Löysin tämän foorumin ja onneksi edes pystyn kirjoittamaan johonkin.
En siis ole ns. ”ihan täysillä matkassa” vaan surun ja shokin keskellä joten tekstimuoto ei varmaankaan ole suoraanäidinkielenkirjasta. Ajatus kun vaan pomppii edes takaisin…
Minut jätettiin eilen ja ihmissuhde meni poikki ja jäin yksin velkojeni ja kahden pikkuisen lapsen kanssa. Jotenkin olen täysin lamaantunut kuin jyrän alle jääneellä. Nukkumatta, syömättä ja yrittäen huolehtia kahdesta pikkuisesta. En tiedä mistä haen apua kun tuntuu että voimavarani eivät riitä. Vanhempani käänsivät minulle selkäni eivätkä välitä tuon taivaallista vaan asettuivat ex kumppanini puolelle. Haukkuivat vaan että minun on kaikki vika mitä ikinä tapahtuikaan.
Sekavaa tämä teksti mutta kuten aikaisemmin kirjoitin niin ajatus ei kulje kun mielentila on tälläinen. Mistä saan apua?
Kiitos sinulle kuka jaksoit lukea tämän
Hei kurjenlento.
Olen kovasti pahoillani puolestasi.
Itse myös aikoinaan kahden pienen lapsen kanssa yksin olleena luulisin tietäväni jotain sun olotilastasi. En taida ihmeemmin osata edes neuvoa kuin että sitä ammattiapua hakemaan jos tuntuu että yksin ei jaksa. Ajan myötä tilanteesi saattaa helpottua mutta aikaa se voi viedä. Eipä tuo taida juuri nyt lohduttaa. Kun on lapsia niin se pistää yrittämään ja toisaalta vie voimia. Itse aikanaan vaan ajan myötä selvisin sen yli. Omistauduin ehkä liikaakin lapsilleni ja muu seuraelämä jäi. Tosin en ole koskaan ollut kovin seurallinen, joten se ei tuottanut ongelmia.
Onpa outoa että vanhempasi eivät ole tukenasi. Yrittäisitkö etsiä sitä tukea vaikka täältä net-tuesta. Minulla on täällä tukihenkilö, joka on mulle tosi tärkeä asia ja tuntuu että oikeesti saan tukea. Suosittelen.
Heippa Kurjenlento 🙂🌻
Otan osaan sinun suuren elämänmuutoksen mitä olet nyt ikävällä tavalla joutunut kokemaan.
Kirjoitat miten olet kärsinyt itseesi kanssa ja sen lisäksi sinulla on pieniä lapsia jotka hoidat kaiken aikaa.
Minulla tuli sellainen tunne ajatus että sinun olisi syytä kääntyä lääkäriin ja pyytää sairasloma että saat itseesi jollakin tavalla eheytetty ja siinä ohella saat hoidella asioita kuntoon pankin suhteen ja kaikkea muuta mitä sinun harteille on jätetty. Kunnon pitkä sairasloma voi tässä tilanteessa olla ensimmäinen vaihe ettet menetä voimavarojen puutteessa työpaikkasi. Samalla kun tulet lääkäristä kotiin , ala ottamaan yhteyttä erilaisiin virastoihin ja selvitä heille elämänmuutos mitä olet kokenut. Toinen paikka on soittaa sosiaaliviraston ja anoa ex-mieheltäs alaikäisen lasten elatusvelvollisuutta ja kyllä sosiaalitoimisto opastaa sinua eteenpäin joten paljon työonnea sinulle ja sinun pienille lapsille voimia ja voimia🙂👍