LonelyWolf kirjoitti 21.2.2016 2:49

Itse olen juuri sellainen, että pienetkin asiat jäävät kalvamaan. Jauhan myös jälkeenpäin päässäni kaikkia käymiäni keskusteluja. Häpeän pitkään, jos olen sanonut jotain harkitsematonta.

Tämä on valitettavan tuttua mullekin ja haluaisin tosiaan päästä eroon tuosta turhasta jauhamisesta ja märehtimisestä. Vaikka järki sanoo, että ne sanomiseni tai tekemiseni, joita häpeän, ei ole olleet mikään iso juttu eikä niitä ehkä kukaan muu enää edes muista, niin siitä huolimatta häpeän tunne vie monesti voiton. Joskus tulee mietittyä joitain vuosien tai ehkä jopa vuosikymmenten takaisia juttuja, ja edelleen tulee tunne, että tekisi mieli vajota maan alle. Samaten oon joskus hävennyt joitain nimimerkin takaa keskustelupalstoille kirjoitettuja viestejä - sekin täysin pähkähullua touhua!

En osaa sanoa, onko minun kohdallani kyse tuosta erityisherkkyydestä, mutta joidenkin asioiden suhteen haluaisin kyllä osata olla jotenkin "kovempi" tai oppia selaisen käytännöllisen unohtamisen taidon.

LonelyWolf kirjoitti 21.2.2016 2:49
---
Koko kolumni tässä:
Herkkyytesi voima: Onko pakko olla hyvä ihminen?
http://hidastaelamaa.fi/2014/05/herkkyytesi-voima-onko-pakko-olla-hyva-ihminen/
---

Kiitios linkistä! Hyvä kirjoitus!
Minä saan herkkyystestissä täydet pisteet (23/23)
http://heliheiskanen.fi/testit/herkkyystesti/

Erityisherkkyys on tavallaan erityislahjakkuus. Herkät ovat kuitenkin useimmiten joutuneet tuntemaan itsensä lapsuudesta asti perusteitaan myöten vääränlaisiksi. Mikä menetys yksilöille ja yhteiskunnalle, kun näitä lahjoja ei ole hyödynnetty! On se hienoa, että Elaine Aron on löytänyt tuon ilmiön!
http://hsperson.com

Kiitos kommenteistanne Vermillion ja Desper.

Olen luullut, että en ole aistiherkkä, mutta tajusin juuri, että kaikki aistit jättävät kyllä tosi vahvan muistijäljen. Varsinkin kaikki mikä muistuttaa koulusta, alkaa ahdistaa. Jos kävelen koulun ohi ja sieltä kantautuu hernekeiton haju, niin menee kylmät väreet. Muistan tiettyjä koulun alkamiseen liittyviä hajuja, kuten miltä uusi koulukirja tuoksuu jne. Inhoan sitä kun vaikka appelsiinista/mandariinista jää käsiin voimakas haju. Koulussa en juonut maitoa kun ällötti se muovimukeihin pinttynyt maidon haju. Kiinnitän kyllä tosi paljon huomiota erilaisiin hajuihin, mutta eivätkö kaikki sitten kiinnitä? Kävin kesällä yhdessä konsertissa yksin ja kun nyt kuuntelen samaa musiikkia, niin siitä tulee tosi lohduton olo. Yhdistän sen siis heti siihen tunnetilaan, joka minulla oli konsertissa. En tiedä ovatko nämä ihan normijuttuja kaikille muillekin. Tulivat vain mieleen.

Luin lauantaipäivän ratoksi näitä juttuja erityisherkkyydestä. Olen kuullut asiasta jo aiemmin, mutta en ollut tutustunut siihen tarkemmin. Jo aiheesta kuultuani pienet kellot soivat päässäni ja aavistelin, että erityisherkkyys voisi sopia minuunkin. Ja lukemisen perusteella sopii.

