Minä sain saman diagnoosin muutama vuosi sitten sairaalajaksolla (yhdellä monista). Olen yhtä hämmentynyt siitä kuin sinäkin. Käsittääkseni tuo diagnoosi pitää sisällää hyvin monenlaista ilmenemistä. Ja olen myös ymmärtänyt, että persoonallisuus voi kehittyä mainitsemillasi alueilla hyvinkin. Tosin en ole saanut selville, millä keinoin. Kun kerroin tuosta diagnoosista kahdelle läheiselle ystävälle ja siskolleni, he kaikki kolme suurinpiirtein purskahtivat nauruun ja ihmettelivät, että millähän perusteella, koska minä olen vakaista vakain. Hyvässä voinnissa olen siis hyvinkin vakaa ja rationaalinen ihminen, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja pärjää hyvin. Mutta sitten, kun alakulo voimistuu ja ahdistus kasvaa, alkavat hyvin voimakkaat tunnevaihtelut. Etenkin piikit alaspäin ovat hyvin voimakkaita ja äkkinäisiä. Ahdistus kasvaa sellaisiin mittoihin, etten sitä enää kykene hallitsemaan ja kognitiivinen ajattelu heikkenee voimakkaasti. Joskus ahdistus ilmenee myös voimakkaana ärtyisyytenä, jopa vihaisuutena.

Olen aika ihmeissäni itsekin tuosta diagnoosista vieläkin. Terapeuttinikin sitä epäilee ja sanoo, ettei siitä ehkä tarvitsisi välittää. Sehän on vain diagnoosi. Tärkeintä olisi oppia pärjäämään noiden tunnevaihteluiden ja syvien romahdusten kanssa. Niinhän se taitaa olla. Silti minua kiinnostaisi saada aiheesta lisää tietoa joten kaikki vinkit otetaan vastaan.

Hei Repukka,

sellainen kirja on ilmestynyt kuin Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito, kirjoittajina juuri tuo edellämainittu Maaria Koivisto ja muutamat muut. Sitä olen lueskellut.

Kuvauksesi omista vaikeuksistasi kuulostaa todella tutulta. Minulla on juuri noita samoja ongelmia. Olen enimmäkseen todella järkevä ja ystäväni kehuvat minua uskolliseksi. Mutta ahdistuksen vallassa menen aivan pois raiteiltani hetkittäin.

Olet aivan oikeassa siinä, että olennaista on saada ne "piikit alaspäin" kuriin ja tunne-elämä rauhoittumaan. Minulle on kovasti suositeltu säännöllistä mietiskelyä, tosin olen vähän laiska siinä. Oletko Sinä kokeillut?

repukka kirjoitti 16.6.2011 14:53

Käsittääkseni tuo diagnoosi pitää sisällää hyvin monenlaista ilmenemistä.

Hyvässä voinnissa olen siis hyvinkin vakaa ja rationaalinen ihminen, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja pärjää hyvin. Mutta sitten, kun alakulo voimistuu ja ahdistus kasvaa, alkavat hyvin voimakkaat tunnevaihtelut. Etenkin piikit alaspäin ovat hyvin voimakkaita ja äkkinäisiä. Ahdistus kasvaa sellaisiin mittoihin, etten sitä enää kykene hallitsemaan ja kognitiivinen ajattelu heikkenee voimakkaasti. Joskus ahdistus ilmenee myös voimakkaana ärtyisyytenä, jopa vihaisuutena.

Olen aika ihmeissäni itsekin tuosta diagnoosista vieläkin. Terapeuttinikin sitä epäilee ja sanoo, ettei siitä ehkä tarvitsisi välittää. Sehän on vain diagnoosi. Tärkeintä olisi oppia pärjäämään noiden tunnevaihteluiden ja syvien romahdusten kanssa. Niinhän se taitaa olla. Silti minua kiinnostaisi saada aiheesta lisää tietoa joten kaikki vinkit otetaan vastaan.

Joo on minullakin todettu epävakaa persoonallisuus. Mikä ihana sana! 😝
Se todellakin pitää sisällään monenlaista, mutta ei tarkoita, että yhdellä epävakaasta persoonallisuudesta kärsivällä olisi koko laaja kirjo. Onneksi!

Tuo repukan kuvaus sopii hyvin itseenikin.

Höh! Nyt unohdin jo mikä oli aloittajan nikki! Olikohan se Epäilijä?
Jokatapauksessa minullekin on suositeltu sitä mietiskelyä ja siitäpä sitten kirjoitinkin uuden ketjun, kun eilen tuli tuon mietiskelyn jälkeen ihan epätodellinen olo. Tosi epämiellyttävää, jopa pelottavaa. Jotain netistä luin, että liittyisi siihen, että on ns. monta rautaa tulessa. Minä olen ihminen juurikin, joka tekee montaa asiaa aina yhtä aikaa. Kaikki asiat on tehtävä heti, etteivät ne unohdu.. Jos otan ns. rauhallisesti tuntuu, että olenko tehnyt mitään. Kai tämä suorittaminen on elämän varrella opittua, että pitää koko ajan olla tekemässä kauheasti jotain. ?

Sopiiko kuvaus teihin?

