En tiedä mitä tehdä, petän enkä pysty lopettamaan!
Hei,
Olen hukassa! Vaikka tämä ei olekaan niin suuri kriisi kuin esim. läheisen menettäminen yms, silti olen sekaisin ja kaipaan viisaita neuvoja samanlaisessa tilanteessa elävältä tai eläneeltä. Kuinka olette muuttaneet itseänne ja hillinneet halujanne?
Olen oppinut ilmeisesti jonkin sortin käyttäytymismallin jo aiemmassa nuoruudessani. Silloin olin useasti uskoton silloiselle poikaystävälleni, ero oli vain nykypäivään se, että silloin tiesin, että en tule elämään hänen kanssaan lopun elämääni ja ajattelin pettämisen liittyvän jonkin sortin itseni löytämiseen, Don Juan- tyyppiseen valloittamisen tarpeeseen, tai liian varhain sitoutumiseen.
Nykyään olen 26- vuotias nainen, mielestäni kaunis, elän täydellisen, komean miehen kanssa avoliitossa, lisäksi olen korkeastikoulutettu ammattiin, menestyvä työelämässä ja kaikin puolin elämässäni pitäisi olla kaikki hyvin. Olemme eläneet avoliitossa nyt kuusi vuotta, ja tiedän, että olen löytänyt elämäni miehen, sen, jonka kanssa haluan naimisiin ja saada perheen. Viisi vuotta oli täysin uskollinen, vilkaisematta muihin miehiin. Tein jopa niin, että en baari-iltoina esimerkiksi edes suostunut kommunikoimaan vieraiden miesten kanssa. Osaltaan jo silloin pelkäsin, että jos päästän keskustelun vieraan miellyttävän ihmisen kanssa liian pitkälle, olen taas samassa tilanteessa, että jään koukkuun valloittamiseen (olen huomannut, että itselleni on luoja luonut kauniin ulkokuoren, jolla on helppo saada miehet kiinnostumaan) ja aloitan pettämisen uudestaan.
Vuosi sitten tapasin kiinnostavan miehen, ” Nikon” ja suutelimme. Tunsin tavallaan syyllisyyttä, mutta en niin paljon, että olisin kokenut tehneeni mitään sen suurempaa, että asiasta pitäisi kotona kertoa. Tämän jälkeen pidimme Nikon kanssa yhteyttä, ja olemme tavanneet uudestaan, myös seksin merkeissä. Tämä on helppoa sillä mies on tietoinen parisuhteestani, ja ei ole tehnyt asiaa vaikeaksi.
Aloitin Nikon tapaamisen jälkeen chattäilyn netissä ja tutustuin ”Santeriin”. Hän ei tiedä parisuhteestani, vaan toivoo kanssani tulevaisuutta, tämä mies on koukuttanut minut älyllään ja olen häneen usean tapaamisen jälkeen todella ihastunut. En tiedä miten lopettaa hänen kanssaan, sillä suhteemme on muuttunut jo liiankin vakavaksi, ja sitä en missään nimessä halunnut.
Nyt takana on tyttöjen viikonloppu, jolloin tuli tehtyä taas kaikenlaista hölmöilyä. Miksi en osaa sanoa ei ja jättää asioita tekemättä, valita toista tietä risteykseen jouduttuani? Kotona oleminen tuntuu kamalalta ja oksennan iltaisin pelkästä pahasta omastatunnosta. Vältän hellyttelyä ja seksiä mieheni kanssa, koska se tuntuu tässä tilanteessa teeskentelyltä vaikka häntä haluankin. Rakastan sinua – sanat pistää..
Hei Nanna!!
Kuulostipa vaarallisen tutulta tuo tarinasi.. Itse olen 26-vuotias nainen, kauniiksikin on kutsuttu monesti. Parisuhteessa ollaan eletty jo n.9-vuotta ja meillä on 4- vuotias poika. Pettämisseni alkoi vähän pojan syntymän jälkeen. Olen aina pitänyt valloittamisesta ja siitä kun saan miehen kiinnostumaan itsestäni. Nykyään olen vain vienyt asian sänkyyn asti..
