Olen kyllästynyt elämään. Olen kyllästynyt olemaan loinen yhteiskunnalle sekä vanhemmilleni. En pärjää yksin, koska en koe itseäni työkykyiseksi. Mikään ei kiinnosta, eikä masennukselleni näytä olevan loppua. Olen kokeillut viisi eri mielialalääkettä, eikä niistäkään ole ollut mitään apua. Minulla on kavereita, mutta koen itseni silti todella yksinäiseksi joka päivä. Häpeän itseäni, koska olen epäonnistunut elämässäni. Kaikilla ystävilläni menee todella hyvin ja koen itseni huonommaksi. Kavereillani on todella hyvät opiskelupaikat, tyttöystävät jne. Itse vietän aikaani kokoajan enemmän ja enemmän kotona. Koen itseni oudoksi sosiaalisissa tilanteissa ja tuntuu, että kaikki ihmiset nauraa minulle. Psykiatrista ei ole ollut viiteen vuoteen mitään hyötyä ja en koe, että minulla olisi mitään tulevaisuutta. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä enään.
Niinhän se on, ettei muut voi auttaa, jos ei itse halua. Pyydä Korkeimmalta Voimalta apua että saat halun lähteä liikkeelle hakemaan elämästä omaa paikkaasi, mikä se sitten lie on. Se kun ei välttämättä ole sitä samaa mikä on niillä kavereillasi, voi olla ettei tule perhettä eikä parisuhdetta, mutta silti elämää voi elää mielekkäästi kun on toimintaa ja jotain työtä tai harrastusta.
Voi pyytää että saisi iloa ja valoa. Että oppisi nauttimaan pienistä asioista.
Tärkeintä on auttaa toisia niin tulee itsekin autetuksi.
Se on kyllä tosi-asia että vaikka kuinka muut yrittää auttaa ja itse ei halua itseä auttaa niin eihän niistä ole apua.
Hei!
Ymmärrän sinua kun et koe saavasi psykiatrista apua. En minäkään juuri ole niistä hoidoista hyötynyt, päiväsairaalakin oli melko tyhjäksi jättävä kokemus. Tärkeää on, että yrität alkaa arvostamaan itseäsi, vaikka oletkin erilainen kuin ystäväsi. Ei ole mikään häpeä että etit vielä paikkaasi ja asut vanhempiesi luona. Meidän kaikkien elämänpolku ei ole se suora uraputki vaan elämässä on monenlaisiakin vaiheita. Mieti rauhassa mikä kiinnostaisi sinua ja mitä toivot elämältä. Tapaa ystäviäsi ja ehkä uusiakin ihmisiä. Jos tarvitset sairauslomaa tai kuntoutustukea hoida ne asiat kuntoon
(tällöin tietysti tarvitaan psykiatria tässäkohtaa).
Minä olen jo keski-ikäinen ihminen, paljon olen yrittänyt ja melkein kaikessa epäonnistunut. Sinulla on kaikki vielä edessäpäin. Kuuntele rohkeasti sydämesi ääntä esim. työnteon tai opintojen suhteen, sitten kun olet niihin valmis. Ja hae rohkeasti aina sairauslomaa jos koet ettet pärjää. Itse olen liikaa omin voimin yrittänyt ja sitten romahtanut. Toivotan positiivista tulevaisuutta ja mielenrauhaa Sinulle!
Arvelisin olevani iältäni aran ja pillerin puolesta välistä. Ikä ja aika ovat ainakin sellaisia käsitteitä, joihin tulee viisaampaa suhtaantumista, kun joutuu tällaiseen syvään epäonnistumisen tunteeseen. Itse olen sellaisessa aallokossa poukkoillut joitain vuosia, että välillä tunnen aivan samoin kuin pilleri. Esimerkiksi nyt juuri noin kuukauden aalto. En oikeastaan osaa enää yksin miettiä, mitä haluaisin tehdä, koska tiedän jo seuraavan askeleen. Haluan opetella olemaan ihmisten seurassa, lisäksi pitää löytää uusi asunto, ja sen sellaista.
Jos on tarpeeksi pitkään tekemättä mitään, huomaa aina haluavansa tehdä, jotain mielenkiintoista tai hyödyllistä. Harrastus tai työ palkitsee. Yhteiskunta on siitä outo, että kukaan ei juurikaan sano tai rajoita, mitä ihmisen tulisi tehdä. Ehkä kannattaa "kokeilla" mahdollisimman monia asioita, ja miettiä siinä samalla, mitä tekisi. Oman elämänkokemuksen perusteella en ainakaan suosittele olemaan pitkiä aikoja tekemättä mitään, ellei sitten masennus tai muu pakoita vaikkapa turvallisuutta ja mielenrauhaa antavaan tekemättömyyteen. Silloinkin toimii tää idea: suunnitelmiaan ei ihmisen tarvitse keksiä tai tehdä yksin, vaikka itse elämän puuhia valitseekin.
Tervehdys, Pilleri!
Kirjoitin sinulle äsken pitkän viestin ja pian huomasin kadottaneeni sen. Aloitetaanpa siis alusta.
Älä menetä toivoasi elämässä, vaikka moni asia näyttääkin nyt synkältä ja koet, että varjot levittäytyvät yllesi. Tiedätkö, että kun näet varjoja elämässäsi, jossakin paistaa aurinko. Ja koska aurinko ei paista koko ajan samaan paikkaan, niin jonain päivänä se paistaa myös sinulle.
Kerroit, että olet kokeillut useampaa eri masennuslääkettä saamatta apua. Masennuksen lääkehoidon luonteeseen kuuluu joskus se, että lääkkeitä joudutaan kokeilemaan ja etsimään, kunnes sopiva valmiste osuu kohdalle. itsekin jouduin aikoinaan kokeilemaan todella montaa eri valmistetta, kunnes se sopiva valmiste löytyi. Kyllä siinä meinas epätoivo vallata mielen, ja jossain vaiheessa ajattelinkin, että minulle ei ole keksitty sopivaa lääkettä. Mutta sitten se löytyi.
Kerroit, että kavereillasi menee hyvin, mutta itselläsi ei. On hieno juttu, että sinulla on kavereita, mutta älä vertaile heidän menestymistään omaan tilanteeseesi. Sinulla on nyt aivan oma projektisi työstettävänä, ja tiedätkö, että projektin luonteeseen kuuluu, että se loppuu joskus. Tarkoitan tällä sitä, että vaikeat elämänvaiheet helpottuvat ja sinä pääset suunnittelemaan elämääsi eteenpäin.
Vaikka asutkin vielä kotona, niin älä anna maailmasi siihen kaatua. Kyllä sinä vielä ehdit maailaa nähdä ja kiertää. Ota nyt vain rauhallisesti ja pidä yhteyttä kavereihisi, jos se suinkin on mahdollista.
Toivotan sinulle virkistävää kesää!