En enään tiedä mitä tehdä.En ole pystynyt olla elokuun jälkeen töissä.Olen saanut monta työ mahdollisuutta ja pystyn olla siellä vaan aina yhden päivän.Eilen aloitin uudessa työssä taas ja tänään en mennyt taaskaan.On todella avuton olo.pelottaa,ahdistaa.En pysty enään elämään.En saa itseäni hoitoon.Tuntuu että kaikki on menetetty.Joulu on tulossa ja minä pilaan elämäni.Valehtelen ihmisille,sanon että olen töissä mutta en ole.Ei ole rahaa,ei elämän iloa,ei mitään.Velkoja on tuhansien eurojen edestä ulosotossa,olisi pakko olla töissä että pääsisin velkajärjestelyyn johon on varattu aika ensi kuussa.Avo mieheni on töissä mutta hänellä menee rahat vuokraan ja laskuihin.Eilen piti mukamas saada palkka edellisestä työpaikasta missä en ollut kuin vaan pari tuntia harjoittelemassa ja mieheni ei tiedä sitä.Elin vuoden ottaen vippejä ja lainoja ja nyt ne on perinnässä,en pystynyt koko vuonna puhumaan siitä kellekkään,vaikka olin terapiassakin niin en puhunut sielläkään,en kellekkään.Avomieheni äiti on yrittänyt auttaa mutta ei jaksa enää kun kuuli etten ole ollut töissä ja siitä että salasin velkani niin hän on pettynyt minuun kun en kertonut silloin heti.Kun otin lainoja niin mietin että ensi vuonna minua ei ole enää ja nyt tuntuu vahvasti siltä että en halua enää jatkaa elämääni…Nykyinen pomoni soitti juuri,en vastannut vaan käänsin puhelimen etten näe…Kun voisin vain nukahtaa pois…Vihaan itseäni,olen epäonnistunut elämässäni ja tuntuu todella pahalta.Kohta olen ihan yksin,kaikki hylkäävät minut…
😭 tiedän tunteen. Mä olen käynyt samoja kamppailuja. Konkurssi, sairaus, työttömyys, yksinhuoltajuus. Olin niin hyljätyn tuntuinen, kelvoton mihinkään. Valehtelin tai jätin kertomatta läheisilleni asioita. Kuitenkaan ne eivät hävinneet mihinkään. Kaiken raskaan ajan jälkeen olen yrittänyt. Mulle kävi kans viimesen työpaikan kans et en jaksanu kuin kuukauden. Paniikkia ja ahdistusta.
Yritä hankkiutua hoitoon. Mene psykiariseen päivystykseen, sinne ei tarvii olla mitään lähetettä. Ota edes kriisikeskukseen yhtetä, kyllä ne sieltäkin sinut eteenpäin ohjaa.
Asiat alkaa sitten selvitä kun saat hoitoa itse ja jaskamiseen tukea. Elä häpeä, et ole ainoa joka on vyyhdin sotkenut. Yritä kestää. Lähetän sulle aurinkoisia ajatuksia.
t.HOMSSu☺️
Sitähän se on masentuneen elämä... ei saa otetta mistään kunnolla ja asiat vain sotkeutuu pahemmin. Tuttu tunne. Kolme kk söin fevariinia. Ehkä hiukan auttoikin. Sitten loppui resepti. Enhän minä saanu itestäni irti edes sen uusimista. Ennenkuin kaikki taas kaatui huolella päälle. Tänään kävin jopa omalääkärillä. Hidas vain tuntuu sekin tie olevan. Nyt odottelen terapiakutsua. Jospa jo tänä vuonna kun lääkäri lupasi kiirehtiä.
Velkoja on ja tulee.. Uudelle miesystävälle en saa sanottua niistä. En edes sitä että nyt oikeesti ahdistaa niin ettei henki kulje.
Onneks on lapset . Ei tässä muuten olis mitään järkeä roikkua mukana.
Taviksille on niin käsittämätöntä tällanen masennus. Ei tästä saa ku haukkumisia.
Onni onnettomuudessa ettei ole töitä. Vaikka työttömyyskin masentaa. Ja se että 5 kk:n kaikana kipaisin 39 haastattelussa. Enkä saanut yhtäkään niistä paikoista. Olen joko jollain mustalla listalla tai sitten vain niin vastenmielinen ihminen.
Hyvä Myllynen!
Älä ihmeessä heitä pyyhettä kehään pelkän rahan takia. Ota rohkeasti ensimmäinen askel kohti apua ja tunnusta tilanteesi ammatti-ihmiselle. Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä vaikka kriisikeskuksen kautta velkaneuvontaan, jossa saisit purkaa koko vyyhdin ammattilaiselle. He osaavat varmasti ainakin selkeyttää tilannettasi, että mistä kannattaisi lähteä alkuun, parempaa kohti.
Luultavasti suuri kivi putoaa sydämmeltäsi jo sillä, kun saat reilusti kertoa koko todellisen tilanteesi sen alan ihmiselle. Ensimmäinen askel vaan on otettava, jotta pääset alkuun!
