Tuo yhdistys haluaisi määritellä myös kaikki autistiset ihmisetet erityisherkäksi. Mikä miusta on väärin.
Yleensäkin ajattelen onko mitään hyötyä itselleen sanoa, että olen erityisherkkä ihminen?
Onko?

Moi. Tuohan kuulosti ihan minulta siis että olen erityisherkkä. Olen pitkään siis koko ikäni sekoittanut herkkyyden ja masennuksen. Kävin tässä hiljattain psygolokilla mutta hänkään ei selvitellyt asiaa. Tässä viime aikoina olen koittanut ymmärtää itseäni että totun isoihin muutoksiin hitaasti ja tuo HSP vahvistaa uumoiluni. Ja todellakin noi kaksi asiaa pitää erottaa toisistaan. On paljon helpompi elää kun tietää että herkkyys ei ole sairaus. Jes! Tämähän on hieno asia. Alotin uudessa työpaikassa puoli vuotta sitten ja suunnilleen saman ajan olen reagoinut töihin lähtöön niin että sain ravata vessassa, vasta pari viikkoa olen reagoinut normaalisti. Ei tän herkkyyden kanssa eläminen ole kovin helppoa mutta se kyllä auttaa kun tietää että ei ole sairas. Mun puoliso on todellinen viilipytty ja välillä ihmettelen ja joskus hermostun siihen kun näen et miten helppoa toisen elämä voi olla. Ei ole ripulointia, hartiajännitystä, päänsärkyä ym. Kiitos sulle eka kirjoittaja että lirjoitit tänne.🙂🌻

maanvaiva kirjoitti 23.3.2014 7:24

Tuo yhdistys haluaisi määritellä myös kaikki autistiset ihmisetet erityisherkäksi. Mikä miusta on väärin.

Minä en huomannut siellä sellaista.
Päinvastoin siellä vertailtiin mikä on samaa ja miten se eroaa esim. autismiin liittyen:

1. Autismi ja Aspergerin oireyhtymä

Samaa: Aistiherkkyys ja joskus poikkeavia reaktioita aistimuksiin, varovaisuus sosiaalisissa tilanteissa, vetäytyminen omiin oloihin.

Erottava piirre: HSP on yleensä hyvä, usein erityisen hyvä, lukemaan sosiaalisia tilanteita ja toisten tunnetiloja (riippumatta siitä, kuinka seurallinen hän on). HSP on empaattinen. HSP on yleensä kiinnostunut monesta erilaisesta asiasta eikä vain erityisen kiinnostunut tietystä yksittäisestä asiasta. HSP:llä on usein vilkas mielikuvitus.

Yleensäkin ajattelen onko mitään hyötyä itselleen sanoa, että olen erityisherkkä ihminen?
Onko?

No ainakin itse koen helpommaksi ajatella, että jos vaikka reagoin muita voimakkaammin negatiivisiin asioihin tai minun on vaikea päästää irti kouluaikaisista ikävistä asioista, niin se saattaa johtua erityisherkkyydestä, joka on luonteenpiirre eikä mitään mille itse voisin jotain. Olen välillä ihmetellyt miten toiset ihmiset pääsevät yli paljon vaikeammistakin asioista mitä itse olen kokenut. Se, että tunnetasolla kokisin asiat muita voimakkaammin selittäisi tätä. Olen aina kokenut itseni hyvin eriliaseksi. Minulle monet sellaiset jutut, mitä muut ihmiset pitävät pikkujutuina tai eivät edes pahemmin mieti, saattavat olla hyvin isoja. On helpottavaa tietää, että samanlaisia ihmisiä on muitakin ja pystyn paremmin ymmärtämään itseäni.

Hitsi kun minä en löydä nyt sitä keskustelua mitä käytiin autistisista ja HSP. Minä luen niin paljon nettikeskusteluita että olen kai foorumit sotkenut.
Aron, Elaine on kirjoittanut kirjan: Erityisherkkä ihminen
Olisiko hän sitten ottanut esiin myös autistiset?

Mutta siitä olen kyllä varma, että autistinen ihminen voi olla hyvinkin empaattinen ja jopa kärsiä siitä. Minulle nuoruudessani hoettiin etten osaa olla empaattinen ja sitten asiaa tutkin ja huomasin, että helppohan tuota on olla mutta olen mennyt liiallisuuksiin asiassa.

Vilkasta mielikuvitusta ei kyllä ole. Vaan olen tappavan tylsä ihminen.
Millainen mielikuvitus teillä sitten on?

