Tosi vaikeita kysymyksiä! Vastaukset riippuvat ihan vastaajasta. Kokemukseni mukaan lääkärit määrittelevät varmuuden vuoksi vähänkin erikoiset reaktiot sairaudeksi. Potilaana taas olisi mieluisampaa kuulla vain olevansa persoonallinen. 🙂

Maanisuuteen/hypomaanisuuteen liittyy kuitenkin ihan tiettyjä kriteerejä, joiden perusteella diagnoosi tehdään. Itse pohdin tätä mahdollisuutta itselläni, kun masennushoidot eivät tehonneet. En nyt muista niitä kaikkia, mutta vauhdikkaat jaksot ja masentuneet jaksot kuitenkin vuorottelevat. Ihmiset saattavat ihmetellä intoasi ja energiaasi tai hypomaniassa ehkä vain kehuvat miten aikaansaava olet. Maanisuuteen liittynee enemmän se, että saatetaan tehdä itselle vahinkoa tuhlaamalla kauheasti, valvomalla ja harrastamalla irtosuhteita. Sitten kun energia loppuu, iskee kauhea masennus.

Kiitos vastauksesta!🙂

Olen miettinyt sitä, että itselläni masennuslääkkeet eivät ole oikein juuri siihen masennukseen auttaneet. Pelkotiloja tämä viimeisin kyllä lievensi ja auttoi nukahtamaan öisin, joten koin lääkehoidon hyödyllisenä. Edellinen kokeilu ei vaikuttanut mitään. Hyvät yöunet silti parantavat oloa jo itsessään.

Mietin tässä myös jotain selkeää eroa, mikä olisi havaittavissa eri tilanteissa. Tajusin, että ainakin tuntemusten asteella kirjoittaessani vauhdikkaalla päällä ajatukseni hyppelehtii aiheesta toiseen. Jaarittelen vähän kaikesta tajunnanvirtatyylillä ja innostun selostamaan pitkät pätkät aiheen vierestä. Kun tässä oli pari tasapainoiselta tuntuvaa päivää, niiden aikana ajatukset pysyivät kirjoittaessa hyvin kasassa. Teksti oli jäsenneltyä ja täyttä asiaa.

En tiedä oikeastaan näkeekö kukaan tuota eroa tai onko sitä edes olemassa muuten kuin omassa päässäni. Osaan vauhdikkaammallakin mielellä jonkin verran editoida tuotoksiani. Mutta se kai tässä olisikin olennaista, mitä siellä päässäni tapahtuu kun kirjoitan.

Eräällä nettisivulla julkaistu selostus kaksisuuntaisesta häiriöstä kyllä istuu minuun tosi hyvin. Myös alkamisikä, jonka puolesta olisin ollut siinä kaikkein tyypillisimmässä ryhmässä. Mutta näistä itse tehdyistä nettidiagnooseista on varoiteltu paljon, koska jotkin asiat saattavat tuntua osuvilta omalla kohdalla, mutta kyse on vain siitä, ettei tiedä mitä ne todella tarkoittavat. Kaikki vauhdikkaalla mielellä tekemäni nettitestit osoittivat maniaa, mutta eivät tietenkään ole varsinaisesti luotettavia nekään.

Muistelin sitä, millainen olin lapsena ennen ongelmieni alkamista. Lapsena minusta otetuissa kuvissa yleensä näytän iloiselta, tyytyväiseltä ja ehkä kujeilevalta. Olen jokusen kerran loukannut itseni pelkästään ryntäilemällä. Kehittelin joitain kepposia ja käyttäydyin muutenkin jossain määrin huonosti. Tosin en mikään ääritapaus ollut koskaan, vaan varsin normaali lapsi käsittääkseni. Minulla vain on aina ollut myös hyvä mielikuvitus. Olin (ja olen) myös arka ja ujo, joten siksi en varmaan koskaan ole toteuttanut kaikkea mitä muuten olisin voinut tehdä. Siinä mielessä elän enemmän pääni sisällä kuin koskaan ulkomaailmassa.

Hei!

lohari76 kirjoitti 08.01.2010 klo 16.56
” Missä menee raja tiettyjen temperamenttipiirteiden ja mielenterveyshäiriön välissä? Onko mahdollista vetää tiukkaa rajaa esim. lievemmän II tyyppisen maanis-depressiivisyyden ja impulsiivisen & sosiaalisen temperamenttityypin välille?”

