🙂🌻

Vedin taas 2 temestaa. 2 buranaa ja Panadolin. Tekis mieli vetää enemmänkin.

Ehkä se yks lääkäri oli oikeessa: tää sairaus vaan pahenee vuosi vuodelta. ☹️

On ruvennu tuntuun siltä että olen ihan helvetin viallinen. Tuntuu ettei mussa mitään muuta ookkaan kun vikoja. Täällä varmaan monilla on semmoinen tunne?

Välillä tulee mietittyä, että mitäköhän mää täällä maanpäällä enää teen.... Joku ratkaisu pitäis löytää..?

Kamala ahdistutus päällä. Lääkkeet ei toimi... ☹️

Tänään lääkäri. Toivottavasti siitä on apua... Tuntuu etten pärjää oikeen omillani. Käytän lääkkeitä väärin silloin kun oon yksin... 😑❓

Hyvä juttu, et sulla on lääkäri! 🙂👍 Olet kovin toivottoman oloinen ja vaikuttaa niinku susta tuntuis, että olet umpikujassa. Jospa löytyisi jokin tie eteenpäin. Voimia sinulle! Ei se, että sulla on vaikeuksia ja että olet tehny virheitä elämässäsi tarkoita, että olisit viallinen. Ihmisen arvoa ei määritä semmoset asiat. Olet ainutlaatuinen ja tärkeä ja sä oot nuori ihminen, sulla on vielä paljon hyvää edessä! Tuntuu kurjalta, että olosi on noin tuskainen.

Joie kirjoitti 2.8.2017 9:34

Hyvä juttu, et sulla on lääkäri! 🙂👍 Olet kovin toivottoman oloinen ja vaikuttaa niinku susta tuntuis, että olet umpikujassa. Jospa löytyisi jokin tie eteenpäin. Voimia sinulle! Ei se, että sulla on vaikeuksia ja että olet tehny virheitä elämässäsi tarkoita, että olisit viallinen. Ihmisen arvoa ei määritä semmoset asiat. Olet ainutlaatuinen ja tärkeä ja sä oot nuori ihminen, sulla on vielä paljon hyvää edessä! Tuntuu kurjalta, että olosi on noin tuskainen.

Joo kyllä välillä tuntuu että on umpikuja edessä.
Oon myös huomannu että menneisyyden ja lapsuuden tapahtumat ovat paljon mielessä ja niistä on jäänyt pahat arvet.

Olo olis sitten edes hieman parempi jos sais noi fyysiset kivut pois. Sen jälkeen vois keskittyä henkisten asioiden hoitoon...

Kiitos viestistä! 🙂

Onneksi sulla on tänään lääkäri. Sekin saattaa hetkeksi auttaa, että voi hänelle sanoa että nyt ei ihan oikeesti kestä tätä olotilaa. Onko sulle jo kokeiltu useampaa lääkitystä, eikä ole sopivaa löytynyt? Tuntuu että harvalle mielenterveysongelmaiselle on oikea lääkitys löytynyt kovin nopeasti. Täytyy myös muistaa että harvalle ne lääkkeet ovat ainoa ratkaisu. Joskus myös tuntuu, että ei oikein edes tiedä toimiiko vai ei joku tietty lääke. Eivät ne kuitenkaan mitään ihmenappuloita ole, jotka ratkaisisivat kaiken. Lisäksi lääkäreilläkin on eri näkemyksiä ja mielipiteitä lääketieteestä, joten paljon riippuu myös lääkäristä, mitä nappulaa milloinkin syödään.

Oletko sä ihan yksin? Tarkoitan, onko ketään joka pystyisi sua jollain tavalla ymmärtämään. Joku jota kiinnostaisi edes? Itse koen ainakin ongelmalliseksi, että mun lähipiirissä ja kavereissa ei oikein ole ketään kenelle itse voisin kertoa omista epätoivon tunteista. Joillekin kavereilleni olen joskus yrittänyt sanoa, mutta eivät ne yleensä ymmärrä. Tai vaivautuvat heti ja haluaa vaihtaa puheenaihetta. Toisin sanoen ei mulla taida olla ainoatakaan todellista ystävää.

