En pääse masennuksesta eroon enkä jaksaisi enää
Olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut jo 7 luokasta asti.. Lääkitys on ja vaihdettukkin kerran ja juttelemassa käyty,mutta mikään ei tunnu auttavan. Olen niin yksinäinen eikä ole ketään kelle puhua..
Masennuksen ja muitten ongelmien takia olen jäänyt jälkeen elämässä,koulut jäänyt,töitä tehnyt vain vähän. Ahdistaa…
Elämässä ei vaan ole mitään mielekästä enää.. en keksi mitään. Enkä jaksaisi tehdä mitään…En itse saa hakettua apuakaan kun en jaksa välittää.
En edes tiedä mitä järkeä tännekkään on kirjoittaa. On vaan niin uskomattoman paha olo,kauhea ahdistus..Haluan saada taas elämäni takaisin,mutta ei se näytä onnistuvan kun aina sama kamala olo tulee ennenpitkää takaisin.. Haluaisin kuolla pois,en jaksa enää tätä samaa kipua ja pahaa oloa vuodesta toiseen…
En uskalla tappaa itseäni,mutta en halua elää…En tiedä enää mitä tehdä…
Ihan samojen tunteiden kanssa painii moni, minäkin. Pahimpana hetkenä auttoi sellainen kirja kuin Tarja Heiskasen kirjoittama "Viimeinen ratkaisu". Ihan ohut pehmeäkantinen, sivujakin vain n. 150. Suomen MIelenterveysseuran kustantama.
Siihen on koottu just sellaista tekstiä, mitä mun päässä pyöri ja mitä yritin muille sanoa, mutta tuntui, ettei kukaan kuitenkaan kuunnellut eikä ketään ainakaan kiinnostanut. En tiedä, miksi ne tekstit helpotti - itsemurhaa yrittäneiden ja heidän tuttujensa - ehdkä se oli se, ettei teksti tuomitse. Yritä etsiä tuo kirjastosta!
Kun mullakaan ei ole ketään kenelle puhua, niin toinen kirja, mikä jotenkin auttaa on Ann Heberlein "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää". Pehmytkantinen ja ohut teot tuokin.
Ehkä näissä on se, että huomaa, ettei sittenkään - vaikka kuinka siltä tuntuu - olekaan ihan yksin. Ei näiden kautta kontaktia muihin saa, mutta itse sain sen verran voimaa, tai raivoa, että jaksoin taas kerran vaatia lääkäriltä apua.
Monesta nuo kirjat ovat varmaan ihan tolloja, mutta mua ne auttoivat. Ja säästän niitä arvokkaina esineinä, koska tiedän, että joudun palaamaan niihin, kun seuraava heikko kausi alkaa.
Tsemppiä.
Yksinäisyys oli se mikä nujersi, mutta ehkäpä se oli se mikä pisti sitten miettimään elämää eri kantilta.
Kun on masentunut niin sitä tuntuu kuin ei olis ketään eikä kukaan halua olla minun kans tai toisaalta ei jaksa muita kestää.
En nyt tiedä, auttaako tämä yhtään, mutta oletko kokeillut esim. kosketushoitoja? Joidenkin hoitojen kautta saattaa joskus jotain aueta ja alkaa menemään eteenpäin. Itselläni sellainen kokemus.
Olemme tietysti niin yksilöitä kaikki.
Tarkoitatko esim. vyöhyketerapiaa tai hierontaa? Muistan joskun lukeneeni jonkun jutun näistä "vaihtoehtohoidoista", että moni asiakasa oli purskahtanut itkuun, ja kertonut sen tulleen täytenä yllätyksenä, mutta myös, että olo oli helpottunut.
Huomasin, että kampaajallakin käynti sisältää kosketusta! Aika vaikea toisen tukkaa on leikata ja pestä ilman kosketusta.
Sen sijaan bussissa ihan liki istuva ihminen ahdistaa, tunkee yksityiselle alueelleni.
Nataliaana oletko vielä käynyt täällä? Minulla on ollut aivan samoja ajatuksia: masennus, ahdistus ja elämän ilon puute. Se kun jää jälkeen elämässä vain lisää ahdistusta.
Kannattaa kuitenkin tehdä asioita, vaikka kirjoittaa tänne, vaikka se tuntuisi järjettömältä. Kyllä elämään palaa vielä mielekkyys. Älä menetä uskoasi.
salainen55 kirjoitti 8.3.2012 10:42
Yksinäisyys oli se mikä nujersi, mutta ehkäpä se oli se mikä pisti sitten miettimään elämää eri kantilta.
Kun on masentunut niin sitä tuntuu kuin ei olis ketään eikä kukaan halua olla minun kans tai toisaalta ei jaksa muita kestää.
Joko olet saanut mielesi parempaan suuntaan?