Hei!
Olen nyt viimeisen vuoden erakoitunut pikkuhiljaa pahemmin ja pahemmin. Välttelen parhaani mukaan kaikkea jonka vuoksi joutuisi lähtemään ulos ovesta… Mieluummin syön kaurapuuroa kuin lähden käymään kaupassa.
Minulla on todettu tyypin kaksi kaksisuuntainen mielialahiriö. Eli perjantaisin kyllä pääsee pihalle, kun tietää että tiedossa on viinaa ja hauskaa. Mutta oikea elämä meneekin sitten päin mäntyä. Eikä edes kiinnosta kun on laskusuhdanne…
Miten te muut toimitte vastaavanlaisessa tilanteessa? Mikä voima/ ajatus/ asia saa hoitamaan pakolliset hommat? Jos ei kiinnosta edes ystäviä tavata? Pieniä vinkkejä tässä kaipaisi…. Saa nähdä pystyykö huomen aamulla lähtemään edes lääkärille 😋
hei,
minun saa tekemään asioita omasta mielestäni se, että on asioita, jotka vaan täytyy hoitaa, hommat täytyy hoitaa, ja voi aloittaa pienistä asioista, pienestä asiasta. Kun on tehnyt usean pienen asian asia kerrallan, alkaa syntyä hyvä mieltä siitä asiasta, että on tehnyt jonkun pienen asian.
Mini-asiat on ihan yhtä kelpoja kerätä. Voi kerätä tehtyjä mini-asioita ja sitten palkita itsensä (pihvi, karkkipussi,salaattiannos, tai nukkua tunnin pitempään).
moikka mimulla sama tilanne erakoidun kohta kokonaan en jaksa tällä hetkellä pitää yhteyttä niihin muutamaan kaveriin jotka mulla vielä on..... kohta ei varmaan ole heitäkään ......
huh huh .....