En tiedä mitä töitä haluaisin tehdä/Työttömyys
Työttömyys ahdistaa.
Olen 31-vuotias ja monissa pätkätöissä ollut monille eri aloilla. Minulla on maisterin tutkinto mikä ei työllistä eikä pitkää opiskelua ole mahdollista hyödyntää edes yrittäjänä.
Tuntuu etten sovi millekkään alalle, olen ulospäinsuuntaunut introvertti. Eli ulospäin vaikutan hyvin sosiaaliselta mutta ihmisten seura on minulle todella raskasta.
Mikään ala ei sinänsä kiinnosta minua ja ne joista minulla on kokemusta ovat aiheuttaneet suunnatonta ahdistusta parin kuukauden jälkeen.
Olen tehnyt niin sosiaalialan töitä kuin asiakaspalvelua. Haluaisin alalle mikä työllistää varmasti mutta hoitoalalle minusta ei ole ja nyt jo fyysisten rajoitteiden takia en raskasta hoitotyötä voi tehdä.
Haaveilisin jostain missä saisin olla suhteellisen yksin, kevyet työkaverit ja asiakaskontaktit ei haittaa. Minulla ei ole ollenkaan laskupäätä joten kaikki tilintarkastaja vaihtoehdot on pois rajattuja.
Olen ollut 7 vuotta yhteensä opiskelemassa (AMK,Maisteri) joten en jaksaisi enää opiskella paljoa, oppisopimus juttuihin tarvitsi suhteita joita minulla ei ole ja niihin harvoin pääsee. Myös ala joka ei työllistä ei ole minulle opiskeluvaihtoehtona.
Minulla on perhe joten pelkällä opintotuella kituuttaminen on mahdotonta kun opintolainat painaa niskassa.
En tunnu sopivan mihinkään, olen jutellut niin psykologeille kun työvoimatoimiston tukipalveluille mutta sieltä ei ole apua.
En halua mitään kuormittavaa työtä, (Olen tehnyt myös hoitotyötä missä jatkuva väkivallan uhka).
En tunnu sopivan mihinkään.
Tulevaisuus ja tämä jatkuva paheneva köyhyys näyttää kamalalta.
Välillä tuntuu kuin olisi seinä vastassa jatkuvasti vaikka yritän positiivisesti ajatella.
Olen hengeltäni akateemista laatua ja mm. siivoojan työssä kärsin kovasti siitä ettei minua kohdeltu ihmisenä joka osaa jotain tai tietää mistään mitään.
Onko muita samassa tilanteessa? Miten tsemppaatte?
Joka työhaastattelun jälkeen ahdistun koska tunnen epäonnistuneeni elämässäni.
Moikka!
Minulla on vähän sama, että tuntuu, etten ikinä palaudu työkykyiseksi ainakaan, jos ajattelen omaa alaani (sosiaaliala). Päiväkodissa olin töissä vuoden ja sinne tavallaan edelleen haluaisin, mutta jotenkin kuitenkin tiedän, etten jaksa sitä. Yhtään ei ainakaan helpota sitä ajatusta se, että sieltä koko ajan nipistetään ja se jo ennestään rankka ja vaativa työ tehdään ihan suoraan sanottuna mahdottomaksi. Tai ainakin mahdottomaksi tehdä hyvin. Olen aika perfektionisti enkä pystyisi ajatella, että teen työn vain joten kuten ja en tee sitä hyvin, vaan vain selviän siitä. Mutta tulevaisuus päiväkotityössä näyttää juuri siltä, että sitä työtä ei pysty enää tekemään muuta kuin vain siten, että selviää siitä, kaikki lapset pysyy hengissä, tallessa ja ilman suurempia tapaturmia. Siinä on varmaankin se tulevaisuuden tavoite sitten :/ Siis jos ajatellaan, mihin siinä työssä enää realistisesti pystyy.
Sitten kun mietin mitä muuta sitten tekisin niin en vain yksinkertaisesti keksi mitään. Ainoa, mitä mieleen tulee on hevosala. Olen nyt sairasloman aikana viettänyt aikaa tallilla enemmän ja vähemmän. Harrastuksena ja toisaalta myös nyt kesäkuun leiriapulaisena pääasiassa ruokapalkalla. Viime aikoina olen miettinyt, että se kuitenkin on loppujen lopuksi sitä mitä haluan tehdä. Jos olisin "oikeissa töissä", en mitenkään ehtisi olla tallilla niin paljon kuin haluan ja tarvitsen. Ja siellä minulla on hyvä olo. Ihan sama sitten, vaikka palkka onkin sillä alalla aika pieni niin mielummin sitten niin päin, kuin että kituutan jossain missä en pysty tai olen loppuelämän työkyvyttömänä.
Mutta sitten tässä on vain pari muttaa... Olen ratsastanut kaksi vuotta eli en ole kyllä ainakaan omasta mielestäni tarpeeksi hyvä ratsastamaan itse, jotta voisin opiskella ratsastuksenohjaajaksi enkä tiedä osaisinko sellaista muutenkaan. Sitten taas hevosenhoitajille ei suomessa ole töitä. Joten siihen ne vaihtoehdot melkein loppuikin :/
Täällä vähän sama meininki.
