa, joku kymmenkunta pulloa ihan perinteistä, vähemmällä ei toinna alottaakkaan ja koeta hukuttaa murheet siihen. Kato hukkuvatko tai jäävätkö sinne itsesäälin suohon!
Tiedätkö, ettei sinussa välttämättä ole niin paljon vikaa kuin kuvittelet, sulle on vaan sattunut vääriä naisia.
Paneppa nyt naisasiat hiukka jäähylle, elät kuin villi ja vapaa poikamies konsanaan, enkä tarkota ryyppäystä ja rälläystä, vaan ihan tervehenkisiä harrastuksia, nyt se on helppoa, kun ei ole himatuikkua narisemassa.
Suomessa on paljon vapaita naisia, yhden perään ei toinna haikailla, eikä itselleen mitään pahaa tehdä, sillä minä tiedän, paino sanalla tiedän, että katuisit kuitenkin, kun pilven reunalla varpaitasi heiluttelisit. Se ei ole ratkaisu, se on totaalinen loppu, josta ei ole paluuta.
Joten vetäseppä nyt, joko kerta lärvit ja kärsi jumalattomasta krapulasta tai sitten et, mutta kuitenkin kohti uusia seikkailuja...hyvänen aika, nuori mies, elämä on sinulle avoin!
Heippa
Niin olen pahoillani kun parisuhde on päättynyt ja kyllähän se varmaan
pahalta tuntuu.
Mutta elämässä pitää vaan mennä eteenpäin.
Ei sinussa mitään vikaa ole sattui vaan sinulle sellainen eukko joka ei tiettyjä
perus arvoja arvosta jotka kuulus onnelliseen parisuhteeseen.
Mutta meillä suomessa on satoja sopivia niin miehiä kuin naisia toinen toistaan
upeempia puolisoita.
Että etsi itsellesi uusi elämän kumppani.
Kyllä se sopiva puoliso sinulle löytyy.
Kaunista kevättä sinulle
Olen sinua 15 vuotta vanhempi nainen ja istun täällä miettimässä juuri samaa asiaa 🙂 Lohduttaa lukea miehen kirjoitus tästä aiheesta. En siis olekaan yksin tässä tilanteessa. Takana 10 v. avioliitto, joka päättyi miehen krooniseen pettämiseen, 3 v. avoliitto, joka loppui miehen ajoittaiseen hurjaan alkoholinkäyttöön ja väkivaltaisuuteen. Nyt olen ollut itsekseni muutaman vuoden ja koonnut itseäni. Talvella löysin netistä tuttavan, josta tuli vähitellen läheinen ihmissuhde. Kunnes, sain selville, että hän on netin hakupalstalla edelleenkin... Hänen mielestään siinä ei ole mitään kummallista, jos muita katselee. No, pari viikkoa asiaa mietittyäni ja valvottuani useamman yön, lopetin suhteen. Siitä toipuessa on mennyt aikaa ja olen syyttänyt itseäni, koska en pysty luomaan pysyvää ihmissuhdetta. Kävin kuitenkin juttelemassa työterveyspsykologin kanssa ja hän sai minut ymmärtämään, että syytän turhaa itseäni. Toiset ihmiset tulevat ja menevät elämässämme, me emme vain ole vielä löytäneet "sitä oikeaa". Yritä käydä lenkillä/ ulkoilemassa, tee asioita joista pidät, mitä tahansa joka vähäksikin aikaa vie ajatuksesi pois erosta. Aina emme saa vastausta kysymykseen, miksi. Hienoa että olet pystynyt jättämään juomisen, siihen tarvitaan lujaa tahtoa!! Älä sorru nyt, aurinko paistaa varmasti vielä sinullekin, vaikka juuri nyt ei siltä tunnu. TSEMPPIÄ!!!
🌻🙂🌻