Jos ihminen on epätoivon keskellä, on todella vaikeata yrittää tsempata tai antaa ratkaisuja(ehdotuksia). Oon kuitenkin huomannut että tuska lievenee, jos tietää ettei ole näiden asioiden kanssa ainoa, siis YKSIN. Siihen perustuu mm. vertaistuki. Ainakin isommissa kaupungeissa sitäkin on tarjolla. Täytyy yrittää myös muistaa, että on myös ihmisiä, jotka ovat nousseet todella pahasta suosta. Saaneet elämän, vaikka se olisi tuntunut täydeltä mahdottomuudelta 🙂 Tuntuu kummalta, kun itsekin olen tämän vuoden elänyt ehkä elämäni surullisinta ja ahdistavinta aikaa, silti kaiken tämän epätoivon keskeltä joku ihme toivon pilkahdus aina tulee.

Niinkuin sanoin, vaikea sitä on neuvoa ihmisiä. Varsinkin jos ei tunne. Varsinkin mielenterveysongelmaista. Silti haluan antaa tsempit sinnekin päin. Itse ainakin koen sen edes vähän helpottavan. Pahan maailman, pahojen ihmisten keskeltä löytyy myös onneksi hyvyyttä.

Mut yhden neuvon haluan kuitenkin antaa. Koita olla käyttämättä lääkkeitä väärin. Siitä ei seuraa hyvää. Olen sitä tehnyt myös itsekin, vaikkakin viime aikoina olen ollut aika tunnollinen niiden kanssa ja käyttänyt, niitä kuten on sovittu. Tuntuu joskus hetkellisesti loistavalta ratkaisulta ottaa liikaa, mutta se ei auta tilannetta. Johtaa usein ongelmien pahenemiseen.

Voimia!

Kiitos Joonze viestistä. Yritän kyllä parhaani mukaan olla käyttämättä lääkkeitä väärin.

Viestisi oli rohkaiseva.🙂

Olen huomannut että toiset ihmiset on varmaan se ratkaisu, en vain tiedä miten saisin kivan tyttöystävän jonka kanssa elää. Onhan niitä Tindereitä sun muita...

En enää haluaisi olla yksin. Mutta toisaalta en halua pakollakaan tyttöystävää saada. Kyllä ainakin yksi kaveri on jolle voin murheista kertoa ja tietenkin sitten se ryhmäterapia joka alkaa ens viikolla...

Kiitos!🙂

Kivaa minäitse että sulla alkaa taas ryhmäterapia 🙂👍

Joo. Sitä oonkin odottanu.

Joo no, onhan se hiton vaikeeta miettiä mitään parisuhdejuttuja jos on itse masentunut ja ahdistunut. Se saattaa joskus tehdä hitonmoisen yksinäisyydentunteen. Voi olla olo, että haluaisi itselleen oikean, mutta on itsensä ja/tai elämänsä kanssa niin hukassa ettei uskalla. Jonkinlainen kunto pitää mielestäni olla, ennen kuin ryhtyy vakavaan suhteeseen. Ei ainakaan jatkuvaa masista. Tai sitten voi tietenkin edetä tosi varovasti ja katsoa mitä siitä tulee. Sitäkin varmaan moni koittaa, jotta löytäisi kaltaisensa, toisen mielenterveyshärön. Itselleni on käynyt niin muutamia kertoja, että kun nainen on huomannut ettei mun päässä ole ihan kaikki kohdalla, on jäänyt tapailut siihen. Kerran kävi kyllä niinkin päin, että nainen oli myös mielenterveyspotilas ja perääntyi heti kun ymmärsi minunkin olevan. Ei uskaltanut koittaa mitä tulee kun kaksi samanlaista laitetaan samaan pakettiin 😀 No joo, yksilöistä tietenkin riippuvat nämäkin asiat ja kannattaa kuunnella itseään mielestäni silloin kun olo sattuu olemaan vakaampi.

Jos ei kertakaikkiaan kykene, tai ei uskalla mihinkään suhteeseen, kannattaa silti tehdä kaikkensa jotta pääsisi johonkin, jossa on muitakin. Masennuspotilaalla kun on taipumus usein jäädä eristyksiin, joka tekee asiasta vielä vaikeamman ja pahentaa edelleen omaa tilaa. Silloin kun on meneillään parempia päiviä, kannattaa ponnistella ja yrittää saada itsensä ylös. Oikeilla lääkkeillä esimerkiksi saattaa saada sen voiman.

