Pistoke kirjoitti 19.2.2015 16:26

Moikka!

Oon 23-vuotias nainen ja oon pienestä asti ollu tosi tulisieluinen ja tempperamenttinen. Oon ilmaissu aina lähes kaikki tunteet niitä milläänlailla peittelemättä. Tunnen kaikki tunteet varmaan 200-prosenttisena. Saan siis mielettömiä raivareita ja olen saanu niitä pienestä saakka. Oon aina ollu myös tosi herkkä, itken helposti niin ilosta kuin surustakin.

Viime kuukausina oon pohtinu ja tutkiskellut itseäni enemmän kuin koskaan ennen, koska aviomieheni ei mua enää kauaa kattele ellei tähän arkeen ala tulla jonkinlaista "järkeä".. Oon uskotellu pitkään, vuosia, itselleni ja muille, että pystyn hillitsemään itseni ja käyttäytymään neutraalisti tilanteessa kun tilanteessa. Tottakai mä pystyn, miksi en? -Niimpä.

Tutkiskelun ja pohdiskelun tuloksena olen ymmärtänyt, että en mä oikeasti pysty. Mun pää hajoaa tuhansiin palasiin, kun hermostun ja vain omilla ajatuksillanikin saan ärsytykseni äärimmilleen. Oon lukenu Terveyskirjaston sivuilta ja yrittäny etsiä syytä. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, persoonallisuushäiriöistä ja yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä lukiessani löysin yhtäläisyyksiä, mutta myös paljon sellaisia oireita, mitä mulla ei ole. Sitten jotain kautta päädyin lukemaan ADHD:sta ja tähän mennessä kaikki lukemani täsmäävät muhun niin hyvin, että olen suorastaan huojentunut ja ehkä saanut vastauksia enemmän kuin olin uskonutkaan!

Keskustellessani jonkun kanssa en pysy aiheessa tai saatan kesken kaiken puhua toisesta asiasta ja sitten palata alkuperäiseen aiheeseen yms. Päätöksiä tehdessäni pystyn kyllä pohtimaan syitä ja seurauksia ym, mutta silti mä yleensä vaan yritän äkkiä päästä tilanteesta pois ja päätän mahdollisimman nopeasti. Eikä ne päätökset sitten aina niin kamalan viisaita ole ollutkaan.

Täällä kotona mulla olis tekemistä vaikka mitä, kun vasta vuoden vaihteessa muutettiinkin.. Paljon oon tehny joo, mutta mulle on mielettömän vaikeaa saada alotettua mitään. Yleensä mulla jää myös paljon tehtävää kesken. Sitten, kun joku on jäänyt kesken, mulla on vielä suurempi kynnys jatkaa ja suorittaa homma loppuun.

Niin paljon kaikkea, mikä täsmää ADHD:n oireisiin!

Ensi viikolla mulla on psykiatri aika ja siellä otan oivallukseni puheeksi.

Nyt mulla on mielenpäällä niin paljon kysymyksiä, että ajattelin, josko täältä löytyisi muitakin joilla aikuisiällä olis tällänen diagnoosi tehty..

Miten prosessi etenee?
Kauanko menee, että diagnoosi varmistuu?
Millaisia tutkimuksia tehdään?

Kiitos jo etukäteen, jos joku jaksaa lukea ja vastailla 🙂🌻

Moikka

Vastaaan näin ja lyhyesti 🙂
Aloitin sellaisen viestiketjun kuin adhd-aikuinen, siellä on oma polkuni ja ajatuksia ja myös muiden jotka ovat vastailleet. Se on aika pitkä jo, mutta jos jaksat lukea niin sieltäkin voisi löytyä tukea ajatuksisi.

Eri kaupungeissa on erilaisia tapoja samoin kuin yksityisilläkin. Julkinen kestää muta ei maksa, yksityinen maksaa mutta on nopea 🙂

Kyppe 🙂🌻

Hei,

Itse olen saanut diagnoosini yksityiseltä, ADHD-asioita tuntevalta lääkäriltä. Toki siihen voidaan tarvita useita hintaviakin käyntejä.

Yksi mikä voi olla hyvä, on kysyä psykiatrilta, ellei hän itse asiaa lähde selvittämään, lähetettä paikalliselle neuropsykiatrian poliklinikalle. Jonottamaan siinä toki joutuu, mutta ainakin on sitten tarkkaan tutkittu.

Suosittelen kyllä lämpimästi asian selvittelyä. Itseäni auttoi mietityttävien asioiden kirjaaminen ylös ennen lääkärikäyntiä. Sekä se ajatus, että jos lääkäri tyrmää ADHD:n, kysyn, mikä minua sitten vaivaa kun elämä on yhtä sähellystä. Että kärsin tästä niin kovasti, etten tasan toimisi näin vain laiskuuttani. Ei tarvinnut tuota sanoa, olin aika selkeä tapaus ;).

Tsemppiä selvittelyihin! Jos pystyt lukemaan englanniksi, Sari Soldenin Journeys through ADDulthood ja Women with Attention Deficit Disorder ovat itselleni olleet tosi hyviä kirjoja 🙂.