Itsellä on tuo todella vaikea luopua jostaon ajatuksesta päästää irti ikävästä kokemuksesta voin jauhaa sitä vuosia muistaen tietyn tilsnteen tai flashärinä joku paikka tai aistimus tuo yhtäkkiä sen mieleen. Olen huomannut mulle on sanottu se oli silloin se ole koskaan auttanut linua eteenpäin voin tietysti miettiä asiaa ,mutten usein pääse niistä ylitse vaikka jatkan elämääni. Mulle myös mitä toisille on pikkuasioita on tosi isoja. On hankala silloin ollakkin masentumatta tai kokea mahdottomuutta, kun selittää miksi se tuntuu isolle asialle niin toiset ei ymmärrä.
Itsekkään en ymmärrä miten toiset pääsevät niin helposti irti jostaib ikävästä tilanteesta eteenpäin.

maanvaiva kirjoitti 24.3.2014 10:55
...
Aron, Elaine on kirjoittanut kirjan: Erityisherkkä ihminen
Olisiko hän sitten ottanut esiin myös autistiset?
...

Olen lukenut kirjan. Ei käsitellyt autismia. Ihn eri asia.

En minä kai vissiin sanonut, että kirja käsittelisi autistisia.
Mutta kirjan julkaisun aikaan olen ollut mukana keskustelussa jossa tuotiin esiin ajatus, että kaikki autistiset ihmiset olisiva HSP.
Mutta tietenkin erityisherkkiä nyt suututtaa, jos heidän joukkoonsa ollaan laittamassa autistiset, koska eihän sitten kukaan enää olisi enää mitenkään erikoinen ihminen kohta.

Kirjan kannessa kuitenkin sanotaan

"Onko sinulla voimakas ja vilkas mielikuvitus? Pidätkö ajoittaista yksinoloa yhtä välttämättömänä kuin hengittämistä? Ovatko kovat äänet, kirkkaat valot tai ihmispaljous sinulle usein liikaa? Pitävätkö muut sinua ’ujona’ tai ’herkkänä’?

Erityisherkällä ihmisellä on rikas sisäinen maailma, ja hän eläytyy voimakkaasti ympäristön ärsykkeisiin. Monet erityisherkät ovat tarkkanäköisiä, intuitiivisia ja älykkäitä, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä sekä muista ihmisistä. Ylilatautuneena herkkä ihminen voi ahdistua, sulkeutua tai poistua paikalta, minkä perusteella muut saattavat tulkita hänen olevan ujo, vaativa, herkkänahkainen tai poissaoleva.”

Minä olen siis autistinen. Minä en kestä kirkkaita valoja laisinkaan vaan joudun kulkemaan aurinkolasit päällä kauppassakin.
Kiirettä mie en voi sietäkään.
Kaikki äänet ottaa päähän, kaupassa selvästi kuulen kun joku avaa sen muovisen hedelmäpussin.

Minulla on sisäinen maailmani jonne menen aika usein. Minä poistun paikalta noin vaan, kun en enää kestä ihmisiä. Nytkin olen yksin tunturissa.
Jne. Mie nyt tulin teidän ketjuunne, koska haluan johonkin kirjoittaa eikä täällä ole autistisia ihmisiä ja siksi olen tässä erityisherkässä ketjussa. Koska minusta meissä on paljon samaa kuitenkin.

Kiitos sinulle LonelyWolf kun otit tämän asian esille. Menin eriyisherkkien sivuille, tein testin ja löysin itseni. On mahtavaa huomata että minunlaisia on muitakin enkä ole outolintu ja reagoimiseeni on selkeä syy. Ymmärrän nyt paljon paremmin itseäni ja olen vapautuneempi ja rennompi. Kiitos siulle!🌻🙂🌻

En ollut ennen tätä viestiketjua kuullutkaan tällaisesta ilmiöstä, mutta nyt kun olen viime päivinä lukenut asiasta täällä netissä, niin kyllä monet noista piirteistä tuntuvat minuun sopivan. Tein sen Elaine Aronin testinkin, ja sen mukaan ainakin olisin HSP. Pistin myös sen Elaine Aronin kirjan varaukseen kirjastolla, mutta sen saamiseen menee vielä aikaa, kun varauksia on ennen minua yli 20. Mutta aihe näyttää siis kiinnostavan muitakin...

