Epävarma tulevaisuus

Epävarma tulevaisuus

Käyttäjä Anemone nemorosa aloittanut aikaan 06.06.2021 klo 13:56 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 06.06.2021 klo 13:56

Olen yli 50-vuotias nainen, joka on eronnut ja pitkäaikaistyöttön. Ei ole rahaa eikä rakkautta. Vaikeaa on työllistyä, kun ei ole kielipäätä eikä mitään laajempaa tietokoneosaamista. Lääkäri kirjoitti lähetteen yksilölliseen ammatilliseen kuntoutukseen. Kelalta on tullut myöntävä päätös. Nyt odotan yhteydenottoa paikasta, johon olen menossa. 

Olen masentunut ja ahdistunut. Nyt on vähän lievemmin. Semmoinen voima on kesällä ja auringolla. Silti en uskalla haaveilla paremmasta tulevaisuudesta. En usko siihen. Mielenkiinnolla ja myös pelolla odotan yksilöllistä ammatillista kuntoutusta. Olisi aika saada romahtanut mieli ja kroppa nousemaan. Ei vaan tahdo paljoa kiinnostaa. Jostain se tunne on revittävä. Mistä löytää se kadonnut elämänhalu?

Käyttäjä kirjoittanut 21.06.2021 klo 09:57

Jos solmuissa arkaluontoisia, täällä tuo henkkoht tukisuhde voi olla kootumpi apu. Täällä oma kokemus niistä ollut hyvä.

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 22.06.2021 klo 22:25

Avioero on kuin pieni kuolema. Kuolemaan verrattuna puhua periaatteessa voi toisen kanssa. Se vaan, kun ei pitkään aikaan toiminut avioliitossa, niin ei se toimi enää eron jälkeen. Jälkeen jää riitojen muistot romuttaen sen rakkauden, mitä joskus oli. Nyt näkee enää vaan unia siitä, miten olisi voinut mennä. Ja satunnaiset kohtaamiset kadulla ovat kasvaneet eläviksi painajaisiksi. En kaipaa enää sitä pilkkaa, raivoa ja raivokohtauksia. Minä olin se osapuoli, joka kuvitteli viimeiseen saakka, että kaikki on korjattavissa. Ei vaan ole. Nyt ilman miestä ja ilman työtä sitä pitää itseään täysin luuserina. Mä en muuta kuin yritin olla hyvä ja kärsivällinen.

Nyt mun ongelmana on oppia elämään ihan vaan itseni kanssa. Tämän piti olla se aika, kun vanhennutaan miehen kanssa yhdessä. Harvoin käy niinkuin kuvittelee.

Käyttäjä kirjoittanut 04.07.2021 klo 14:10

Tuo on tosi vaikeaa, jos on ollut perhe/puoliso, joka on jakanut kaikkea arkea ja arjessa. Uusi vaihe elämässä kysyy aikaa itsen kanssa. Toisaalta voiko tutumpaa kaveria olla?!

 

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 09.07.2021 klo 17:02

Eilen olin ystäväni kanssa torilla kahvilla. Hän nyökkäsi katsomaan taakse. Näin mun exän. Exä ei huomannut meitä. Jos hän olisi ollut hiukan lähempänä, olisin yrittänyt tervehtiä. Mulla meni niin monet tunteet läpi. Kaikki tunteet oli kielteisiä ja ahdistavia. Ei omiin tunteisiin voi kauheasti vaikuttaa. Oli myös jokin kaipuun tunne, jossa exää tervehtiessä sain hymyn. Nyt se kaikki on mennyttä. Ei voi mitään. Sitä, kun on tullut toisen solvaamaksi ja hakkaamaksi ei kaipaa enää vanhan perään. Voi tätä ahdistusta! Tällä mielialalla sitä olisi ennemmin kuollut kuin elossa.

Käyttäjä kirjoittanut 09.07.2021 klo 19:13

Mutta onneksi elämä voittaa! Hengitys ei pihise eikä salpaa, vaan hiljaa keuhkoihin vedetään lämmintä helteistä ilmaa, onpa halua mihinkään tai ei. Sama vene.....

