Olen eri mieltä. Minut on otettu alusta asti varsin tosissaan ja olen saanut suunnattomasti hoitoa, joka toisinaan on auttanut, toisinaan taas ei. Juuri nyt on aika heikko olo, mutta aamulla oli vielä hirveämpi olo ja auttoi, kun sai jutella puolitoista tuntia tutulle terapeutille. Jälleen aukeni ajattelussa uusia uria, toivotaan, että se riittää. Lääkekielteinen olin pitkään, mutta nykyään otan lääkkeeni säännöllisesti ja toivon niiden auttavan. Haittaa ne minulle tuskin tekevät. Mistään mielenterveydellisestä ongelmasta ne eivät ketään yksinään paranna.

Olen ollut hoitoni suhteen todella onnekas, minkä lisäksi avovaimo on tukenut minua parhaansa mukaan. Sikäli olen siis tilastollinen poikkeus, sillä täälläkin on paljon ihmisiä, joilta terapia on evätty tai jotka eivät ole semmoista edes jaksaneet hakea. Tai sitten on käyty terapiassa, mutta se on kestänyt aivan liian lyhyen aikaa.

Psykiatrisella osastolla oleminen todellakin on pelkkää säilytystä! Siellä pidetään ihmisiä tallessa lojumassa etteivät he pääsisi tekemään mitään itselleen tai muille. Tiedän monia ihmisiä,jotka ovat halunneet osastolle,kun ovat kokeneet etteivät pärjää kotonaan. Kuitenkaan osastolle ei oteta jos ei ole itsemurhavaaraa. Itse olen aikoinaan ollut osastolla,kun otin yliannostuksen lääkeitä. Se oli ensimmäinen ja ainoa kokemukseni psykiatrisesta osastosta. Siellä ihmiset vain olivat ja lojuivat omissa oloissaan. Tietysti välillä jaettiin lääkkeitä ja käskettiin syömään tai lääkärille. Muuten hoitajien kanssa ei saanut edes jutella.
Hoitajista suurin osa oli töykeitä, jotkut jopa ilkeitä. Mitään hoitajien sanomisia ei saanut kyseenalaistaa tai epäillä, muuten tuli huutoa ja raivoa. Myös itkeminen oli rangaistava teko. Aivan hirveä paikka!!!! Minulla meni sen jälkeen täysin usko koko sairaalahoitoon. En enää ikinä mene psykiatriselle osastolle!!! En vaikka muuten kuolisin!!!!!

Avohoidon puolella minulla on vaihtelevia kokemuksia... Suurin osa hoitajista ja lääkäreistä on siellä ollut ihan ok. Minulla on siis välillä terapeutti ja hoitopaikkakin vaihtunut, siksi olen käynyt useamman vastaanotolla. Jotkut psykiatrit vain määräävät lääkkeitä lisää ja lisää edes näkemättä potilasta. Itse olen aina vaatinut, että saan ajan lääkärille ennen kuin otan vastaan mitään uutta reseptiä. Siitäkin on joutunut välillä inttämään...

Avopuolella huonoin kokemukseni oli eräs toimintaterapeutti.. Hän oli mukana kun minulle tehtiin työkykyarviota. Oltiin sovittu etukäteen,että hän on mukana hoidossani vain muutaman käynnin ajan ja hoitosuhteemme päättyy sen jälkeen kun työkykyarvio on tehty. Kuitenkin tämä toimintaterapeutti kävi potilastiedoissani vielä hoitosuhteen päättymisen jälkeenkin. Hän oli tehnyt sinne merkintöjä sellaisista asioista,joita en olisi halunnut terapeuttini, lääkärini enkä kenenkään muunkaan hoitotahooni kuuluvan tietää!!! No, tästä asiasta olen ollut yhteyksissä potilasasiamieheen.. Toimintaterapeutin tekemät merkinnät on poistettu ja nyt minun pitäisi saada aikaan kirjoitettua kantelu hänen toiminnastaan. Kun vain saisin aikaiseksi... Vaikka olenkin jollain tavalla saanut oikeutta, niin silti tämä asia ahdistaa ja vie luottamustani hoitotahooni. Pelkään koko ajan, että kuka vielä käy potilastiedoissani ja mitä arkoja asioita levittää minusta eteenpäin. Luottamukseni potilastietojeni salassa pysymiseen on mennyt. Ja muutenkin tämä on vienyt uskoani mielenterveyspalveluihin.

Hei Meebu!

Meillä on samansuuntaisia ajatuksia ja kokemuksia. Oltiin samassa ryhmässä viime maanantaina.

Sinähän puhuit siitä http://www.mielentaide.fi jutusta. Kerro tässä jotakin siitä. Siitä voisi olla iloa sellaisille, jotka eivät usko mielenterveyspalveluihin.

Kiitos!

