Hei! Kannattaa etsiä Jumalaa ja rukoilla. Toki Hän ei vastaa aina niinku toivottais mutta Hänellä on kuitenkin hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan. Uskonto ei ketään pelasta mutta Jeesus Kristus kyllä. Me joudutaan kaikki kerran Jumalan edessä tilille elämästämme ja synti tuomitaan ja kukapa olisi synnitön??! Siksi armossaan Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen kärsimään ristinkuoleman meidän syntien tähden ja myös herätti Hänet kuolleista jotta saataisiin synnit anteeksi ja päästäisiin kerran Taivaaseen kun käännymme synneistämme Jumalan puoleen tunnustaen ja hyljäten ne ja uskomalla Jeesukseen. Kannattaa ottaa nämä asiat tosissaan! Jumalaa voi kuulla ja tiedän monet ihmiset joiden elämän Jeesus on muuttanut radikaalisti parempaan. Raamattua kannattaa lukea vaikka aloittaen Johanneksen evankeliumin luvusta 3 tai sen alusta. Hyvää vuoden jatkoa! Ps. Niin ja tosiaan ei tuota apinasta ihmiseksi asiaa ole voitu varmaksi todistaa. On tutkimuksia varmaan puolesta ja vastaan. Myös on löytöjä ja todisteita jotka todistavat Raamatun tapahtumia todeksi. Lisäksi ei ole voitu todistaa ettei ole elämää kuoleman jälkeen. Sinulla vapaus toki ajatella ja uskoa miten haluat mutta suosittelen kyseenalaistamaan asioita ja pohtimaan itse. Ja uskon että jos kaipaat tuntea Jumalaa ja etsit Häntä niin voit yllättyä 😊

Niin kuin joku sotatantereella ollut mies totesi: "Yhtä lailla ne luodit napsahtavat rukoilevaan, kuin pakanaan."

Luulen, että sen takia ihmiset uskovat niin vakaasti Jeesukseen, koska hän puheissaan kosketti ihmisiä. Hän oli karismaattinen ja taitava vaikuttamaan ihmisten tunteisiin. Juuri tunne laittaa ihmisen uskomaan yliluonnolliseen. Mutta tunne on eri asia kuin järki. Ja omasta päästä kumpuava tieto eri asia kuin totuus, ainakin useimmissa asioissa.

Silloin kun Jeesus eli (n.2000 vuotta sitten) ei tiedetty maailmankaikkeudesta eikä maapallosta juuri mitään, johtuen siitä että ei ollut mitään mitta laitteita tai teleskooppeja joilla tutkia. Silloin uskottiin esim. että jos joku saa epilepsia kohtauksen, hän on pahojen demonien hallussa ja demonit pitää manata ulos. Näinhän Jeesuskin teki: manasi. Nyt tiedetään, että epilepsia on sairaus, johon tarvitsee lääkityksen.

Olen aika ymmälläni siitä, että vielä nykypäivänäkin niin monet uskovat Raamattuun ja evankeliumeihin, jotka ovat kirjoitettu satoja vuosia sitten. Ja eikä niitä voida todistaa autenttisiksi. Toki se on todistettu, että Jeesus todella oli olemassa, mutta että hän oli vielä Jumalan poika, se kuulostaa aika kaukaa haetulta.

Minusta on parempi pitää toivo tässä elämässä, kuin unelmoida seuraavasta, sillä tämä elämä on todistettu todeksi, seuraavaa ei. Ja jos ja kun kuolema koittaa, niin todeta että tässä tämä kaikki nyt oli.

Kumminkin kuolemakin kuuluu elämään, sillä maailma yli kansoittuisi aikas nopeaa ellei ihminen jossain hamassa vanhuudessaan kupsahtaisi. Tietenkin voi ajatella, että tulevaisuudessa kenenkään ei tarvitse kuolla, että keksitään keino estää se ja ratkaisu siihen että maapallo ei yli kansoitu... Mutta luultavasti kaikki jotka tällä hetkellä elävät maapallolla tulevat kuolemaan jossain vaiheessa, se vaan on kylmä fakta.

En minäkään ole koskaan ymmärtänyt, vaikka olen yrittänyt suhtautua asiaan avoimin mielin.