Joonze kirjoitti 3.8.2017 15:39

Joo no, onhan se hiton vaikeeta miettiä mitään parisuhdejuttuja jos on itse masentunut ja ahdistunut. Se saattaa joskus tehdä hitonmoisen yksinäisyydentunteen. Voi olla olo, että haluaisi itselleen oikean, mutta on itsensä ja/tai elämänsä kanssa niin hukassa ettei uskalla. Jonkinlainen kunto pitää mielestäni olla, ennen kuin ryhtyy vakavaan suhteeseen. Ei ainakaan jatkuvaa masista. Tai sitten voi tietenkin edetä tosi varovasti ja katsoa mitä siitä tulee. Sitäkin varmaan moni koittaa, jotta löytäisi kaltaisensa, toisen mielenterveyshärön. Itselleni on käynyt niin muutamia kertoja, että kun nainen on huomannut ettei mun päässä ole ihan kaikki kohdalla, on jäänyt tapailut siihen. Kerran kävi kyllä niinkin päin, että nainen oli myös mielenterveyspotilas ja perääntyi heti kun ymmärsi minunkin olevan. Ei uskaltanut koittaa mitä tulee kun kaksi samanlaista laitetaan samaan pakettiin 😀 No joo, yksilöistä tietenkin riippuvat nämäkin asiat ja kannattaa kuunnella itseään mielestäni silloin kun olo sattuu olemaan vakaampi.

Jos ei kertakaikkiaan kykene, tai ei uskalla mihinkään suhteeseen, kannattaa silti tehdä kaikkensa jotta pääsisi johonkin, jossa on muitakin. Masennuspotilaalla kun on taipumus usein jäädä eristyksiin, joka tekee asiasta vielä vaikeamman ja pahentaa edelleen omaa tilaa. Silloin kun on meneillään parempia päiviä, kannattaa ponnistella ja yrittää saada itsensä ylös. Oikeilla lääkkeillä esimerkiksi saattaa saada sen voiman.

Kiitos neuvoista. 🙂

Olen joo kyllä huomannut sen että kun on ihan alamaissa, niin haluaisi vaan jäädä kämppään moneksi päiväksi samoilemaan.

Täytyy myöntää, että olen tällä hetkellä jonkinlaisessa syöksy kierteessä. Yritän pitää kuitenkin pään pinnalla. Hirveetä taisteluahan tää on mutta, ehkä se kannattaa. Kyllä tää masennus on välillä aika kovaa luokkaa... Valitettavasti...

Sitä mietin että olispa elämässä joku kelaus nappi. Kelaisin aikaa taaksepäin 12-vuotiaaseen itseeni asti ja tekisin kaiken aivan toisin. 12-vuotiaana koko helvetti alkoi. Ehkä tulevaisuudessa tiedemiehet keksii jonkun aikakoneen. 🙂

minäitse89 kirjoitti 5.8.2017 10:25

Sitä mietin että olispa elämässä joku kelaus nappi. Kelaisin aikaa taaksepäin 12-vuotiaaseen itseeni asti ja tekisin kaiken aivan toisin. 12-vuotiaana koko helvetti alkoi. Ehkä tulevaisuudessa tiedemiehet keksii jonkun aikakoneen. 🙂

Ei kai sentään. 😀 Keksitä aikakonetta siis. Mut tiedätkö, vaikka pääsisitkin palaamaan menneisyyteen ja tekisitä kaikki asiat eri lailla, et voisi yhtään tietää millasta elämäsi tällä hetkellä olis. Meidän valintojen ja tekojen seuraukset on niin monisyiset ja sitten tapahtuu paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ja 12-vuotiaana olit vielä kovin pieni...

Kyllä ihan tässä päivässä ja sen ikäisenä mitä nyt oot, on mahdollisuus tehdä hyviä valintoja ja kulkea parempaan päin. Ei peli oo menetetty millään lailla. Virheitä kaikki tekee ja suurin osa ihmisistä paljon! Minusta se ei oo niin olennaista, mitä virheitä on tehny ja kuinka paljon. Olennaista on se, mihin suuntaan haluaa kulkea: haluaako pysyä entisessä ja tehdä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan, vai haluuks lähtee muutoksen tielle ja kulkemaan askel kerrallan toiseen suuntaan. Virheitä ja vääriä valintoja tulee edelleen, mutta ei se oo niin vakavaa, kun suunta on ja pysyy parempaan päin. Voimia elämääsi, ja iloa!

Tuliks sun lääkärikäynnillä mitään uutta rintakipuihin liittyen? Vai onks se eri lääkärin juttuja? Jatkuvan kivun kanssa eläminen on kyllä varmasti tosi raskasta ja kuluttavaa. ☹️

Ei ollu mitään uutta. Määräs buranaa ja panadolia. Oon jotenkin tottunu kipuun...