Noin vuosi sitten lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin, olen kuukaudesta pari viikkoa poissa kotoa, hajanaisia päiviä en aäännöllisesti. Mikäs sen helpompaa minulle, tilaisuus on tehnyt minusta varkaan.
Luokallani olen tutustunut yhteen aivan ihanaan mieheen, hän on naimisissa ja hänellä on myöskin lapsia. Kuitenkin, en saa ajatuksiltani rauhaa..
Yövyn koulun asuntolassa siellä ollessani ja aina joskus saan vieraan..
Ensi viikolla pidämme oppilaskunnan pikkujoulut ja olemme sopineet yhteisestä yöstä jo nyt. En malttaisi odottaa.
Tiedän tekeväni väärin, mutten pysty lopettamaan ja en edes halua!!
Olenkin alkanut epäilemään omaa yksaviosuuttani.
Oma suhteeni on nyt myöskin jonkinlaisessa risteyksessä, olen tosissani pohtinut tunteitani, rakastan kyllä miestäni, mutta jotenkin laimeasti..
Ajattelen pettämistä päivittäin, ja aina kun lähden ulos viettämään iltaa, pelkään itseäni koska tiedän mihin pystyn ja mitä haluan!! 🤕
Hei Nanna! Jo se, että kärsit ongelmastasi, tunnustat sen aavoimesti ja pohdit sen syitä on askel ongelman voittamiseen. Kirjoituksesi oli minulle hyvin tärkeä, koska olen juuri kuvaamasi tapaisen naisen aviomies. Kaikki kertomasi asiat ovat kuin suoraan vaimoni elämästä, paitsi se, että hän on jo 51 vuotias.
Hänellä oli nuoruudessaan useita samanaikaisia poikakavereita jo ennen minua. Hän alkoi pettää minua kolmen viikon päästä seurustelun aloittamisesta, menimme naimisiin ja hänkin pystyi olemaan pettämättä pitkään - lähes 18 vuotta- ja aloitti sitten juosta baareissa ja pettää minua. Kuten sinäkin, hän on tavallista paremman näköinen, korkeasti koulutettu, menestyvä työelämässä. Hän on lisäksi uskovainen, tekee terapeutin työtä - jopa parisuhdeterapiaa ja on ollut arvostettu siinä. Oma elämä hänellä on kuitenkin parisuhdeasioissa aina ollut täysin tämän valloitustarpeen hallitsema. Hän harrastaa vielä viisikymppisenä parikymppisiä poikaystäviä ja yhden yön suhteita. Hän näkee suurta vaivaa järjestellessään näitä reissujaan ja peitellessään jälkiään. Hänen valehtelutaitonsa on ilmiömäinen ja meni kauan kunnes asioiden todellinen luonne paljastui minulle.
Piirsit kirjoituksessasi yhden pettämisen perussyyn: Jotkut poikkeuksellisen kauniit ihmiset jäävät kiinni aiheuttamansa kiinnostuksen koukkuun ja siitä saamaansa mielihyvään. He tietävät, että tekevät väärin, mutta samaan aikaan tekee liian kovasti mieli hakea nautintoa, kun sitä on niin helposti tarjolla. Pettäämisestä tulee näin tapa ja se uusiintuu aina sopivan tilaisuuden tullen.
Minusta sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä vapaaksi vääräksi kokemastasi elämäntavasta, koska olet alkanut pohtia sitä ja sen syitä. Olet tunnustanut itsellesi, että sinulla on tällainen huono ominaisuus ja kärsit siitä. Tämä on muutoksen alku. Vaimoni on toisen tyyppinen: hän jäi vihdoin kiinni pettämisistään ja kaikki paljastui minulle yhdessä rysäyksessä, mutta hänessä ei ole todellista halua muutokseen.