Olen myös ajatellut, että Jeesus-niminen henkilö on aikanaan elänyt ja vaikuttanut, mutta en tiennyt, että se olisi oikeasti todistettukin.

minäitse89 kirjoitti 29.1.2016 22:4
Luulen, että sen takia ihmiset uskovat niin vakaasti Jeesukseen, koska hän puheissaan kosketti ihmisiä. Hän oli karismaattinen ja taitava vaikuttamaan ihmisten tunteisiin.

Olen samaa mieltä, että Jeesuksen tarina osuu jonnekin tosi syvälle tunteisiin ja sillä vaikutetaan siihen, että häneen halutaan uskoa. Varsinkin juuri se kärsimysnäytelmä. Se on niin korostetun julma ja hyvän ja pahan kontrasti on valtava.

Becky84 kirjoitti 29.1.2016 19:53

Me joudutaan kaikki kerran Jumalan edessä tilille elämästämme ja synti tuomitaan ja kukapa olisi synnitön??! Siksi armossaan Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen kärsimään ristinkuoleman meidän syntien tähden ja myös herätti Hänet kuolleista jotta saataisiin synnit anteeksi ja päästäisiin kerran Taivaaseen kun käännymme synneistämme Jumalan puoleen tunnustaen ja hyljäten ne ja uskomalla Jeesukseen.

Ja tämä on juuri se mitä en ole ikinä ymmärtänyt. Kirjoitin jo toisessakin ketjussa, että en ymmärrä, että Jumala laittaa oma poikansa kärsimään niin julmasti. Miksi hän on tuollaisia keinotekoisia lakeja luonut, että jonkun täytyy kärsiä että muut pelastuvat? Se koko ajatus on ihan kiero. Ei sovi mun oikeuskäsitykseen mitenkään.

Varmasti muinaiset egyptiläisetkin kokivat monista jumalistaan olevan apua, kun uskoivat milloin mihinkin jumalaan. Oikeastihan se, että uskooo edes johonkin, tuo itsevarmuutta ja sitä kautta elämä paranee. Se on itsesuggestiota tai verrattavissa vaikka lumelääkkeeseen. Se on uskoa itseensä. Jostain syystä siihen on vain pitänyt kehittää joku itseä voimakkaampi hahmo väliin.

Joskus kuulee uskovaisten kommentteja, että "Kyllä Jumala meitä varjelee". Mutta eihän se varjele. Ihan kuten minäitse89 kirjoitti, niin kyllä se luoti osuus uskoviinkin ihmisiin. Yhtä lailla onnettomuudet ja masennus heihinkin iskee. Ei ole mitään varjelua.

Sanotaan myös, että Jumala auttaa heitä, jotka auttavat itse itseään. Siis mitä? Eli jos ihminen tekee jotain pahaa, se on hänen oma syynsä, mutta jos hän saa aikaan jotain hyvää, niin se onkin oikeasti Jumalan ansiota eikä sen ihmisin? Tässä on taas jotenkin saatu väännettyä ja käännettyä kaikki näyttämään Jumalan kannalta hyvältä. Eli turha rukoilla, jos et kuitenkaan itse osaa tehdä mitään itsesi eteen?

Minä haluaisin nyt tietää miten Jeesuksen olemassaolo on muuten todistettu kuin Raamatussa, jos ei siihen kirjaan usko?
Kuka oli Jeesuksen isä, jos ei Jumala?
Oliko äiti kuitenkin Neitsyt Maria?

"Ja tämä on juuri se mitä en ole ikinä ymmärtänyt. Kirjoitin jo toisessakin ketjussa, että en ymmärrä, että Jumala laittaa oma poikansa kärsimään niin julmasti. Miksi hän on tuollaisia keinotekoisia lakeja luonut, että jonkun täytyy kärsiä että muut pelastuvat? Se koko ajatus on ihan kiero. Ei sovi mun oikeuskäsitykseen mitenkään."

Joskus kuulee uskovaisten kommentteja, että "Kyllä Jumala meitä varjelee". Mutta eihän se varjele. Ihan kuten minäitse89 kirjoitti, niin kyllä se luoti osuus uskoviinkin ihmisiin. Yhtä lailla onnettomuudet ja masennus heihinkin iskee. Ei ole mitään varjelua.

Sanotaan myös, että Jumala auttaa heitä, jotka auttavat itse itseään. Siis mitä? Eli jos ihminen tekee jotain pahaa, se on hänen oma syynsä, mutta jos hän saa aikaan jotain hyvää, niin se onkin oikeasti Jumalan ansiota eikä sen ihmisin? Tässä on taas jotenkin saatu väännettyä ja käännettyä kaikki näyttämään Jumalan kannalta hyvältä. Eli turha rukoilla, jos et kuitenkaan itse osaa tehdä mitään itsesi eteen?