Nyt on kai pakko mennä sinne mietiskelemään, kun on ihan väsynyt. Siitä voisi käyttää myös muita nimiä, kuten rentoutuminen ja meditaatio. Mietiskely on minulle vähän vieras sana, vaikka kai nuo kaikki sitä samaa asiaa tarkoitttavat.

Satuinpa huomaamaan tällaisen klipin http://areena.yle.fi/video/1307515349550 . Se saattaisi kiinnostaa! Siinä puhuttiin uudenlaisesta hoitoon porrastuksesta tai jostain semmoisesta, tulevaisuudessa. Vieläköhän siihen ehtis mukaan? 😋
Ehkä peli on siihen mennessä jo menetetty 😑❓

Heippa! Minullakin on epävakaa persoonallisuus keskivaikean masennuksen lisäksi. Ja sen kyllä huomaa jokapäiväisessä elämässäni, mieliialat vaihtelevat laidasta toiseen, hermostun helposti ja alan huutamaan, se menee aika nopeasti ohi, sitten saattaa iskeä kova alakulo ja tulla itkukohtauksia, välillä jaksan nauraa, jos asia on tarpeeksi hassu. Välillä en saa mitään aikaiseksi, välillä jaksan touhuta. En jaksa itse tehdä asialle mitään, olen todennut, että luonteeni nyt vaan sattuu olemaan tuollainen.

Hassua!

Vähän joskus tuntuu, että ihminen kategorisoidaan tämän diagnoosin jälkeen jotenkin tosi ISOKSI ONGELMAKSI.

Niin kuin esimerkiksi, tuossa edellä mainitsemassani http://areena.yle.fi/video/1307515349550 ohjelman tiedoissa mainitaan "Aamutohtorin kanssa jutellaan epävakaasta persoonallisuudesta. Tämä mielenhäiriö ilmenee muun muassa myrskyisinä ihmissuhteina, impulsiivisuutena ja väkivaltaisuutena, ja hankaloittaa selvästi elämää."

Minun ihmissuhteeni eivät ole myrskyisiä, jos ei lueta sitä, että hankalat persoonat hakeutuvat seuraani, enkä osaa päästä heistä eroon. Väkivaltainen olen ainoastaan silloin jos minuun kohdistetaan väkivaltaa, mutta totta tämä mielialojen vaihtelu hankaloittaa elämää aika tavalla. Impulssiivisyys sitä kautta, että ahdistun herkästi, teen joskus nopeasti päätöksen, jota kadun myöhemmin. Sanon helposti kyllä, kun pitäisi sanoa ei.

Totta se, että mielialojen suuri ja nopea vaihtelevuus on kaikista rasittavinta, ainakin itselläni. Mutta nuo kaikki edellä mainitsemani (lukuun ottamatta viimeistä lausetta) on varmaan tuttuja aika monelle ihan terveelle ihmiselle.

Masennus ja siihen liittyvä asioiden läpikäynti on raskasta ajoittain, jos kuormitus on liian suuri ja keskusteluapu liian vähäistä. Ahdistun ja joudun käyttämään ahdistuslääkkeitä. Lamaannun.

Negatiivisten tunteiden hallitseminen ja havaitseminen on minulle vaikeaa. Vihaa en osaa käsitellä. Pelkään vihaisia ja agressiivisiä ihmisiä.

Vaikka epävakaaseen persoonallisuuteen kuuluu monenlaista, ei kaikille epävakailla ole kaikkea ja joillakin jokin tietty korostuu jne. Toivon, että epävakaita ei "tuomita" suoralta kädeltä. Eli jos jollakin on tuo diagnoosi, niin se ei ole koko se ihminen. Sitten myös se, että toinen on enemmän epävakaa, kuin toinen. Ja kaikki epävakaat ei hae hoitoa, kuten ei kaikki mielisairautta potevatkaan.

Mielialojen vaihtelevuus on tässä kaikista kamalinta. Sitä kun hyppää suoraan sinne alimpaan kuoppaan, ilman mitään välietappeja. Samalla lailla sieltä voidaan tulla myös ylös aika nopsasti.

Viime päivät on ollut aika tasaista ahdistusta.

Mikä näihin oireisiin sitten auttaa? On ainakin hyvä pitää kiinni ruoka ajoista, ettei verensokeri ja sitä kautta ärtymys pääse yllättämään. Itse huomaan aika pian, jos ruokailujen välillä on liian suuri aika. On monia muitakin keinoja oireiden hallintaan, jokainen hoidossa käyvä voi kysellä niitä omalta sairaanhoitajaltaan tai lääkäriltään.

Jos tästä oli jollekulle hyötyä, niin hyvä!

Moi! Oon huomannut Pompula tuon saman asian, että tärkeää syödä säännöllisin väliajoin, mulla ainakin mieliala laskee, jos en ole moneen tuntiin syönyt mitään. Musiikki on myös sellainen tekijä, joka piristää/rentouttaa, mutta en mä jaksa jatkuvasti kuunnella musiikkia. Lukeminen on erittäin hyvä konsti unohtaa kaikki omat murheensa! Onhan tämä toisaalta rikasta elämää, kun tunteet ovat hyvin voimakkaita mutta on se aika rasittavaakin!!! 😮