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 12.07.2021 klo 18:00

Kiitos Keskustelua! Hiukan on astman kanssa vaikeuksia näin helteellä. Onneksi on lääkkeet olemassa. No ei ole ainakaan kylmä. Ulos mennessä täytyy muistaa jopa pukeutua. Kotona ollessa on vaan pöksyt ja paita päällä.

Käyttäjä kirjoittanut 13.07.2021 klo 22:23

Niin ollaan 😹😸

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 19.07.2021 klo 18:31

Nyt ei ole onneksi niin tukalan kuumaa. On helpompi hengittääkin.

Käyttäjä kirjoittanut 23.07.2021 klo 18:23

Voi ei... ens vkolla taas aurinko valtaa tienoon... riippuu tosin missäpäin.

Mutta mitä siitä, nyt on nyt ja täällä vaan 17 astetta. ulkona, sisällä 24.

Nyt ois kiva olla eskimo...... eskimojen maassa ....

Hyvää vknloppua sinulle Anemone nemorosa 🌹

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 24.07.2021 klo 15:38

Hyvää viikonloppua myös sinulle Keskustelua! 🌻 Ei se haittaa, jos vaan ulkona on lämmintä. Kunhan saa yöllä nukutuksi. Kunhan ei tule trooppisia öitä. Ei suomalainen niitä kestä.

Käyttäjä kirjoittanut 24.07.2021 klo 17:37

Toivotaan ettei niin kuumia öitä kuitenkaan enää tänä kesänä. Minkälainen sinulla on kesä muuten ollut? Täällä la radiossa entisten nuorten säveliä. Sekin oli nuorten sävellahja nimeltään muinoin kun olin itekin niillä vuosikymmenillä. Oi oi, oi niitä aikoja (vaikeitakin). (Silloin vaikeampia?) Vuosirenkaiden myötä kai kertyy muutakin mieleenkin kuin rasvaa... ,Onkohan minkä verran kyse rasvojen kertymisestä aivojen niihin osiin joissa muistoista merkittävät on? (Alzheimeri)

😶😷😒😳

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 26.07.2021 klo 10:40

Ihanaa, kun kysyt mun kesästä keskustelua. Olen tavannut ystäviäni kahvin merkeissä. On ollut liian kuumaa. Eilen sain paniikkikohtauksen, kun menin urheilukentän ohi, jonka vieressä oli parkkipaikka täynnä autoja. Kesti kymmeniä minuutteja, että se tunne meni ohi. Se oli uusi tilanne, mistä paniikki nousi.

Reissannut en ole. Ei ole varoja siihen. Kunnioitan myös koronaa, enkä tahdo sitä saada enkä tietämättäni tartuttaa. Rokotukset olen ottanut.

Terveyskeskukseen en ole saanut varattua aikaa. On juttuja, mistä pitää päästä puhumaan ammattilaiselle.

Käyttäjä kirjoittanut 27.07.2021 klo 13:48

Niin. totta se on, että korona vaikuttaa meidän askeliin... Lähtiessä kauppaankin tekee listaa, ja käy kaapit läpi.... oi eihän vielä tarvikaan kauppaan asti, tyhjennän lisää kaappeja, eu-ruokaakin...  makaronipussi.

Sitä oppii eri lailla välttelemään läheisyyttä näinä tällaisina aikoina. Ja varsinkin jos on luontojaan kuin siili, herkästi menemässä pikkiensä suojaan palloksi...

 

Minä yritin 2.rokotusaikaa siirtää aikasemmaksi, mutta jonnekin automaattiin viesti jäi, takaisinsoittomäärä kai liian suuri, en mahtunut sekaan.

 

No, äkkiähän se 2 vkoa menee....

Käyttäjä Anemone nemorosa kirjoittanut 28.07.2021 klo 10:28

Täällä meidän paikkakunnalla ei voi siirtää rokotusaikaa aikaisemmaksi. Toivottavasti sinä keskustelua pystyt, jos niin toivot.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 28.07.2021 klo 14:22

keskustelua, koronarokotuspuhelimesta voi tulla soitto takaisin useammankin päivän päästä. Unohdin jo kokonaan omani, kun sieltä kolmantena päivänä soitettiin takaisin ja ajan siirto aiemmaksi onnistui. Onneksi sattui puhelin olemaan ääni päällä ja olin valmiina vastaamaan, vaikken enää muistanut odottaa soittoa.