[/lainaus

Minä käsitän asian niin, että Jumala rakastaa ihmisiä niin paljon että tuli Jeeskusen kautta meille tuomaan ilosanoman pelastuksesta.
Luoti kyllä iskee uskovaiseenkin mutta hänellä on turva Jumalassa.
Ei kukaan ihminen ole varjeltu sairauksilta, ei niin voi kukaan väittää. Jokainen kuolee, sairastuu, mutta miten siihen suhtautuu, onko katkera ja vihainen vai alkaako miettimään miten voisi elää vielä hyvää elämää. ja vaikka oliskin katkera ja vihainen niin ei Jumala hylkää ihmistä. Hyvänen aika, silloinhan Jumala ottaa syliin ja kantaa kuin kiukuttelevan kakaran.
Tuo lause: Jumala auttaa jos ihminen itse itseään auttaa" Minulle se tarkoitti sellaista, että kun lopetin juomisen niin Jumala auttoi, antoi voimaa, kun en ottanut sitä ryyppyä, enkä laittanut tupakkaa huulille. Se on kuin sais voimaa kun ajattelee saavansa voimaa ja tukea. Oisko se usko itseä suurempaan voimaan.
olen yrittänyt auttaa erästä läheistä, hän ottaa kyllä avun kiltisti vastaan, muttei tee mitään itse että elämä olisi parempaa, terveempää. Jatkaa juomistaan ja tupakka höyryää, vetelehtii ja ei halua mitään tehdä, ei edes ulkona juurikaan käy, tätä on jatkunut jo vuosia. Koti on sikolätti, en ymmärrä miten ihminen voi elää niin? Nyt olen tullut siihen tulokseen että hän haluaa elää niin ja miksi minä sitä estäisin? Olkoon paskassa koko ihminen jos kerran haluaa. Hän kyllä osaa syyllistää, syy on aina muissa, lapsuudessa ainakin jos ei muuta keksi. Selittelyjen maailmanmestari? vai oikeasti henkisesti sairas?
Juuri hänen puolesta on rukouksia lähetetty ja rukoiltu. Apua ei ole tullut sillälailla kuin minä halusin. tässä kohtaa olenkin ollut sokea. meinasin tulla katkeraksi, että miksei Jumala auta. Mutta nyt viimein tajuan, että Jumala tekee kunhan minä siirryn pois siitä tieltä. En hylkää tietenkään ketään, mutten enää ole niin "auttavainen" kuin ennen, enkä odota että toinen muuttuu. Hän ei ehkä koskaan muutu, mutta silti on Jumalan rakastama ihminen niinkuin minäkin.

maanvaiva kirjoitti 30.1.2016 15:35

Minä haluaisin nyt tietää miten Jeesuksen olemassaolo on muuten todistettu kuin Raamatussa, jos ei siihen kirjaan usko?
Kuka oli Jeesuksen isä, jos ei Jumala?
Oliko äiti kuitenkin Neitsyt Maria?

Kyllä monet arkeologit ja historioitsijat ovat sen pystyneet todistamaan ilman Raamatun tekstejäkin, että Jeesus todella on ollut maan päällä joskus tallustanut ihminen. He ovat sen pystyneet toteamaan lukuisista muista kirjoituksista, joita sen aikaiset ihmiset ovat kirjoittaneet ja muista arkeologisista löydöistä. Sitä taas,että Jeesus oli Jumalan poika, ei pystytä todistamaan, koska eihän Jumalan olemassa oloakaan pystytä todistamaan tieteellisesti. Ja jos ei tieteellisesti pystytä todistamaan niin ei paljon muita luotettavia keinoja ole...

Yritän tässä nyt vaan ihmetellä, että miksei vaan hyväksyttäisi elämän tosi asiat kaikki, eikä yritettäisi tehdä tästä maailmasta moni mutkaisempaa paikkaa, kuin se jo on. Jos fakta on että ensin synnymme, ja kaikki nyt tietää mistä raskaus on saanut alkunsa... Sitten olemme vauvoja, isä ja äiti, lääketiede, lääkärit, hoitajat huolehtivat meistä ettemme sairastu, loukkaannu tai kuole. Ja onneksi nykyisin lääketiede on niin kehittynyttä, että suurin osa selviää vauva iästä.