Rohkeutta matkaasi toivottaa,
Jadeliina
Hei myllynen Jadeliina kirjoittaa asiaa Kaikki asiat selviävät ihan varmasti kun haet apua
Jos et itse jaksa hoitaa kaikkia mahdollisia paperiasioita niin käy sosiaalitoimistossa ja pyydä apua Ne on ihan sitä varten siellä että osaavat neuvoa mistä apua löytyy
Älä tosiaan edes ajattele että sinä et jaksaisi elää Elämä on arvokas asia älä heitä sitä hukkaan vaikka nyt tuntuukin ylipääsemättömältä kestäminen
Jokaisella on heikot hetket ja on lupa olla masentunut ja surullinen ja jopa toivotonkin mutta LUPAA hakea apua
Ystävällisin terveisin Marielina
Älä tee myllynen mitään harkitsematonta Sinulla on ympärilläsi sinua rakastavia ihmisiä ja sinä ansaitset heidän rakkautensa ja hyväksyntänsä vaikka oletki toiminut niinkuin olet viime aikoina Sinulla on takuulla omat syysi siihen Voisi terapioista olla hyötyä Puhu vaan heille kaikesta mikä mieltä painaa Sinä pakoilet jotakin kun et uskalla ottaa tosiasioita puheeksi kenenkään kanssa Onko sinulla kenties aikaisemmin jopa lapsuudessa ollut jotain sellaista joka on opettanut sinua muuntelemaan totuutta että sinut hyväksyttäisiin
Olet hyvä ihminen Voimavarasi ei vaan nyt riitä enempään
Minä menetin itse poikani liikenneonnettomuudessa keväällä Kuolema on kamala asia meille tänne jäljellejääville Älä tee sitä läheisillesi Ei minun poikani tehnyt itsemurhaa mutta silti tämä menetys on ollut kauhea Välillä minustakin tuntui etten jaksa yhtään enää ja elämä on arvotonta mutta kaiken tuen avulla olen nyt jo paljon paremmassa kunnossa
Muista Pyydä apua ja ota apua vastaan ihan kaikkialta mistä sitä löydät
Ei ketään eikä kenenkään arvokkuutta mitata sillä miten hyvissä töissä tai hyvässä palkkaluokassa painii Elämä on arvokas asia ja sinä olet arvokas ihminen
T:edelleen marielina
Hei Myllynen, jäin pohtimaan miksi et jaksa missään työpaikassa? Ajattelisin että kaikki uusi on aina peloittavaa ja voi alkuun tuntua raskaalta mutta kun alkaa tottua niin asiat alkavat sujua omalla painollaan. Pitäisi sinnikkäästi vain yrittää selvitä, no en kyllä tiedä taustaasi mistä on perimmiltään kysymys mutta ei tuo kyllä hyvältä kuulosta.Sen vain sanon että rahan takia ei kannata itseltään henkeä ottaa, on tämä elämä kuitenkin sen verran arvokas. Itsekin olen ollut tilanteessa jossa on tuntunut siltä että nyt on kaikki lopussa, kun olin menettänyt kuolemalle Isän, Äidin , Veljen,Anopin , Apen ja äärettömän rakkaan vanhan kissani, kun elän erittäin vaikeassa avioliitossa, ilman lapsia joita en koskaan saanut , ilman todellista perhettä jonka jo lapsena menetin Isäni traagisen kuoleman johdosta. Elämälläni ei ole jatkuvuutta, ei tarkoitusta mutta silti vaan roikun täällä. raha ei näitä ongelmia ratkaise. Uskoisin kohdallasi että pystyisit asiasi hoitamaan kun vain haluat, rahaan tämä elämä ei saa kaatua, on paljon asoita joihin rahallakaan ei saa apua.Toivon tsemppiä elämääsi kyllä kaikki varmasti järjestyy, kukaanhan ei ole vielä kuollut ja se on pääasia.
Haluaisin vain sanoa, että jaksa vielä, jaksa yksi tunti, jaksa yksi päivä, toinen päivä, jaksa seuraava kuukausi ja siitä vielä pitkään eteenpäin. Ota itsellesi tavoite selvitä tunnista toiseen, päätä, ettet tee itsellesi mitään tänään, anna lupa itsellesi miettiä vaikka illalla mitä päivästä jäi käteen, kaikista niistä selvityistä tunneista. Päätä, että elät vielä huomisen, ja sitten taas katsot tilanteen uudestaan. Älä edes mieti, mitä seuraavat vuodet voivat tuoda tullessaan, koska luultavasti näet vain mustaa. Siellä on kuitenkin värejä, jotka tulevat luoksesi ajan kanssa, kun jaksat aina yhden päivän kerrallaan.
Itse olen ollut useasti valmis vahingoittamaan itseäni lopullisesti, ja jossain vaiheessa keskeinen rasite oli raha. Tuntui, etten pärjää velkojeni keskellä ja olen onneton kun en voi edes töitä tehdä ja ansaita rahaa jolla voisin maksaa velkani pois. Tuntui, että olen valmis kuolemaan sen takia. Nyt, vuosia myöhemmin, voin vain hymähtää pienesti ja todeta: Mitä kaikkea olisin menettänyt, jos olisin tappanut itseni vain rahan takia! Rahan! Lopulta, kun asettaa kaiken oikeaan perspektiiviin, raha, miten pientä se on tässä elämässä, joka on täynnä tärkeämpiä asioita kuin raha. Ihmiset on ikävä kyllä kasvatettu rahakeskeisiksi tässä maailmassa, mutta toivon, että sinulle koittaa pian se päivä että näet mitä hyvää itsessäsi ja maailmassa ympärilläsi on ja näet myös rahan todellisen paikan siinä.
Voisitko harkita toistaiseksi sairauslomalle siirtymistä? Saisit vähän aikaa henkäistä ja katsella uusia suuntia, kerätä voimia. Ei kaikkeen tarvitse pystyä aina, anna itsellesi lupa olla välillä heikko.
Toivottavasti päivät näyttävät vähän kirkkaammilta jo.