Minusta oli myönteistä, että erityisherkkyys nähtiin paitsi haasteena myös vahvuutena. Ja myönnettiin, että se on ominaisuus, jonka kanssa täytyy oppia elämään. Tässä ketjussa on ollut monia minullekin tuttuja juttuja esimerkiksi ylikorostunut pelko väkivaltaelokuvien kohdalla. Kun sellaista pelkoa kokee, on parasta ymmärtää etteivät väkivalta- ja kauhuleffat ole minua varten. Vastaavasti voimakas liikutus esimerkiksi jonkun mainitsemassa joulukonsertissa tai jonkin taide- tai kulttuurikokemuksen yhteydessä. Myös herkkyys virikepaljoudelle, voimakkaille äänille ja kirkkaille valoille on tuttua. Niihinkin voi aika paljon itse vaikuttaa: välttää läsnäoloa ko. paikoissa, käyttää korvatulppia ja aurinkolaseja tarvittaessa jne. Näitäkin oli jo ketjussa mainittu.

dahliakukka kirjoitti 18.12.2015 16:33
Erityisherkkyys voi olla kirous, koska sitä kokee asiat niin sydänverellä, mutta samalla se on suunnaton lahja näkeä enenmän, tuntea enenmän. Mutta kuinka löytää se kultainen keskitie..se on itselläkin etsinnässä.

Niin... keskitie. Se tulisi löytää. LonelyWolf pohdiskeli masennuksen ja erityisherkkyyden yhteyksiä ja eroja. Minulle tulee mieleen myös vaativa persoonallisuushäiriö omine vinkeyksineen ja myös tuo täälläkin jo mainittu asperger. Minulla on ainakin piirteitä sekä vaativuudesta että asperger/adhd-spektristä, mutta ainakaan jälkimmäisestä ei ole riittävästi oireita diagnoosiin asti. Olen myös aika herkkä ahdistukselle ollut aina, vaikka ahdistushäiriötä ei olekaan diagnosoitu. Ahdistukseen taipuvaisillahan on myös todettu joissain tutkimuksissa olevan hermostollisia eroja muihin verrattuna. Olisiko silloin kyseessä samanlaiset vai erilaiset hermostolliset erot kuin erityisherkkyydessä.

Olen jo vuosia yrittänyt helpottaa oloani keventämällä aikataulua ja varaamalla aikaa yksin- ja joutenololle. Samoin olen välttänyt meluisia ja ruuhkaisia paikkoja. Aika paljon tulee käytettyä erilaisia kulttuuripalveluita ja mm. puistoja, joissa sitten herkistytään välillä oikein kunnolla. Olen yrittänyt suhtautua liikutukseen ja herkistymiseen sekä huumorilla että onnellisuudella siitä, että minulla on kyky ko. asioista nauttimiseen. LonelyWolfin linkkaamilla sivustoilla oli myös paljon arkisia hyviä vinkkejä kuten ravintoon ja nukkumiseen liittyviä. Niitäkin olen yrittänyt noudattaa, koska samoja neuvoja annetaan usein ahdistuksen hallintaan liittyen. Tällaista itseen tutustumista ja itsensä kanssa elämisen oppimistahan nämä asiat ovat.

LonelyWolf kirjoitti 19.2.2016 23:18
Tunnen olevani lähes aina tarkkailijan asemassa tässä elämässä. Ulkopuolinen, joka seuraa sivusta kun muut oikeasti elävät. Siinä mielessä unohdan itseni, että en elä itse. Näen kaiken ympäristöstäni, mutta en itseäni. En aina tiedä, kun reagoin johonkin asiaan, että onko se oikeasti minun reaktioni vai olenko vain imenyt muiden reaktion tai tunnelman itseeni. Mitkä ajatukset ovat oikeasti omiani ja mitkä muiden? Mitä minä oikeasti haluan? Eläydyn ympärilläni näkemieni ihmisten elämään sen sijaan, että keskittyisin omaani (koska sitä ei ole, on vain jotain mitä pakolla suoritan eteenpäin).

Tämä oli kiinnostava kuvaus LonelyWolf. Minullekin on tuttu tuo kysymys, mitä minä oikeasti haluan. Ja kokemus siitä, että omaa elämää ei ole, on vain jotain mitä pakolla suoritan eteenpäin. Nämä ajatukset sopisivat kyllä aika hyvin masennukseenkin. Mutta tuttua on myös tuo toisten reaktioiden ja tunnelmien imeminen itseen. Toisaalta pystyn muistamaan paljon tilanteita, joissa olen nimenomaan välttänyt imautumasta toisten tunnelmiin, mutta en tiedä olenko silloin toiminut enemmänkin tietoisesti kuin tiedostamattomasti. Myös persoonallisuushäiriöissä on tyypillistä se, että toisten tunteet tulevat omiksi tunteiksi, kun raja oman minuuden ympärillä on niin hauras. Minulle on ollut paljon hyötyä siitä, että olen tutustunut persoonallisuushäiriöihin ja hieman psykoterapiakirjallisuuteen.