Täytyy sanoa, että näin miehenä tuntuu kuitenkin aika nololta myöntää, että olisi "erityisherkkä", vaikka olenkin lapsesta asti tiedostanut, etten ole sellainen voimakkaalla kilpailuvietillä varustettu rämäpää-äijä, jollaiseksi miehet monesti ainakin stereotypioissa kuvitellaan. Erityisherkkien Facebook-sivulla käydessäni panin merkille, että eipä sielläkään taida paljon miesten kommentteja aiheesta näkyä.

Omalla kohdallani noista erityisherkkyyspiirteistä tutuilta tuntuvat esim. se, että sosiaalisten tilanteiden jälkeen tarvitsee omaa rauhaa ja yksinoloa, voimakkaat aistiärsykkeet rasittavat, koettaa vältellä mullistavia ja kuormittavia tilanteita...

Olen lapsesta tai nuoresta asti kokenut, että minussa on jotain vikaa, kun en tunnu sopeutuvan siihen elämänmenoon, joka useimmille on ihan normaalia arkea. Jos olisin tällainen HSP, niin se kai selittäisi aika paljon näiä tuntemuksiani. Mielenkiintoista ja valaisevaa on ollut lukea tästä aiheesta.

Tuo HSP on minullekin ihan uusi löydös, jonka vain sattumalta bongasin.
Mukavaa kuulla, että siitä on ollut hyötyä muillekin! 🙂
Minun täytyy itsekin perehtyä siihen vielä lisää ja lukea tuo kirja.

Lisää luettavaa asiasta löytyy tästä päiväkirjasta jota pitää psykologi

http://hidastaelamaa.fi/avainsanat/herkkyytesi-voima/

ja Voi Hyvin uudessa lehdessä on asiasta myös juttua ja lehti maksaa ny kaksi euroa, kirjastoissa myös on se.

Minua kiinnostaa mitä aiotte tehdä nyt, kun olette tämän asian löytäneetol
Minä olen paljon yksin mutta nyt olen huomannut etten kestä nettiäkään kovin paljon.
Mikä on huonompi asia, koska töissä sitä tarvitsen paljon. Minä voin olla netissä, jos keskustelu etenee loogisesti mutta työasiasioissakin aina joku hyppää asiasta pois.
Yksinäisyys tekee minusta ehkä paskamaisemman ihmisen mitä oikeastaan olenkaan.

Hei!
Kiva lukea viestejänne.
Minulle tama asia valkeni noin kaksi vuotta sitten.
Olin pitkään ajatellut olevani jollain tavalla viallinen.
Töissä en oikein pärjännyt, vaikka olenkin ollut ihan huippupaikoilla.
Aina tuli ristiriitoja työssä. Osa niistä johti ihan kuisaamiseenkin.
Perussairautena minulla on migreeni ja epäilin pitkään, että minulla on oikeasti päässäni jotain vikaa.
Kaksi vuotta sitten sain potkut töistä. Ne olivat neljännet sen kuluneen vuoden aikana.
Olin ihan muserrettu.
Pääsin TE keskuksen ammativalinnan psykologin pakeille, joka ohjasi minut uuteen ammattiin.
Se avasi padot.
Vuosikymmeniä jatkunut salailu oli tullut päätökseen.
Aloin hiljalleen etsiä sitä kuka olen.
Pääsin kouluun ja ryhdyin opiskelemaan luovaa ammattia.
Sellaista, josta haaveilin jo nuorempana.
Sitten vuosi takaperin tuli muutto uudelle paikkakunnalle opiskelun perässä ja pian sen jälkeen ystäväni teki itsemurhan.
Tämä johti ihan kauheaan ahdistuneisuuteen ja lopulta itsemurha-ajatuksiin.
Hain apua olooni ja päädyin psykiatriselle hoitokontaktiin.
Siellä ensimmäinen asia, joka löytyi oli tama herkkyys.
Ja sitten tuli ahdistuneisuushäiriön diagnoosi.
Olen edelleen siellä seurannassa ja käyn kerran viikossa tapaamassa sairaanhoitajaa. Hänen mukaansa tutkimusjakso on edelleen kesken.
Minua on hämmentänyt tama hoitosuhde.
Luottmausta on ollut vaikeaa löytää ja pelkotiloja on ollut useita. Ihan sen takia, että hoito ei ole ollut selkeää.
Nyt monen mutkan jälkeen olen saamassa asioihin selvyyttä.
En taida olla ihan vain erityisherkkä.
Minulla lienee myös autismin kirjoon kuuluvia piirteitä.
Asian kanssa on ollut vaikeaa olla ja usein ahdistus johtuu juuri siitä, että kaikki asiat ovat jotenkin jäsentymättömiä.
Uusi arki ja sen haasteet, sekä yksinäisyys ovat olleet tosi vaikeita elää ja hyväksyä.

