Epätoivoinen raiskauksen uhri
Otsikosta huolimatta en ole varma, oliko se mitä minulle tapahtui raiskaus. Keväällä 2011 olin viettämässä iltaa erään miehen luona, jonka olin samana iltana tavannut. Ystäväni oli mukana, eikä mies vaikuttanut haluavan mitään muuta kuin juttuseuraa. Loppuillasta ystäväni lähti kotiin, mutta itse olin niin humalassa, etten enää kyennyt / ymmärtänyt lähteä.
Näihin aikoihin olin hajalla ja ehkä jossakin mielenhäiriössä, koska en jälkeenpäin enää edes muista mitä olen noina aikoina ajatellut tehdessäni tiettyjä asioita. Olin aina humalassa ja itsemurha pyöri mielessä joka päivä, yritinkin sitä kerran lääkkeillä. Olin myös juuri eronnut 5 vuotta kestäneestä avoliitosta.
Kaipasin ehkä läheisyyttä tai hyväksyntää, annoin hetken viedä ja annoin miehen suudella minua. Mutta yhtäkkiä olimmekin sängyllä; minä alasti ja hän sisässäni. Minua ei kaadettu sängylle väkisin, olen varmaan kävellyt sinne itse. Mutta uskokaa minua kun sanon, että en todellakaan halunnut sitä. Kaikki tapahtui kuin olisin seurannut sitä sivusta. Makasin vain hänen allaan, enkä ajatellut mitään.
Seuraavana aamuna olin henkisesti turta. En tavallaan voinut käsittää tapahtunutta. Kävelin vain apteekkiin hakemaan jälkiehkäisypillerin ja nukuin koko päivän.
Pikkuhiljaa tuon illan jälkeen henkinen paha olo alkoi levitä minuun. Yritin kertoa asiasta siskolleni ja eräälle tuttavalleni, mutta he molemmat pitivät tapaustani pelkkänä huvittavana kännisekoiluna – sellaisena, että olisin itse halunnut sitä. Oikeasti tuo on kamalinta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja jos voisin muuttaa vain yhden asian menneisyydessäni, tuo olisi se.
En ole voinut puhua tästä kenellekään. Olen tämän pelon kanssa aivan yksin. Nyt olen alkanut pelkäämään hiviä tai jotakin muuta sukupuolitautia. Oireita ei ole, mutta koska emme käyttäneet ehkäisyä, on se ihan aiheellinen pelko. Toisinaan pelko on lamauttava. Jos menisin testeihin ja saisin kuulla saaneeni hivin tuolta mieheltä, miten voisin koskaan antaa anteeksi itselleni? Miten tästä voi päästä yli?
Minulla ei ole ketään kehen luottaa, eikä ketään kehen turvautua. Olen niin yksin ja peloissani.
Varaa lääkäriaika ja kerro hänelle tilanne. Ei ole hyvä jäädä yksin noinkin vaikean asian kanssa. Suosittelen myös sukupuolitautien ja hivin testausta, vaikka se tuntuukin aivan järkyttävän pahalta. Voit varata terveyskeskuksesta myös ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hänen kanssaan keskustelukin voisi auttaa. Pääasia, että saisit nyt jollekulle ammattilaiselle kerrottua tilanteen ja purettua kaikki pelkosi ja tuskasi tähän liittyen. Hyvä, että kirjoitit tännekin, vaikka se ei varmastikaan helpolta tuntunut. Voimia sinulle ja usko pois, että kyllä tilanne selviää, vaikka nyt tuntuukin epätoivoiselta.
Kiitos repukka. Kävin tänään hiv-testissä, tulosta joutuu odottaa vikon enkä yksinkertaisesti tiedä miten pärjään siihen saakka. Tai varsinkin; miten pärjään sen jälkeen, jos pahin pelkoni käy toteen?
Ymmärrän hyvin. Itsekin olin uhri 17v sitten. olin humalassa, ja mies käsitti väärin, sitten hakkas mua ja raiskannut. Kun hän nukahti pakenin. Kesti jonkun aikaa selvittä yli, ja tein sen yksin, en kehtänyt kertoa edes parhaalle ystävälle asiasta.
Koittaa kestä. Tsemppiä!!!
Hei! Minutkin on raiskattu n.16 vuotta sitten. Mies uhkasi puukolla: jos et anna, alkaa veri lentään. Oli pakko antaa, ja pääsin pakoon lopulta, mutta järkytyin niin pahasti, että jouduin mielisairaalaan. Pääsin siitä jotenkuten yli puhumalla ammattiauttajien kanssa ja kerroin asiasta myös omille vanhemmilleni, jotka tukivat parhaansa mukaan. Siinä ei oikein muuta keinoa ole kuin puhuminen, se puhdistaa ja helpottaa ajan kanssa, mutta kauan se kestää. Vieläkin tulee välillä paha olo, jos muistan asian yllättäen. Olen ajatellut niin, että se mies oli henkisesti sairas, ei kukaan terve tee tuollaista. Oikeuteen en juttua voinut viedä, koska se mies olisi kostanut varmasti. Enkä pystynyt heti menemään poliisiasemalle, sinnehän täytyisi mennä heti, jotta on todisteita. Voimia teille kamalasta kokemuksesta selviämiseen!