Epävakaa persoonallisuus
Sain pari vuotta sitten pikapsykiatrilta diagnoosin ”epävakaa persoonallisuus”. Se hämmästytti ja kuohutti alkuun, varsinkaan kun en oikein tiennyt, mistä oli kysymys. Netistä löytyi sitten tietoa aiheesta. 🙄
Nyt on ilmestynyt uusi kirjan nimeltä Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito, kustantaja Duodecim. Siitä voi lukea lisää tästä asiasta. Täytyy kyllä sanoa, että monet kuvaillut persoonallisuuden piirteet löytyivät minusta ja etenkin tunnustan kuvauksesta nuoremman itseni. 🤕
Kannattaa tutustua, mutta mutta. Se yleinen psykiatriaan liittyvä ongelma eli leimautuminen askarruttaa. Mitäpä jos on toipunut ja kehitystä on tapahtunut? Ei kannata miettiä liikaa, koska ihminen muuttuu koko ajan. Itse ajattelen buddhalaisittain eli ei ole olemassa mitään pysyvää minää, vaan kimppu persoonallisuuden piirteitä, joka on jatkuvassa liikkeessä. Eli ”et voi astua kahta kertaa samaan virtaan”.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö persoonallisuudessa olisi pysyvänkin tuntuisia aineksia. Mutta eihän mikään todellakaan ole pysyvää, kuten viimeistään Alzheimerin taudin tutkimus on osoittanut. Pysyvyys on harha, josta haluamme pitää kiinni, koska se luo ennustettavuutta ja turvallisuuden tunnetta.
Monet aiemmin minua kiusanneet oireet ovat lievittyneet. Hyvä näin. Toisaalta ne voivat myös uusiutua. Siksi on hyvä tietää, mitä mielen tutkijat ovat saaneet selville. Itsetutkiskelu on myös viisauden alku, ja kun vasta kun on ensin auttanut itseään, pystyy toden teolla auttamaan myös muita. 🙂
Ikävä kyllä, sain taas muistutuksen kuolevaisuudestani... Eli kun en saanut kunnon kontaktia rakastettuuni (tapasimme paikassa, jossa oli muitakin ihmisiä), minusta alkoi tuntua, ettei hän enää välitä minusta, sain hirvittävän paniikkikohtauksen... Henki salpautui, sydän jyskytti, sanat katosivat jne. 😯🗯️
Miesystäväni arvostaa eniten kaikesta vapauttaan, hän ei halua sitoutua. Ymmärrän häntä, yritän ainakin, mutta olen hurjan ahdistunut ajoittain... jos en saa kontaktia, siis toinen väistää ja kiemurtelee, ottaa etäisyyttä. Silloin muutoin niin loistava työkykyni kärsii, energiatasoni romahtaa ja kaikkea sellaista, siis helvetillistä...🤕
Me olisimme täydellinen pari, siis voisimme olla emmekä kuitenkaan ole. Mutta ehkä on vielä toivoa... Pitäisi päästä kunnolla keskustelemaan asioista, mutta se on välillä vaikeaa. Nyt hän on kuitenkin hieman flunssassa, siis huonokuntoinen, eli nyt ei voi taas puida asiaa. Ymmärrän kaiken paremmin, kun sain tietää, että hän tuntee olonsa fyysisesti hieman heikoksi. Mutta kun sitäkään ei voi myöntää!
Olemme nyt seurustelleet noin yhdeksän kuukautta ja vaihtelevaa on. ollut... Minä kaipaisin läheisyyttä, mutta hän pystyy siihen vain ajoittain. No minkäs teet. Eihän siinä voi muuta kuin venyä, joustaa, tukea, ymmärtää Ja Niin Edelleen.
Kyllä joskus ajattelen epätoivoisen hetken verran, että jospa etsisin käsiini jonkun, joka todella kykenee, ei kai se olisi mahdotonta löytää... mutta minä rakastan vain häntä! Jos rakastelisin nyt jonkun muun kanssa, toivoisin vain koko ajan rakastelevani hänen kanssaan. Niin se vaan menee. Eikä se olisi oikein sitä toistakaan kohtaan. ☺️❤️
Muistan, että joskus nuorena halusin geishaksi. No, eipä tullut meikätytöstä hyvää geishaa, vaan huono nunna. Mutta ehkä on parempi olla huono nunna kuin paha ihminen. Ihan sama kuin haaveilen runsaista vesiputoushiuksista, mutta minulla on suomalainen, heikko hiuslaatu. Mutta parempi ajatuksia hiusten alla kuin paljon hiuksia ja vähän ajatuksia. (Happamia, sanoi kettu!)
Tai näinkin: parempi kalju pää kun ei päätä ollenkaan. 😉
Mitä opimme tästä? Paniikkikohtauksistakin voi oppia jotain. Esimerkiksi vaikkapa sen, miten ihanaa on taas hengittää rauhallisesti ja ajatella selkeästi. Tai laajemmin: jos et voi olla rakastamatta intohimoisesti, yritä ainakin hallita himosi ennen kuin teet jotain järjetöntä sen vuoksi. Tyyni mieli on kuin lammen pinta, johon lempeä kuu kuvastuu...
Ja jos mieli joutuu kuohuksiin, lammen pinta särkyy, täytyy vain palata kuuhun, pitää katse vakaana... on parempi katsoa vaikkapa pilveen, joka peittää kuun kuin hypätä lampeen eli hukkua omiin tunnekuohuihin...
Hylätyksi tulemisen kokemus voi laukausta jonkun hyvin syvän ihmisen primääriahdistuksen... okei, mutta mitä silloin voi tehdä? Pitää hengittää syvään ja yrittää säilyttää maltti. Yritän muistaa tämän ensi kerralla! 🙂👍
Hei! Mä olen epäillyt tätä kyseistä diagnoosia itselläni jo pidemmän aikaa. Voisitko kertoa hieman siitä, miten tämä häriö sulla ilmenee? Saisin siitä ehkä perspektiiviä itselleni.