Olen itse paljon pohtinut mihin vaimoni tarvitsee helppojen valloitusten tuomaa mielihyvää? Hän on vieläkin monien mielestä kaunis ja haluttavan näköinen - käsittämättömän hyvin säilynyt ikäisekseen ja saa nuoret pojat innostumaan yhä itsestään. Testaako hän viehätysvoimaansa? Sinä olet vielä nuori ja parhaassa iässäsi. Sinun ei tarvitse todistella kellekään omaa viehätysvoimaasi, eihän?
Kerroit pahasta omastatunnostasi. Se on hyvä merkki ja osoitus, että et ole vielä päässyt kovettumaan. Nyt kannattaa ajatella onko miehesi sinulle tärkeämpi kuin valloitukset. Kaikkea ei voi saada. Kun toisaalta ottaa, se on toisaalta pois. Mitä enemmän otat parisuhteesi ulkopuolelta se on sitä enemmän parisuhteestasi pois. Vaikka miehesi ei sitä tietäisi, omatuntosi tietää sen. Olet nyt päätöksen edessä ja toivon sinulle viisautta tehdä oikea ratkaisu. Näin ei kannata jatkaa.
Yhden miehen tarina uskottomuudesta..
Itse olen 25v mies ja olin pitkän parisuhteen alkuvaiheessa uskoton. Tämä parisuhde on jo nyt päättynyt. Kai minä olin silloin vielä naivi ja kokematon kun aloitin uskottomuuden. Pitkään pohdittuani päättelin, että oma uskottomuuteni aiheutui alkoholista ja heikosta itsetunnosta. Oli todella vaikea myöntää itselleen, että kärsin heikosta itsetunnosta. Opinnoissani ja vaativassa työssäni joudun antamaan muille ihmisille vahvan kuvan itsestäni. Siinä ei ole koskaan ollut ongelmia ja se onnistuu helposti ja luontevasti. Mutta sisimmässäni jouduin todistelemaan itselleni olevani vahva ja mielenkiintoinen ihminen. Todistelin itselleni olevani vahva ja mielenkiintoinen pettämällä, se auttoi aina sen yhden illan, mutta aamulla tajusin jälleen mitä olin tehnyt.
Ja sitten tulee tarinan huvittava puoli, Olin niin pillastunut ja pettynyt itseeni, että päätin lopettaa jo melkein tavaksi tulleen uskottomuuden. Koska olin luvannut itselleni jo niin monta kertaa lopettaa uskottomuus ja en ollut siihen pystynyt mietin miten sen tekisin. Otin kynän ja paperia ja menin kaupungin lähellä olevaan metsä/puistoon. Kirjoitin paperille itselleni lupauksen, että en tule enää koskaan pettämään. Ja poltin tuon paperin, jolle olin kirjoittanut lupaukseni ja allekirjoittanut sen. (aivan kuin jostain rippikoulusta, partioleiriltä tai elokuvista, heh)
Noh, sen jälkeen en ole enää pettänyt. Tein sovun oman historian kanssa ja sovin, että se, mitä minä olen tulee määrittymään tulevaisuudessa eikä häpeällisestä menneisyydestäni. Tuon lupauksen antaminen itselleni on kyllä auttanut. En ole koskaan kertonut kenellekkään olleeni uskoton ja eikä minun tarvitse, koska en tule enää tulevaisuudessa niin tekemään. Se, että on uskoton tekee eniten hallaa itselleen. Olen joutunut opettelemaan luottamaan ihmisiin uudelleen, koska tiedän, että jos minä voin olla uskoton voi myös kumppanini. Prosessi on yhä käynnissä.