En osaa vastata kumpaankaan kysymykseen, sillä en ole mielenterveyden, enkä myöskään käyttäytymistieteen asiantuntija. Maanis-depressiivisyyskin on minulle vieras asia. Temperamentti ja sen erilaiset ilmenemismuodot ovat asia, jota olen itsekin tutkinut. Liisa Keltikangas-Järvinen on psykologi, joka on kirjoittanut monta kirjaa aiheesta temperamentti http://wsoy.fi/yk/products/show/25135 . Jos jaksat kirjallisuuteen perehtyä.

” Missä menee raja uskonnon ja harhan välillä? Jos kokee paranormaaleja ilmiöitä, onko kyse uskonnosta vai harhasta? Olettaen, että ilmiöt eivät sotke ko. henkilön elämää tai varsinaisesti ota sitä valtaansa. Kertovatko erikoiset taipumukset ja uskomukset oudosta elämänkatsomuksesta ja persoonasta vai mielenterveysongelmasta?”

Itse en ole uskovainen. Paranormaalit ilmiöt ovat kuitenkin mielestäni jotain muuta, kuin uskontoon liittyviä. Mutta kun liität ne yhteen, oletan, että olet kokenut uskonnollisen paranormaaliksi ilmiöksi luokittelemasi ilmiön? Paranormaalit ilmiöt luokittelen itse ulkoavaruuteen kuuluviksi ilmiöksi, joita maan päällä asuva kansa aina silloin tällöin kertoo kokeneensa, vaikka esimerkiksi lentävät lautaset voidaankin hyvin helposti määritellä joksikin tavanomaisemmaksi ilmiöksi, joka on sattunut suotuisissa olosuhteissa tapahtumaan.

Toki on olemassa paljon ihmiselle selittämättömiä asioita, joita tapahtuu ihan oikeastikin. Ulkoavaruus on suuruusluokassaan mieletön. Emmekä pysty tietämään; onko siellä elämää / minkälaista elämää siellä on.

Et kerro sen enempää (kokemistasi?) paranormaaleista ilmiöistä. Joten niihin on vaikea ottaa minkäänlaista kantaa. Toiset uskovat enemmän avaruudessa vallitsevaan elämään ja toiset vähemmän. Mielestäni pelkästään se seikka ei lajittele ketään elämänkatsomukseltaan oudoksi tai persoonastaan oudoksi, eikä myöskään kerro mielenterveysongelmasta.

Näistä asioista sinun tulisi keskustella järkevästi hoitotahosi kanssa, jos sinulla sellainen on ja, jos koet, että asia on sen arvoinen.

” Mistä tietää, mikä on normaalia eli todellista minua itseäni, jos vuosia kärsityistä ongelmista on oikeastaan tullut se normaalitila? Ovatko aktiivisuuspuuskat merkki siitä, että on toipumassa masennuksesta, vai siitä, että päällä on hypomania?”

Sitä itsekin aina välillä mietin, että mikä on ns. todellista minua itseäni, kun olen masennuksesta kärsinyt jo useita vuosia. Tuohon jälkimmäiseen kysymykseen ei osaa vastata, kuin ammatikseen näitä asioita pohtiva.

lohari76 kirjoitti 13.01.2010 klo 09.28
” Tajusin, että ainakin tuntemusten asteella kirjoittaessani vauhdikkaalla päällä ajatukseni hyppelehtii aiheesta toiseen.”

Niin minullakin, eikä minulle ole koskaan edes ehdotettu, että saattaisin mahdollisesti olla maanis-depressiivinen.

” Jaarittelen vähän kaikesta tajunnanvirtatyylillä ja innostun selostamaan pitkät pätkät aiheen vierestä. Kun tässä oli pari tasapainoiselta tuntuvaa päivää, niiden aikana ajatukset pysyivät kirjoittaessa hyvin kasassa.”

Saatan itsekin selostaa keskustellessani esimerkiksi ystäväni kanssa, pitkät pätkät aiheen vierestä ja palata sitten aiemmin käsiteltyyn aiheeseen. Tiedän tämän johtuvan ainakin omalla kohdallani siitä, että minun on päästävä kertomaan muistamani asia heti, tai muuten unohdan sen totaalisesti. Joten palatessamme aiemmin käsittelemäämme asiaan ystäväni kanssa, minun pitää kysyä, että mistäs olinkaan puhumassa. Mutta mielestäni tämä on hyvinkin luonnollista ja tapahtuu usein, jos on paljon asiaa / kerrottavaa mielessä ja samaan aikaan yrittää muistaa mitä tuo vastapuoli keskustelussa nyt aiemmin kertoikaan asioistaan minulle. Masentuneen mieli ei ainakaan ole se valppain ja virkein.