Sitten olemme lapsia, ei siinäkään ole mitään Jumalan suojelusta, jos joku heittää jäisellä lumipallolla sinua välitunnilla päähän ja meinaat menehtyä. Sekin on toisen lapsen teon seuraus ja se on siinä tapauksesta sattumasta kiinni miten sinulle käy. Ei Jumala sinua siinä tilanteessa pelasta tai pahimmassa tapauksessa ota luoksensa vaan sattuma.

Nuoruus vasta rankkaa onkin ja usein omista hölmöilyistä johtuen, sinä voit loukkaantua fyysisesti. Tässä tapauksessa se on oma vika ja osittain sattuma. Ei tässäkään tarvita Jumalaa.

Aikuisena voi tapahtua kamalia asioita: voit sairastua syöpään, masennukseen, epilepsiaan, diapeettekseen... Monet sairaudet ovat perinnöllisiä eli altius sairastua niihin tulee geenien mukana. Taas, ei Jumalalla ole mitään arpaa sairauksien puhkeamisessa. Tai eihän puutu geeneihin. Taas on kyse sattumasta ja elämän tavoista.

Yritän vaan tässä vääntää, että itse voi tehdä voitavansa ja hyvä niin, mutta sattumalla on todella iso rooli koko ihmisen elämässä. Jos ihmiset luottaisivat vain rukoukseen, ei mikään tieteen ala olisi kehittynyt maailmassa. Tiedän sen että rukous vaikuttaa emotionaalisesti ja fakta on myös se että ihmisellä on järjen lisäksi tunteet. Tunteet tuovat välillä mielekkyyttä tähän elämään, mutta näissä rajatilanteissa, kun ihminen on esim. vakavasti sairas tai kuolemaisillaan, eivät ne tunteet pelasta tai Jumala. Kyllä se on ihmis-järki, josta kumpuavat kaikki tieteet kuten lääketiede, joka tämmöisissä tapauksissa toivon mukaan pelastaa. Tai itse asiassa se on ainoa toivo.

Ajatus: että Jumalaa ei ole. Voi tuoda aivan uuden näkökulman elämään.

Tietenkin Jeesus-nimisiä ihmisiä on ollut satoja olemassa. Mutta ei nyt puhuta samasta asiasta, jos ei Jeesus ole Jumalan Poika vaan ihminen.
Minä en ymmärrä mitä sun Jeesus teki sellaista, että senaikaisen ihmiset hänestä kirjoittivat?
Ihmeitä, parannuksia ja kaikkea niitä mistä me uskovaiset sitten luemme Raamatusta?
Siis tarkoitatko nyt kirjoituksillasi, että voisi uskoa Jeesukseen muttei Jumalaan?

"Ajatus: että Jumalaa ei ole. Voi tuoda aivan uuden näkökulman elämään."
Ajatus, että Jumalaa ei ole mutta on tieteellisesti todistettu, että Jeesus oli olemassa, saa kyllä minut vallan sekaiseksi päästäni.
Sinä lainasit kysymykseni muttet vastannut niihin eli kuka oli Jeesuksen isä ja äiti? Jos he eivät olleet Jumala ja Neitsyt Maria?

Minusta ihminen on uskovainen, jos uskoo Jeesuksen olemassaoloon vaikka ei uskokaan Jumalaan.

minäitse89 kirjoitti 31.1.2016 20:33

maanvaiva kirjoitti 30.1.2016 15:35

Minä haluaisin nyt tietää miten Jeesuksen olemassaolo on muuten todistettu kuin Raamatussa, jos ei siihen kirjaan usko?
Kuka oli Jeesuksen isä, jos ei Jumala?
Oliko äiti kuitenkin Neitsyt Maria?

Kyllä monet arkeologit ja historioitsijat ovat sen pystyneet todistamaan ilman Raamatun tekstejäkin, että Jeesus todella on ollut maan päällä joskus tallustanut ihminen. He ovat sen pystyneet toteamaan lukuisista muista kirjoituksista, joita sen aikaiset ihmiset ovat kirjoittaneet ja muista arkeologisista löydöistä. Sitä taas,että Jeesus oli Jumalan poika, ei pystytä todistamaan, koska eihän Jumalan olemassa oloakaan pystytä todistamaan tieteellisesti. Ja jos ei tieteellisesti pystytä todistamaan niin ei paljon muita luotettavia keinoja ole...