Olen mm. sortunut lääkitsemään pahoinvointiani liiallisella juomisella.
Olen yksinäinen, käyn baareissa tavatakseni ihmisiä, mutta en kuitenkaan uskalla tutustua kehenkään.
Päädyn istumaan yksin baaritiskin päähän, räpläämään kännykkääni ja juomaan olutta ihan liikaa.
Siitä on tullut oikein paha tapa.

Koulussa toki menee hyvin ja päiväsaikaan kaikki on hyvin.
Illat ja viikonloput ovat vaikeita, kun jää yksin omien ajatustensa kanssa.

Välillä tuntuu, että tästä räpiköinnistä ei vaan tule millään loppua.

Toisten ihmisten on vaikeaaymmärtää minua ja jotenkin kaikki se vain ahdistaa lisää.
Sosiaalinen vuorovaikutus on niin vaikeaa.
Ymmärrän asioita väärin ja olen nyt huomannut, että se on ollut ihan suurin syy kaikkien epäonnistumisten ja muiden työelämän ongelmien kanssa kamppailuun.

Herkkänä. Kaikki uusi kuormittaa ihan hurjasti.
Olen kokenut olevani hyvin väsynyt ja toivonut salaa, että psykiatrinen ottaisi minut sisälle lepäämään.
Alkoholinkin käyttö lienee itsetuhoista käytöstä.

Onko teillä muilla ollut ahdistuneisuutta tai autismin kirjoon kuluvia piirteitä?
Olisi kiva löytää joku vertainen, jonka kanssa jakaa ajatuksia.
Koen olevani todella yksinäinen.

Olen kuullut tästä viime viikolla ja tunnistan sen itsessäni. Jotenkin tällainen ajatus, etten olekaan niin pohjattoman rikki kuin olen kuvitellut eikä ole edes mahdollista pyrkiä sopimaan yhteen muottiin, on turvallista.
Olen kertonut tästä vasta kahdelle ja silti jo saanut kuulla, ettei se sovi yhteen sen kanssa että olen mies. Mistä asti luonteenpiirteet on jaettu sillä tavalla sukupuolittain?

Olen muutama vuosi sitten jo lukenut erityisherkkyydestä ja sen jälkeen jotkut asiat helpottui huomattavsti kun tajusin ettei niitä tarvi ottaa vakavasti. esim. hajut, en ole koko aikaa yliherkkä hajuille, vaan kummasti sillointällöin. Joku haju saattaa olla ihan kauhean voimakas, ja mies sanoo ettei se ole hänen mielestä. Samoin äänet. Jossain tilaisuudessa saattaa melu olla niin häiritsevä etten saa selvää jos minulle puhutaan, tai melu ihan tuntuu pahalta.
Kurjinta oli ennen kun en tajunnut että "vika" oli minussa ja hyökkäilin vaatimuksineni muiden kimppuun. Nyt en enää ala ekana syyttämään muita jos olen ärsytysherkässä tilassa. Esim. silloin tajuan että olen herkässä tilassa kun hajut ovat voimakkaat. Enkä ala puunaamaan vessaa hammasharjan ja desinfointiaineiden kanssa, normaalisiivous on nykyisin.
En ole koskaan kyennyt katsomaan väkivaltaelokuvia ilman ahdistusta, en nykyään katso ollenkaan. Samoin on muiden liian tunteisiin vetoavien asioiden kanssa. yks jännä piirre minussa oli ennen myös, punastuin toisten puolesta, eli jos joku käyttäyty häpeällisesti niin minäkin punastuin.
Olen entinen alkoholisti, joten alkoholi varmaan lisäsi yliherkkyyttä monellekin asialle. olin turhan kriittinen ja kova muita kohtaan, kun en tajunnut ettei vika ollut muissa vaan oma reagointi oli ylireagointia.
Kun oppii itseään tuntemaan olo helpottuu muutenkin, ja ennekaikkea antaa itselleen anteeksi, pyytää muilta anteeksi myös, jos on loukannut.

On tullut mietittyä tässä erityisherkkyyttä, ja huomasin ajautuvani tälle palstalle. Olen tosi tunteellinen ja pohdiskelen yleisesti asioita paljon. Joudun aika usein kiusatuksi tämän takia ja ihmiset pitävät höynänä. Jonkin verran löysin samaa itsestäni mitä erityisherkkyydessä on.