Pohdit paljonkin näitä asioita, joten kehoitan tosissaan keskustelemaan kaikesta mieltä painavista kysymyksistä hoitotahon kanssa.

Minullakin on hyvä mielikuvitus ja jo ennen sairastumistani saatoin keksiä päässäni jonkin ”hyvän” 😉 idean ja jo pelkästään tuon idean nostaminen tajuntaani saattoi tuoda mahtavan virneen kasvoilleni.

Temperamentista löytyy tietoa myös täältä: http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/jokainen_on_yksilo.php

Rohkeasti kissat pöydille 🙂👍

jaa, mietin tuota sinun kysymystä missä menee raja uskonnon ja harhan välillä paranormaalit ilmiöt jne.
minä olen ollut aina sillä tavalla herkkä että olen kokenut ns. paranormaaleja ilmiöitä
(en pidä tuosta sanasta) jo lapsesta lähtien. mielestäni näillä (harhoilla) uskonnolla ei ole mitään tekemistä. harhat ovatkin sitten jo vakavampi juttu. esim. jos joku käskee "pään" sisällä tehdä jotain jne.
ollessani 7 v. näimme serkkutyttöni kanssa näyn. olimme heidän saunassa lukemassa aapista. siihen aikaan maaseudulla oli vielä ulkosaunoja. siinä oli niitty ikkunan edessä.
siihen niitylle ilmestyi hyvin pitkä mies ja molemmin puolin valkoiset enkelit tai olennot.
siihen loppui meidän aapisen lukeminen. pelästyimme ja juoksimme sisälle. kerroimme äideillemme tapahtuneen. äitini muisti vielä vanhankin sen.

tämä serkkuni jäi sitten lokakuussa kuorma-auton alle lokakuussa. hän kuoli ja oli kuollessaan 7 v. minäkin olin kuulemma ollut vähällä jäädä alle koska juoksimme tien yli käsi kädessä.

jostakin syystä aina ajoittain näen tai koen jotain erikoista. minulla on erittäin hyvä vaisto sekä mielikuvitus. eiköhän tämä liene liity herkkyyteen. maalaan sekä riimitän eli omaan taiteellisia lahjoja. herkän ihmisen elämä on paljon raskaampaa koska asitii asioita sekä kokee ne hyvin voimakkaana.
meillä on myös erilaiset temperamentit ja jos suoraan sanon en ole kokenut itseäni koskaan luonteeni puolesta oikein suomalaiseksi. olen elämässäni tavannut latinoihmisiä ja heidän seurassaan tunnen olevani saman henkisten parissa.

harhat ja uskonto. olen kokenut ns. itseään uskovaisina pitävät ihmiset aina hyvin kapeakatseiseksi sekä tuomiseviksi. he leimaavat kaiken muun synniksi sekä humpuukiksi. yksi asia mikä heissä ärsyttää on heidän luulonsa/mielipiteensä että vain he ovat hyviä aitoja ja taivaspaikan saavia. minulla on serkku joka yrittää aina käännyttää minua. olen sitä mieltä että sinne on montaa eri tietä. kaikki tiet johtavat samaan.

kyllä minäkin uskon mutta eri tavalla. uskon että elämämme on päätetty jo meidän syntyessä noin pääpiirteittäin. meillä on vapaa tahto kuitenkin.

kiitollisuutta ja nöyryyttä, siinäpä vasta elämän läksyä kerrakseen.

minä nukun hyvin mielelläni koska näen paljon unia. unissa vaellan melenkiintoisissa aivan ihanissa paikoissa eli unimaailmani on mielenkiintoisempaa kuin päivätajuntani.
näen myös enneunia ja uneni ovat yleensä hyvin selkeitä. puolivuotta ennen rintasyöpää näin unen josta sanoin serkulleni. minuun tulee vakava sairaus. serkkuni nauroi ja sanoi hullu uniinsa uskoo. niinpä se vain tuli ja olen kirjoittanut sen unipäiväkirjaan.

minäkin olen syönyt joskus depislääkkeitä lyhyen aikaa mutta en osaa sanoa auttoivatko vaiko pahensivat. ainakin päänsärkyä tuli ja olo oli sillai tasapaksu tunteellisesti. ei laaksoa ei kukkulaa veratauskuvallisesti. parasta olisi jos ihminen voisi olla ilman lääkitystä. tietysti jos tila on sellainen ettei pärjää muuten se on ihan ok. meillä hyvin herkästi määritellään sairaalloiseksi sekin mikä ehkä kuuluu ihmisen temperamenttiin persoonaan tai luonteenlaatuun.

tulipahan tällainen purkaus.