Huomasin juuri, että "hiljaisuuteni" liittyy erityisherkkyyteen. En pysty ajattelemaan omia ajatuksiani ja tuomaan niitä esiin, kun muut puhuvat taukoamatta ja seuraan heidän ajatuksenjuoksuaan; en "ehdi" ajatella muuta. Ärsykkeitä on liikaa, kun havainnoin "kaiken". Koin mielenrauhaa huomatessani tämän. Itse asiassa minussa ei olekaan mitään vikaa, olen vain äärimmäisen sensitiivinen. Voin rauhassa olla hiljaa, ei ole pakko osallistua kaikkeen.

Katkelmia siitä, mitä Elaine Aronin "löytämä" erityisherkkyys (HSP) on:

Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erityisherkkyys

According to the HSP model, highly sensitive persons, who comprise about 15-20% of the population, process sensory data more deeply due to the biological nature of their nervous systems. According to the model, this depth of processing underlies HSPs' greater proclivity to overstimulation, emotional reactivity and empathy, and sensitivity to stimuli.
https://en.wikipedia.org/wiki/Highly_sensitive_person

[Elaine Aronin] herkkyystestin tähän liittyviä kohtia:
1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni
4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä
12. Hermostun jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa
14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla
17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi kun paljon asioita tapahtuu ympärilläni
http://hidastaelamaa.fi/2013/09/herkkyytesi-voima-herkkyystesti/

Minua auttoi tosi paljon tämä erityisherkkyyden tajuaminen itsessäni. Monet ikävät riita ja muut tilanteet ovat vähentyneet kun muistutan itseäni että koen asiat liian voimakkaana. samoin se että mieheni on myös tietoinen tästä eikä siten enää koe syytöksinä jotain mitä sanon, tai huomauttaa siitä että ylireagoinko.
Menneisyys on ollut melkoista koheltamista ja syyllistämistä, mutta ihanaa että voi ne jo antaa itselleen anteeksi. Ainakin osan tapahtuneista.
Menneisyydessäni on paljonkin sellaista mikä on häpeää ja syyllisyyttä aiheuttavaa, koska elin sellaisessa ympäristössä missä minua ja herkkyyttäni käytettiin hyväksi. Aivan oksettaa joskus, mutta en enää ala vihaamaan ketään, ajattelen että sairaita hekin olivat, ei terve ihminen niin käyttäydy.
Hajut, melu, valo ja moni muu asia saa minussa ärsytyksen aikaan, mutta kun sen tietää niin niille voi tehdä jotain ja sitten hyväksyä.
Onneksi tähänkään ei tarvitse lääkkeitä ottaa, ei tarvi yrittää sammuttaa itsessään jotain jollain keinolla, kun sen itse ymmärtää. En ole enää työelämässä, mietinkin sitä että siksikö olin alkoholisti, koska en kestänyt muutoin? Joten varmaan työelämässä olevilla on hankalaa?
Entä perheellinen, jolla on paljon lapsia? Siinäkin kohtaa ymmärrän miksi elämä meni niinkuin meni, muuhun en oliskaan kyennyt.

Vertailun vuoksi haluaisin esittää autistisen ihmisen herkkyyden.
Tiedän kyllä, että on ihan eriä kuin HSP eli sori tästä linkistä.

http://yle.fi/ylex/uutiset/kestaisitko_tallaista_informaation_maaraa_nettihitti_nayttaa_milta_autismin_oireet_tuntuvat/3-8784617

Hei teille kaikille!

Minulle tuli tunne että taidan myös olla erityisherkkä. Minua pidetään ujona ja sitä en ehkä ole..

* onko teillä jotain selviytymis niksejä?

Miten usein erityisherkät joutuvat kiusatuksi, kuinka moni tällä palstalla kirjoitteleva on kokenut kiusaamista ja tietää olevansa erilainen kuin muut?