Se, että tunnustaa olevansa uskoton itselleen on ensi askel. Sitten alkaa se todellinen ongelman työstäminen, joka jatkuu ehkä loppuelämän. Olen opetellut uuden tavan suhtautua vastakkaiseen sukupuoleen. En näe heitä enää itsetuntoni kohottimena, vaan mielenkiintoisena keskusteluseurana. Nykyään halveksun keskustelua, joka on seksuaalisesti virittynyt ja lähden yleensä itse lätkimään, jos tuntuu, että tilanne menee siihen. Omaan prosessiini kuuluu myös, yhden illan juttujen välttäminen kaikilla tasoilla. Joku voi saada käsityksen, että en keskustele enää ravintoloissa lainkaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tämä oletus on väärin. Minun on nykyään paljon helpompi keskustella heidän kanssaan, koska tiedän ettei keskustelu tule koskaan johtamaan mihinkään, vaikka olen nyt sinkku.
Tutustu itseeni ja tunnusta itsellesi mitä haet uskottomuudella. Jännitystä? Itsetunnon kohotusta? Kostoa? Todistatko jotain? Kärsitkö nykyisessä suhteessasi? Itse olen sanonut, että uskottomuus on kuin huumetta. Siihen voi todellakin jäädä koukkuun ja kuten kaikilla addiktioilla sillä on myös negatiivisia seurauksia. Joskus niinkin hölmö "rituaali" kuin oman lupauksen kirjoittaminen paperille voi auttaa 🙂
Hei, te kaikki! Nicholon kirjoitus antaa toivoa niin petetyille kuin pettäjillekin. On siis todellakin mahdollista päästä irti vääräksi kokemastaan käyttäytymisestä lujalla päätöksellä. En ole jaksanut tähän aina uskoa, kun tahtoo liian monesti olla niin, että joka kerran pettää, pettää toisenkin kerran.
Onneksi tämä ei mene aina näin! Nicholo, esimerkkisi on todella hieno. Tällaiset uutiset antavat toivoa niille, jotka yrittävät uskottomuuden jälkeen rakentaa parisuhdettaan ja yrittää vielä kerran. Tällaisia pareja on tässäkin maassa tuhansia. Pareja, joista ainakin toisesta osapuolesta tuntuu, että on enää mahdoton uskoa toisen ikinä olevan uskollinen, kun on kerran pettänyt luottamuksen. Ihminen voi muuttua ja olla läpikotaisin rehellinen, kun itse sitä sydämensä pohjasta haluaa. On hienoa elää puhdasta ja rehellistä elämää!
minua mietityttää että onko se ylipäänsä ongelma että haluan satunnaista seksiä satunnaisten ihmisten kanssa vai onko ongelma ennemmin niillä ihmisillä jotka eivät osaa suhtautua meihin jotka emme halua sitoutua vain yhteen ihmiseen? mitä mieltä te olette? jos en seurustelisi en edes tuntisi tekeväni mitään väärää, mutta paradoksi onkin se kun välitän seurustelukumppanistani eikä meidän suhteessa ole mikään muu pielessä kuin minun pakonomainen tarpeeni muihin naisiin. tiedän että tyttöystäväni ei hyväksyisi itselleen kilpailijoita, joten sellainenkaan järjestely ei tule kysymykseen. vai olenko minä vain väärän ihmisen kanssa? pitäisikö löytää joku jota tällainen käytös ei haittaa, kenties samanlainen ihminen?
Yhteiskunnallisesti yksiavioisuus on vallitseva arvo. Tämä arvo opitaan jo nuorena ja länsimainen oikeusinstituutiokin vahvistaa sitä avioliitto periaatteella. Jos ajattelet, että sinulla on oikeus tai että omasta mielestäsi hyväksyttävää pitää useampaa kumppania samaan aikaan, niin uit mielestäni vastavirtaan. Moni varmaan haluaisi arvostella ajatuksiasi, mutta olet oikeutettu ajattelemaan omalla tavallasi. Mutta on todennäköisempää, että kumppanisi ei ajattele samalla tavalla. Silloin loukkaat hänen arvojaan ja käsitystä parisuhteesta.
