Pakko purkaa pahaa oloa jonnekin. Tuntuu, etten jaksa (taas) enää elää. Yksinolo ahdistaa ja aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia. Minulla on diagnosoitu vaikea-asteinen masennus ja olen ollut sairauslomalla/kuntoutustuella viimeiset vuodet. Hoitosuhde on psykiatrian polilla. Olen käynyt Kelan terapiaa 2 vuotta, nyt kaksi kertaa viikossa hoitajakäyntejä. Olen ollut kolmesti osastohoidossa. Viimeisin alkuvuodesta kesti 2,5 kuukautta. Olen käynyt läpi sähköhoidon kaksi kertaa, toisella kerralla ei vastetta. Lisäksi olen käynyt rtms hoidot ja ketamiini-infuusiot. Tuntuu, ettei mikään auta. Olen aina vain masentunut. Tunnen huonommuutta siitä etten ole työkykyinen. Tunnen huonommuutta myös omasta jaksamattomuudesta. Makaan vain sohvalla päivät ja nukun aivan liikaa. Syön montaa eri lääkettä, uusimpana litium aloitettiin alkuvuodesta. Lääkkeetkin varmaan väsyttävät, tai sitten se on tämä masennus. En tiedä mitä tehdä elämälläni. Erosin lapseni isästä vajaa pari vuotta sitten ja elämä on vain hankaloitunut eron myötä. Yritän jotenkin jaksaa lapseni takia. Tuntuu vain siltä, etten enää kauaa jaksa tätä. Kiitos jos jaksoit lukea tämän sekavan tekstin. Ehkä tämä purkautuminen vähän auttaa.
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 kuukautta, 1 viikko sitten.
Tänään oli hoitajakäynti aamupäivällä. Hän kysyi monta kertaa, että mennäänkö päivystykseen. En halunnut. Lisäksi hän kysyi monta kertaa miksi en halua osastolle. En vain halua. Pelkään, että joudun taas olemaan siellä pitkään niin kuin alkuvuodesta, kun olin 2,5kk. Lisäksi päivystysosasto, johon ensin joutuu, ahdistaa. Yritän nyt pärjätä kotona, ja jos en pärjää niin sitten varmaan kuolen.
Haluaisin nukkua, mutta ulkona on joku remontti menossa. Makaan vain sitten sohvalla enkä tee mitään kun en jaksa.
Jatkan tätä päiväkirjaa tänne, jos se jotenkin helpottaisi oloa. Tänään oli hoitajakäynti ja lääkärikin tuli huoneeseen loppuvaiheessa. Pääsen taas ketamiinihoitoihin. Toivottavasti niistä jotain apua olisi tähän ahdistukseen ja itsetuhoisuuteen. Ilmeisesti jotain lääkitysmuutoksiakin on tulossa, mutta niistä tiedän lisää vasta ensi viikolla. Tieto jo helpotti, että pääsen hoitoon, joka aiemmin on auttanut.
Pää on jotenkin tyhjää täynnä, tai täynnä surua, tuskaa ja ahdistusta. On vaikea sanoittaa omaa oloa.
Työnantajani soitti ja kyseli halukkuuttani palata töihin. Harkitsen nyt, pystynkö tekemään yhden päivän viikossa kuntoutustuen ohella. Pelottaa. Toisaalta voisi vaikuttaa itsetuntoon kohottavasti, jos pystyisin tekemään edes vähän töitä.
Joko ketamiinihoito on alkanut? Auttaako se? Kannattaako kokeilla...Mietin vain sitä että siitäkin se teho menee ohi kun hoito loppuu.
Minulle myös on ehdotettu sitä. Eikö magneettihoito auttanut sulla?
Mites töissä käynti? Mulla myös pelkona etten jaksa muutamaa päivää viikossa töitä. Se olis kuitenkin hyvä rahatilanteen ja muunkin kannalta. Sosiaaliset suhteet jää niin vähiin jos ei töissäkään jaksa...
Olen nyt käynyt kahdesti ketamiinihoidossa. Olo on helpottanut huomattavasti. Enää ei ahdista niin kovasti, eikä itsetuhoajatuksia ole juurikaan. Vaikutus ei tietenkään ole pysyvä, mutta saa ainakin hetkeksi helpotusta oloon. Voin kyllä suositella kokeilemaan kyseistä hoitoa.
Magneettihoito ei auttanut minulla yhtään. Sen jälkeen päädyinkin osastolle ja sähköhoitoon.
Itse pystyisin tekemään kuntoutustuen ohella yhden päivän viikossa töitä. Keskustelin työnantajan kanssa asiasta, ja hänen pitäisi soittaa minulle pian. Harkitsen nyt asiaa, vaikka pelottaa etten jaksaisikaan. Olisi kyllä tosiaan hyvä, jos pystyisi edes vähän tekemään töitä, niin ei aivan erakoituisi. Itse tunnen itseni melko yksinäiseksi arjessani.