en tiedä. jotenkin tuntuu tyhmälle kirjoittaa tänne, muttei ole oikein ketään muutakaan kelle sen sanoisi ääneen. kärsin jonkinmoisesta masennuksesta, tai ei oikein ole elämäniloa.
olen seurustellut viimeiset yli 3 vuotta miehen kanssa, joka päätti nyt sitten jättää minut. satuttaa miten paljon se vaan valehtelee valehtelemasta päästyään. ”en minä ketään uutta etsi”, et kai kun sinulla on jo. ”ei kun vanhasta tottumuksesta sulle lähetin sen viestin missä sanoin kullaksi”, joo älä puhu paskaa kun se tuli väärään numeroon. en minäkään tyhmä ole. tällä hetkellä kaikki tuntuu vaan niin ylitsepääsemättömän vaikealle.. en edes osaa kirjoittaa tämän enempää.
Toivottavasti tästä on apua. Tuntuisi siltä, että erossa molemmin puolin on vaikeinta luopuminen vaikka se saattaa olla välttämätöntä. Tämän takia voi joutua erokriisiiin, vaikka nyt tuntuu vaikealta niin voin omasta kriisikokemuksesta sanoa, että ajan kanssa hepottaa. Jos tuntuu liian pahalta ja ei etene parempaan suuntaan, niin on esimerkiksi kriisikeskuksia jota RAY jne.. tukee, niissä käyminen on ilmaista ja pääsee jäsentelemään ajatuksiaan. Tsemppiä!