Jos eläisimme lähi-idässä suhtautuisimme useisiin ehkäpä kumppaneihin luontevammin. Itse ainakin olen vakaa yksiavioisuuden kannattaja. Yksiavioisuuteen kuuluvat, ainakin meillä Suomessa, luottamus, toisesta välittäminen ja huolehtiminen, yhdessä ongelmien kohtaaminen ja ystävyys. Näiden takia haluan olla parisuhteessa, koska yksin maailman kohtaaminen voi joskus olla tylsää.
joku kirjoitti, "pitäisikö etsiä kumppani joka ajattelee pettämisestä kuin itse kirjoittaja" suosittelen lämpimästi. sellainen avoin vieraissa juokseminen kummankin puolella on varmaan parempi kuin toisen pettäminen ja arvojen loukkaaminen.
itse olen ihminen että pettäminen ei tule kysymykseenkään, eikä sinkkunakaan ole yhden illan jutut kiinnostaneet millään muotoa. minua kuvottaa yhdenillan jutut omalla kohdallani, muiden tekemisiä en tuomitse. Jokainen omalla tavallaan. Pettäminen ja salaa on mielestäni pahimpia loukkauksia mitä ihminen voi tehdä. järkyttää miten helposti ihmiset lähtee vieraan sänkyyn.
Jos kumppanini haluaisi juosta vieraissa se tarkoittaisi sitä että ero olisi edessä. rehellisyyttä odottaisin kuitenkin, parempi kertoa kuin salata. koska luottamuksen jos menettää sitä ei takaisin saa.
jos haluaa "vapaan suhteen" on mielestäni parempi olla sellaisen kanssa joka haluaa samaa - eikä siinä sitten voi loukata suuntaan jos toiseen koska kumpikin tekee samaa.
Tervehdys teille kirjoittaneille tai muille lukijoille, jotka joko painitte seksiriippuvuuden kanssa tai jotka kärsivät puolisonsa seksiriippuvuudesta. Sillä siitähän näissä keskuteluissa näyttää olevan kyse, niinkuin on omallakin kohdallani. Itse olen jo vuosia vuotta kärsinyt tästä sairaudesta ja rikkonut jo yhden perheen sillä käyttäytymisellä. Nyt olen jäänyt kiinni toisesta retkahduksesta uudessa parisuhteessa.
Tämä uusin hairahtuminen seksiriippuvaiseen käyttäytymiseen on jo kestänyt pari vuotta, joten ihmeen pitkään onnistuin pitämään sen salassa kumppaniltani. Sitä taitaa tulla vanha valehtelija jo taitavammaksi vuosi vuodelta, vaan ei koskaan niin taitavaksi, etteikö siitä joskus jäisi kiinni. Omaan käyttäytymiseen on kuulunut seuran etsimistä netistä, joko vain tuhmien jutteluun mutta olen myös tarttunut liveseuran houkutuksiin pahoin seurauksin. Chättipalstoilla roikkumista, ilmotusten lukemista ja kirjoittelua, mesettämistä.. Aina vain pidempiä ja pidempiä aikoja kerrallaan ja aina vain enemmän itselleen sallien.
Olen siis riippuvainen seksin aiheuttamasta jännityksestä ja hyvästä olosta ja nyt ensi kertaa elämässäni hakemassa siihen apua. Tämä kirjoitus on tarkoitettu teille kaikille rohkaisuksi hakea apua joko ammattilaisista, läheisistä tai vertaisryhmästä. Lisää tietoa löytyy seksiriippuvaisten omalta verkkosaitilta http://groups.msn.com/seksiaddiktio/kotisivu1.msnw
Tervetuloa joukkoon paranemaan!
NIINPÄ...
Meitä on niin moneen junaan, ja junasta pudonneita. Itse taidan kuulua tuohon jälkimmäiseen.
