Hei!
Onkohan kenellekään muulla kokemusta hankalista ystävyyssuhteista? Olen ollut melko paljon tekemisissä erään ystäväni kanssa, joka on minua hieman vanhempi ja jota aluksi ihailin monin tavoin ja tunsin olevani etuoikeutettu kun hän halusi olla ystäväni. Vähitellen olen kuitenkin herännyt huomaamaan myös varjopuolia tässä ystävyyssuhteessa: ystäväni saa ikään kuin aina määrätä tahdin (mitä teemme, mistä keskustelemme ym.). Välillä minusta tuntuu, että hän ei ole juurikaan kiinnostunut minulle tärkeistä puheenaiheista. Tuntuu, että minun täytyy aina olla mukava ja hyväntuulinen. Välillä tämä asetelma ärsyttää, mutta sellaisessa tilanteessa menen ihan lukkoon enkä oikein pysty ilmaisemaan kiukkuani tai tekemään asialle mitään. Ilmeisesti pelkään, että siinä tapauksessa menettäisin tämän ihailemani ystävän.

Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta, joiden takia minun on joskus vaikea pitää puoliani… En haluaisi taas kerran päästää irti ystävyyssuhteesta, jossa on kuitenkin paljon hyvääkin – toisaalta en oikein mahda sille mitään, että ahdistus ja pelot nousevat pintaan tämän ihmissuhteen kohdalla. Nyt mietin, mitä ihmettä vastaisin hänen viestiinsä niin etten pahoittaisi hänen mieltään mutta kuitenkin pystyisin sanomaan oman mielipiteeni 😠