en uskalla mennä lääkärille

en uskalla mennä lääkärille

Käyttäjä driinu aloittanut aikaan 07.01.2012 klo 22:00 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä driinu kirjoittanut 07.01.2012 klo 22:00

En ymmärrä miten olette kaikki päässeet psykiatrille asti? Itse pelkään hirveästi sosiaalisia tilanteita ja lääkärille puhuminen näistä asioista tuntuu mahdottomalta. En vaan saa sanaa suusta, tuntuu niin tyhmältä koska jotenkin kiellän nämä ongelmat. Olen niin masentunut enkä saa mitään aikaseksi.

Käyttäjä Piakristiina kirjoittanut 09.01.2012 klo 17:29

Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus se on hyvä muistaa kun menet lääkärille tai psykiatrille. Jos on vaikea puhua asioista niin kannattaa ne kirjoittaa vaikka paperille. Joillekin on helpompi kirjoittaa ongelmistaan. Itse tiedän että ei se helppoa ole mennä lääkärille jos on masentunut.
Itse jouduin menemään viimeksi kun jouduin irtisanotuksi työstäni. Olin niin masentunut että en yksinkertaisesti pystynyt muuta kuin itkemään. No itkuhan siellä lääkärilläkin tuli enkä paljon pystynyt puhumaan. Lääkäri kuitenkin kyseli asioita ja sitten sain vastailtua. Sain unilääkkeitä että pystyin nukkumaan ja pikkuhiljaa mieli alkoi kirkastumaan. Tarvittiin vain se yksi lääkärikäynti. Mutta joskus on niin että pitää käydä monta kertaa. Kyllä ne asiat selviävät kunhan vain saat tilattua sen lääkäriajan sieltä sitten ohjaavat sinut varmasti saamaan oikeanlaista apua ja ehkä myös lääkityksen. Ei todellakaan ole mikään häpeä mennä masennuksen takia lääkäriin. Tsemppiä sinulle! 🙂👍

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 11.01.2012 klo 10:47

Kynnys mennä lääkärille masennuksen ja ahdistuken takia on hävyttömän korkea. Itsekin pääsin liikkeelle vasta kun seinä tuli vastaan enkä enää jaksanut. Ja lakkasin välittämästä.

Moni lääkäri on ollut tyly ja töykeä, ja asenne on ollut "on oikeastikin sairaita". Pitää vain jaksaa vaatia oikeuksiaan. Siihen sitten viimeiset voimat menevätkin...

Psykiatrille asti tosin ei taida päästä oikeasti kukaan, taitaa olla urbaanilegendaa. Itse pääsin työnantajan kustantamana yhden kerran (siis YHDEN kerran), kun Kela vaati psykiatrin lausuntoa. Tapaamisessa käytiin läpi vain jo useaan lääkäreille kertomani ja lääkitys. Se siitä.

Eipä sitä muuta neuvoa voi antaa kuin että pakko jostain sen verran niitä voimia kerätä, että jaksaa lääkärille asti itkemään.