Itse koetan elää yksiavioisesti liitossani, en järin menestykseekkäästi... Uskoni koko yksiavioiseen yhteiskuntaan horjuu. Varmasti järjestelmänä avioliitto toimii, lakiasiat yms. yksinkertaistuvat, ja lapsille turvataan vanhemmat(myös tunnustettu isyys avoliitossa). Mutta, ja itselleni iso sellainen, ihminen on ennenkaikkea eläin, vaistojen ja tunteiden yhdistelmä! Minua itseäni ohjaavat hyvin paljon viettini, ne ovat vahvat, ja en koe olevani "sairas, tai addikti" kuten nämä ns. normaalit, normien mukaan menevät ihmiset tahtovat minut määritellä.😞
Ikävää, kun tuomitsette tuntematta, tai edes kysymättä!
Ja vielä, nyt kun jo suuni avasin, tahtoisin kysyä teiltä naiset, että miksi aina syytätte sitä toista naista miestenne viemisestä ja perheenne rikkomisesta? Pettäminen ei ala sängystä vaan päättyy sinne.. Eiköhän mies pysty itse sanomaa ei jos ei tahdo pettää!? Vai ajatteletteko ettei miehillä ole omaa tahtoa lainkaan? Ja vielä, jos miehenne on pettävää lajia, ei se ole sen naisen syy yksin, jos se ei ole hän se on joku muu...
En itse alakyselemään miesten sivilisäätyä, omapahan on asiansa jos pettää...
En tahdo ketään loukata tällä, tahtoisin vain että ymmärtäisitte peilin toistakin puolta...☹️
"Eikö mies pysty sanomaan ei"... Mies, yhtälailla kuin nainenkaan ei pysty sanomaan ei jos imartelua ja "kosintaa" kestää riittävän pitkään. Valitettavan usein toinen osapuoli vain nauttii saadessaan huomiota varatulta mieheltä ja siitä tilanne etenee pikku hiljaa sänkyyn asti. Onhan näitä tarinoita baaritiskit pullollaan, oma vaimo ei ymmärrä yms. Mutta kun tämä jutustelu ja imartelu jatkuu viikoittain lähipiiriin kuuluvan vaimon ystävän kanssa niin siinä pikkuhiljaa tilaisuus tekee varkaan. Tämä vaimon ystävä kokee vain kivana ja jännittävänä leikkinä tämän pikkuflirtin vaan toinen osapuoli voi tulkita sen ihan toisin ja niin on taas yksi perhe tuhottu "viattomalla" pikkuflirtillä, josta jatkuu sänkyyn ja se siitä.
Missään parisuhteeseen liittyvissä asioissa ei vika ole yksin kenenkään, mutta nyky-yhteiskunta ei enää arvosta minkään vertaa yksiavioisuutta ja perhettä. Tsemppiä kaikille, jotka edes yrittävät pitää yllä perinteisiä perhearvoja. Näille flirttaileville toisille naisille ja miehille tekisi hyvää katsoa peiliin ja miettiä, miltä tuntuu kun asiat tulevatkin takaperin omille silmille... Sillä niinkin käy ennenpitkää, varoittavia esimerkkejä siitäkin on olemassa. Jännitystä elämäänsä voi hakea muullakin tapaa kuin koko ajan pettämällä omaa puolisoaan.🙄
Hei "sekaisin"!
Kyllä itse uskon vielä perheen voimmaan ja yksiavioisuuteenkin, mutta en välttämättä omalla kohdallani... Miksi minun pitäisi sulloutua normeihin joihin en sovi, siksikö että toiset niin tahtovat? Eli samalla ajatus mallilla myös homot ja lesbot ovat "vääriä" ihmisiä. Ei saisi olla niin musta valkoinen. Ja pettämisestä vielä sen verran että jos ihminen haluaa olla kumppanilleen uskollinen, niin ei häntä väsyttämällä "käännytetä", eikä pitäisi kenenkään tahallaan edes moista yrittää! Jos huomaa että toinen oikeasti tahtoo olla lojaali, niin en kyllä itse tahtoisi kenenkään perhettä paloiksi repiä...
Eiköhän anneta kaikkien olla sellaisia minä itse itsensä kokevat, kunhan eivät sillä vahingoita muita!? 😉