Yritän tässä nyt vaan ihmetellä, että miksei vaan hyväksyttäisi elämän tosi asiat kaikki, eikä yritettäisi tehdä tästä maailmasta moni mutkaisempaa paikkaa, kuin se jo on. Jos fakta on että ensin synnymme, ja kaikki nyt tietää mistä raskaus on saanut alkunsa... Sitten olemme vauvoja, isä ja äiti, lääketiede, lääkärit, hoitajat huolehtivat meistä ettemme sairastu, loukkaannu tai kuole. Ja onneksi nykyisin lääketiede on niin kehittynyttä, että suurin osa selviää vauva iästä.

Sitten olemme lapsia, ei siinäkään ole mitään Jumalan suojelusta, jos joku heittää jäisellä lumipallolla sinua välitunnilla päähän ja meinaat menehtyä. Sekin on toisen lapsen teon seuraus ja se on siinä tapauksesta sattumasta kiinni miten sinulle käy. Ei Jumala sinua siinä tilanteessa pelasta tai pahimmassa tapauksessa ota luoksensa vaan sattuma.

Nuoruus vasta rankkaa onkin ja usein omista hölmöilyistä johtuen, sinä voit loukkaantua fyysisesti. Tässä tapauksessa se on oma vika ja osittain sattuma. Ei tässäkään tarvita Jumalaa.

Aikuisena voi tapahtua kamalia asioita: voit sairastua syöpään, masennukseen, epilepsiaan, diapeettekseen... Monet sairaudet ovat perinnöllisiä eli altius sairastua niihin tulee geenien mukana. Taas, ei Jumalalla ole mitään arpaa sairauksien puhkeamisessa. Tai eihän puutu geeneihin. Taas on kyse sattumasta ja elämän tavoista.

Yritän vaan tässä vääntää, että itse voi tehdä voitavansa ja hyvä niin, mutta sattumalla on todella iso rooli koko ihmisen elämässä. Jos ihmiset luottaisivat vain rukoukseen, ei mikään tieteen ala olisi kehittynyt maailmassa. Tiedän sen että rukous vaikuttaa emotionaalisesti ja fakta on myös se että ihmisellä on järjen lisäksi tunteet. Tunteet tuovat välillä mielekkyyttä tähän elämään, mutta näissä rajatilanteissa, kun ihminen on esim. vakavasti sairas tai kuolemaisillaan, eivät ne tunteet pelasta tai Jumala. Kyllä se on ihmis-järki, josta kumpuavat kaikki tieteet kuten lääketiede, joka tämmöisissä tapauksissa toivon mukaan pelastaa. Tai itse asiassa se on ainoa toivo.

Ajatus: että Jumalaa ei ole. Voi tuoda aivan uuden näkökulman elämään.

Olet kyllä hyvin kirjoittanut, miettinyt asiat ja kirjoitat asiallisen hyvin, sitä ihailin. Itse en kirjoita kovinkaan hyvin, olen liian tunteella elävä ja asiat ovat solmussa päässäni välillä. Elän liian paljon kait utopiassa joka ei ole ollenkaan tässä maailmassa ja että sitä kukaan välttämättä edes ymmärtäisi. Eikä varmaan edes ymmärrä. Kunpa minäkin oppisin perustelemaan uskoni ja sen miten se auttaa minua elämän vaikeuksissa sillä tavalla että toiset lukijat sen oivaltaisivat ja kokisivat saman "ahaa-elämyksen" kuin olen kokenut siitä mitä usko on, mitä Raamatussa kerrotaan.
"Usko on luja luottamus siihen mitä ei vielä ole". minä en tuota lausetta ole keksinyt mutta se on minusta hyvä lause siihen miten voi uskoa Jumalaan.
Jokainen meistä sairastuu tai muuten kuolee, se on luonnon laki. liiallinen terveyden perään lähteminen on sekin sairasta. ja taas kieltäytymällä kaikesta taas toinen ääripää. kait se tässäkin on se keskitie paras.
Oma kokemus Jumalasta oli se, kun elämäni oli mennyt niin pahasti solmuun etten itse kyennyt enää itseäni auttamaan, kun en osannut, löytänyt tai uskonut ketään joka auttaisi, niin rukoilin Jumalaa, jotain hyvää ja rakkautta auttamaan minua. ja kas kummaa löysin avun mitä ihmeellisintä kautta jota en olisi uskonut sieltä kautta tulevan, mutta niin elämäni muuttui. Kovaa ponnistelua on ollut sen jälkeen, muuttuminen ja uuden elämäntavan löytäminen ei ole helppo tie. Mutta ilman kärsimystä en olisi muuttunut.