Tutkintoina takana ensin Media-Assistentti ja sitten pelialan Tradenomitutkinto. Molemmista valmistuin stipendien kera. Kuitenkin tuntuu, etten olisi voinut käyttää kouluvuosiani turhemman asian opiskeluun. Molemmat aloista on sellaisia, joihin työllistyvät vain intohimoiset taiteilijasielut jotka jaksavat kehittää itseään jatkuvasti.
Töitä olen kuitenkin omaa alaa sivuten tehnyt sen verran, että pääsin liiton päivärahoille. Työttömyys iski viime vuoden heinäkuussa. Vuosi työttömyyttä on mennyt varsin nopeasti.
Tuntemukset ovat hyvinkin samanlaiset kuin muilla. Peli- ja media-alojen työpaikat ovat hyvin kilpailtuja ja vain parhaat pääsevät sisään. Alojen rankka kilpailu ei rohkaise edes yrittämään työnhakua. Graafisen alan ihmisenä minun oletetaan kuitenkin treenaavan grafiikkaa päivästä toiseen. Jota en kuitenkaan tee, sillä kilpailun takia koen sen turhaksi.
En oikein tiedä miltä muulta alalta voisi löytyä työtä. Hoitotyö ei minulle sovi. Empatiani loppuu hyvin äkkiä niin hankalien lasten kuin vanhusten kanssa. Myyjäntyöt taas tuntuvat ala-arvoisilta eivätkä kiinnosta. En osaisi kuvitella työskenteleväni alalla joka ei kiinnosta ihan vain työn tekemisen takia.
Smöggis kirjoitti 13.7.2016 10:23
En osaisi kuvitella työskenteleväni alalla joka ei kiinnosta ihan vain työn tekemisen takia.
Tämä on kuitenkin useimpien kohtalo. Siis työskennellä ihan vain työn tekemisen takia. Silloinkin kun ala kiinnostaa, ovat työtehtävät tai -olosuhteet usein sellaiset, että työhön on pakko suhtautua "juttuna joka vain tehdään". Tältä minusta ainakin tuntuu.
Annikki88 kirjoitti 8.7.2016 23:38
Olen aika perfektionisti enkä pystyisi ajatella, että teen työn vain joten kuten ja en tee sitä hyvin, vaan vain selviän siitä. Mutta tulevaisuus päiväkotityössä näyttää juuri siltä, että sitä työtä ei pysty enää tekemään muuta kuin vain siten, että selviää siitä, kaikki lapset pysyy hengissä, tallessa ja ilman suurempia tapaturmia. Siinä on varmaankin se tulevaisuuden tavoite sitten :/ Siis jos ajatellaan, mihin siinä työssä enää realistisesti pystyy.
Olen itsekin perfektionisti ja tiedostan sen olevan iso ongelma minulle työelämässä. Minun työssäni oli samanlainen tilanne, että töistä olisi vain jotenkin pitänyt selviytyä ja laatuasioihin ei olisi pitänyt kiinnittää mitään huomiota. Nykypäivän työelämässä on usein tällainen tilanne, enkä tiedä helpottaako se alaa vaihtamalla. Tuskin. Yksittäisissä työpaikoissa on tietenkin eroja, mutta yksittäisten työpaikkojenkin tilanteet vaihtelevat niin, ettei missään ole ns. paratiisia. Pari vuotta voi mennä kivasti ja sitten voi tulla jokin muutos, joka muuttaa homman luonteen. Jotenkin työelämässä pitäisi kuitenkin vaan pärjätä. Perfektionismi on ongelma! Yritän miettiä, miten voisin vähentää perfektionismiani ja sietää epätäydellisyyttä.
Annikki88
Moi Annikki! Itse opiskelin alan johon minulla oli harrastuksen kautta intohimo, olet minua nuorempi niin kannustaisin sinua lähtemään hevosalalle! 🙂 Tietysti jos työllisyys on huono täytyy varautua siihen ja kovaan kilpailuun mutta jos nämä jutut ovat ok niin kannattaa suunnata ammattiin missä tietäisi olevansa onnellinen!
Oma alani on muidenkin vastaajien tapaan todella kilpailukeskeinen enkä hengeltäni ole sellainen. Tätä ei tietysti tullut nuorempana ajateltua vaan opiskeli sitä mikä kiinnosti.
Kaikkien näiden vuosien köyhyyden jälkeen olisin itse vain onnellinen jos minulla olisi edes vähän siedettävä työ, sellainen jossa ei mieluusti päivittäin lyötäisi, purtaisi, haukuttaisi täysin maanrakoon ja pidettäisi täysin nollana. En siis pyydä paljoa todellakaan eikä edes sen kiinnostavuuden tarvitse olla tärkeää jos työssä pystyy edes vähän kehittymään/etenemään ja palkalla tulee toimeen.
Jotenkin tuntuu ettei nykymaailmaan mahdu meitä jotka haluaisi vaan hoitaa nyt sen työn hyvin jotta saisi vähän rahaa eikä mitään megalomaanisen suurta.
Olen ihan eksyksissä ja välillä meinaa toivo lähteä siitä löydänkö paikkaani täällä ja helpommat taloudelliset olot.
Haaveilisin jostain tilintarkastajan,laskutuksen etc työstä mutta matikkapäätä ei todellakaan ole. Datanomi sun muut sopisi mutta työllisyys on huono,täytyisi olla harrastuneisuutta ja elämänmittainen kokemus.
Kiitos kun kirjoititte 🙂