Epävarma tulevaisuus

Epävarma tulevaisuus

Käyttäjä Anemone nemorosa aloittanut aikaan 06.06.2021 klo 13:56 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 06.06.2021 klo 13:56

Olen yli 50-vuotias nainen, joka on eronnut ja pitkäaikaistyöttön. Ei ole rahaa eikä rakkautta. Vaikeaa on työllistyä, kun ei ole kielipäätä eikä mitään laajempaa tietokoneosaamista. Lääkäri kirjoitti lähetteen yksilölliseen ammatilliseen kuntoutukseen. Kelalta on tullut myöntävä päätös. Nyt odotan yhteydenottoa paikasta, johon olen menossa. 

Olen masentunut ja ahdistunut. Nyt on vähän lievemmin. Semmoinen voima on kesällä ja auringolla. Silti en uskalla haaveilla paremmasta tulevaisuudesta. En usko siihen. Mielenkiinnolla ja myös pelolla odotan yksilöllistä ammatillista kuntoutusta. Olisi aika saada romahtanut mieli ja kroppa nousemaan. Ei vaan tahdo paljoa kiinnostaa. Jostain se tunne on revittävä. Mistä löytää se kadonnut elämänhalu?

Käyttäjä kirjoittanut 28.07.2021 klo 19:47

Ehkä oli tarkoituskin että vielä pari viikkoa siihen toiseen rokotukseen. Ehdinpähän koota voimia siihen mennessä.Joko te ootte saaneet toisen rokotuksen?

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 29.07.2021 klo 16:53

Joo olen saanut toisen rokotuksen. On astmaa ja diabetestä sairautena. Tuli vain hetkellisesti käsi kipeäksi. Kannustin juuri poikaani ottamaan rokotuksen. Mua ainakin korona pelottaa. Edelleen kuljen maski kasvoilla kaupassa ja linja-autossa. Tänään melkein ärsyynnyin, kun lähikaupan kassalla ei ollut maskia eikä visiiriä. Ei korona vielä ole ohi.

Käyttäjä kirjoittanut 31.07.2021 klo 20:46

Joo, mutta toivotaan ettei osu keneenkään meihin. Ja jos osuu, paranee pian eli antaa lisää immuniteettia.....

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 20.08.2021 klo 11:49

Mä sain vihdoin varattua ajan terveyskeskukseen terkkarille. Pitkään pitkitin sitä. On vaikeata sanoa, että on tosi paha olla, että tarvitsee apua. Voi olla, että pääsen jopa lääkärille. En ole kauhean innostunut, jos sattuisin saamaan masennuslääkityksen. En halua muuttua miksikään zombiksi. Ei kai tämä voi pahemmaksi muuttua. Olen pitkään luullut pärjääväni. Onko se heikkoutta, kun en enää jaksakaan?

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 20.08.2021 klo 18:19

Anemone nemorosa, hyvä että pystyit hakemaan apua. Ei ole heikkoutta myöntää, ettei jaksa enää. Sanoisin sitä rehellisyydeksi.

Käyttäjä kirjoittanut 21.08.2021 klo 19:03

Luulen, se on vahvuutta, kun kohtaa oman tilan.... myöntyy avulle..

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 02.09.2021 klo 20:51

Kiitos kannustuksesta molemmille! Kahdesti olen nyt terkkarilla käynyt. Sain ajan myös lääkärille. Terkkari sanoi, että voisin hyötyä lääkityksestä. Vähän ahdistaa ajatus masennuslääkityksestä. Ei kai se niin paha juttu voi olla. Voi olla, että mulla on mahdollista päästä depressiohoitajalle. Ei tämä ole helpottanut oloa, mutta en ole enää yksin tämän asian kanssa. Toivottavasti mua ei pidetä hulluna. Toivon myös, että mua uskotaan, että ei väheksyä tapahtunutta. Nyt olen aloittanut kertomaan, miten mua on lapsuudessa ja nuoruudessa satutettu. Olen ajatellut, että se on menneisyyttä. Silti se satuttaa. Toivon olevani auttamisen arvoinen.

Käyttäjä kirjoittanut 19.09.2021 klo 17:10

Jokainen on auttamisen arvoinen. Ota avusta koppi. Voimia syksyyn!

Käyttäjä Vielä_täällä kirjoittanut 20.09.2021 klo 18:26

Hei sulle ketjun aloittanut,

Toivon sun saaneen joko kuntoutuksen tai jonkun muun aktiviteetin kautta rohkaisua elämään. Mieli on hyvä kertomaan meille asioita, jotka eivät aina pidä paikkaansa. Muista, että olet arvokas ja sinulla on vahvuuksia ja hyviä puolia. Mitä tulee rakkauteen tai suhteisiin, sellaisen voi kohdata minkä ikäisenä tahansa. Elämä ei pääty eroon, vaikka se varmasti uusiksi meneekin ja voi olla raju kokemus.

Iloa päiviisi!