Itse olen kasvanut lapsuuteni vahvasti hengellisessä perheessä, mutta kasvoin sitten itse ulos enkä ole enää uskossa. Vahvasti ateistinen ja en löydä itselleni enää paikkaa muusta hengellisyydestä.

Uskonnonvapaus on silti arvostettava juttu. Jokainen löytää sen henkilökohtaisen uskonsa, olkoon se sitten tätä raamatun kristinuskoa tai jotain muuta. Uskon minäkin silti johonkin ja luonto on minulle hetkittäin se henkilökohtainen hengellisyyden lähde.

Väärin on taas tehdä pahuutta uskontojen nimissä enkä ymmärrä myöskään joillakin ilmenevää muiden tuomitsemista jos ei usko juuri siihen samaan jumalaan. Uskontojahan tämä maailma on pullollaan ja yleensä minne synnytään niin siihen uskoon sitten uppoudutaan.

Monille se uskoontulo on pelastus siitä ahdistuksesta missä velloo, löytää sen avun.. joillekin taas ei sekään vaikuta millään tavalla.

Kunhan uskoo itseensä, se on tärkeintä. Olkoon se jumala sitten hyvä omatunto. Sitä voi mieleestäni sitten jokainen vahvistaa ja tukea uskonnoilla, kunhan ei häiritse sillä toisia ja se edustaa vaan sitä mielenrauhaa uskovalle.

Salainen55,
uskon kyllä jos sanot, että rukoilu on auttanut sinua, yhtä lailla kun puhuminen vaikka terapeutin kanssa voi auttaa elämän ongelmissa. Epäilen vaan sitä että vastaako kukaan oikeasti rukoukseen, ja meneekö se siihen että sitten kun rukouksessa pyydetty asia onkin tapahtunut, kaikki pistetään Jumalan piikkiin. Vaikka oikeasti se voi yhtä hyvin olla sattumaa.

Onhan se hyvä jos usko johonkin korkeampaan voimaan auttaa kestämään ja pitää hengissä ihmisen, mutta sitten on se toinen puoli, että joku uskova kuvittelee, että pääsee taivaaseen Jumalan luo kun riistää henkensä. Tämä on se pointti mitä ajan takaa, että jos siihen uskoon uppoaa liikaa, niin se voi olla jopa vaarallista. Ja jos alkaa liikaa tulkitsemaan maailman tapahtumia Jumalan aikaan saannoksiksi, niin tavallaan voi lipua ihan eris kummalliseen maailman katsomukseen ja siitäkin pitkässä juoksussa voi olla haittaa. Koska eikös tän koko elämän juju ole se, että pysytään hengissä niin kauan kuin vain pystytään ja mieluiten ilman ylimääräistä tuskaa?

Tietenkin ihminen tarvii harrastuksia ja muita aktiviteettaja, mutta eikö se ydin, kun riisutaan kaikki muu pois elämästä, ole kumminkin se että pysyy hengissä ja vielä ilman kipuja.

Sitten on tietenkin ihmisiä, jotka harkitsevat ja tekevät itsemurhan. Sehän on tavallaan aivan epäloogista, että jos kerran ihmisen perimmäinen tarkoitus on pysyä elossa, niin minkä takia ihmiset sitten tekevät itsemurhia? No sehän on mielensairaus, joka saa ihmisen ryhtymään sellaiseen.

Ainut poikkeus on eutanasia, jossa lääkäreiden avustuksella ihminen saa armo kuoleman, mutta sekin on monessa maassa kielletty. Mutta tavallaan se olisi ainut tällainen järki peräinen syy, miksi ihminen haluaisi luopua omasta hengestä, eli jos hänellä olisi suurta tuskaa tuottava sairaus ja lääkäreiden mielestä siitä ei voisi parantua ja jos sairaus lopulta veisi ihmisen hengen kivuliaasti, niin tämän tyyppinen ns. "avustettu itsemurha" voisi olla paras ratkaisu kyseisessä tilanteessa.