Jotkut saavat hyvää hoitoa, jotkut huonoa, useimmat jotain siltä väliltä. Luulisin. Riippuu ihan asuinpaikasta ja hoitavista ihmisistä. Oma aktiivisuus on minun kohdallani johtanut lähinnä vaikeuksiin, kun olen kyseenalaistanut tehottomia hoitoja. Lääkkeet ei ole tehonneet, mutta parin kuukauden tauon jälkeen en ole halunnut olla ilmankaan. Varmuuden vuoksi.

Sairaaloista minulla on valitettavasti myös huonoja kokemuksia. Viimeksi kun olo oli huono ja jouduin käymään sairaalassa hoitoarvioinnissa, en kyennyt syömään vuorokauteen mitään. Pelkäsin niin hirveästi, että minut otetaan sisälle vastoin tahtoani. Onneksi niin ei käynyt. Kotona minulla on syitä olla iloinen, sairaalassa ei ainuttakaan.

Tällä hetkellä maksan itse yksityisen terapiani. Siitäkin tunnen usein huonoa omaatuntoa, kun tiedän liiankin hyvin, ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta.

Mielenterveyspalveluiden tasosta oli tänään Helsingin Sanomissa valaiseva juttu: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Mielenterveyspalveluissa+r%C3%A4ikeit%C3%A4+puutteita/1135252028905

Mielenterveyspalvelujen tasosta

Linkki ei toimi. Voisitko kertoa mitä artikkelissa oli ja / tai laittaa tänne linkin selkokielellä eikä linkkinä.

Kiitos!

Tässä tämä lehtijuttu Helsingin Sanomista kopioituna...
Mielenterveyspalveluissa räikeitä puutteita

10.1.2010 7:42
A A

STT

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen potilaiden asuinoloissa ja kohtelussa on suuria puutteita.

Räikeimmissä tapauksissa asumispalveluyksiköiden potilaiden huoneista puuttuivat saniteettitilat sekä ruoan säilytys- ja keittomahdollisuus. Myös potilaiden vapautta rajoitetaan ilman syytä.

"Mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät nykyisellään pysty takaamaan ihmisoikeuksien toteutumista potilaiden kohtelussa", sanoo tutkimuspäällikkö Markku Salo Mielenterveyden keskusliitosta.

Tilanne käy ilmi Mielenterveyden keskusliiton sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksestä. Arvioinnin suorittaneet tutkijat vierailivat eri mielenterveys- ja päihdehuollon asumispalvelu- ja laitoshuollon yksiköissä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Vertailu osoitti suuria eroja yksiköiden kesken.

Kyseessä on Suomen ensimmäinen kokemustutkijoiden toteuttama mielenterveys- ja päihdepalvelujen laadun arviointi.

Mukana on 16 Euroopan maata.

Lopulliset tulokset julkaistaan ensi vuonna.

meebu kirjoitti 5.1.2010 18:25

Avopuolella huonoin kokemukseni oli eräs toimintaterapeutti.. Hän oli mukana kun minulle tehtiin työkykyarviota. Oltiin sovittu etukäteen,että hän on mukana hoidossani vain muutaman käynnin ajan ja hoitosuhteemme päättyy sen jälkeen kun työkykyarvio on tehty. Kuitenkin tämä toimintaterapeutti kävi potilastiedoissani vielä hoitosuhteen päättymisen jälkeenkin. Hän oli tehnyt sinne merkintöjä sellaisista asioista,joita en olisi halunnut terapeuttini, lääkärini enkä kenenkään muunkaan hoitotahooni kuuluvan tietää!!! No, tästä asiasta olen ollut yhteyksissä potilasasiamieheen.. Toimintaterapeutin tekemät merkinnät on poistettu ja nyt minun pitäisi saada aikaan kirjoitettua kantelu hänen toiminnastaan. Kun vain saisin aikaiseksi... Vaikka olenkin jollain tavalla saanut oikeutta, niin silti tämä asia ahdistaa ja vie luottamustani hoitotahooni. Pelkään koko ajan, että kuka vielä käy potilastiedoissani ja mitä arkoja asioita levittää minusta eteenpäin. Luottamukseni potilastietojeni salassa pysymiseen on mennyt. Ja muutenkin tämä on vienyt uskoani mielenterveyspalveluihin.

Tämän takia pelkään koko ajan,että potilastietojani urkitaan tai tietojani levitetään sellaisille joiden en halua tietävän henkilökohtaisista asioistani. Välillä olen jättänyt menemättä terapiaan tai kuntouttavaan toimintaan sen takia. Välillä taas en uskalla kertoa terapeutille tai lääkärille asioista, joita heidän olisi hyvä tietää ja joista haluaisinkin puhua. En vain uskalla, kun pelkään,että minulle arat henkilökohtaiset asiat eivät pysy salassa.