Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku sano Paasikivi. Se on ainakin faktaa, että ikuinen tämä meidän elomme maanpäällä ei ole. Jotkut lähtee tyytyväisenä elämästä, mutta suurimmalle osalle elämä on tragi-koominen näytelmä, jota vaan on yksinkertaisesti jatkettava niin pitkään, kun henki pihisee. Faktaa on myös se, että joillakin on niin paska mäihä, että sairastuu jo nuorena ja sillä tavoin koko tulevaisuus on vaakalaudalla. Voin sanoa, että itselleni on jaettu aika huonot kortit. Ei auta kai muu, kun bluffata… Olen joutunut kärsimään elämäni aikana paljon ja tällä hetkellä kärsimykselle ei näytä loppua tulevan… Sairastuin 18-vuotiaana skitsofreniaan ja välillä tuntuu siltä, että sairaus jatkuu hautaan asti… On minulla ollut onnellisiakin hetkiä elämässä, ne vain jäävät huonommin mieleen kuin synkät. Mitä sitä mielelleen mahtaa… Olen kuullut, että skitsofreniasta voi parantuakin… Mutta nyt, talven synkkinä aikoina, se tuntuu vain kaukaiselta unelmalta… Mutta itseasiassa jos mietin tarkemmin vuosi 2015 alkoi hyvin ja sujuikin ihan hyvin puoleen väliin saakka, kunnes kuulin ystävän itsemurhasta… Sen voin sanoa siitä, että itsemurha vaikuttaa kanssa eläjiin voimakkaimmin, kuin mikään muu teko… Siitä päivästä lähtien kun kuulin uutisen on ajatukseni joka ikinen päivä palannut siihen… Välillä, jopa alitajuisesti, vaikken koko ajan sitä ajattelisi, niin ahdistuksen tunne valtaa mielen… Ei sitä voi sanoin kuvailla, kuinka paljon hänen tekonsa on loppujen lopuksi vaikuttanut minun psyykkeeseen… Ja voi olla, että se kummittelee vielä monia vuosia tästä eteenpäin… Muistakaa siis se, jos olette ajautumassa itsemurhaan, se vaikuttaa aina toisiin ihmisiin, en tuomitse, mutta muistakaa että siinä saattaa mennä monen muunkin elämä, kuin vain tekijän.
minäitse89 kirjoitti 29.12.2015 16:50
Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku sano Paasikivi. Se on ainakin faktaa, että ikuinen tämä meidän elomme maanpäällä ei ole. Jotkut lähtee tyytyväisenä elämästä, mutta suurimmalle osalle elämä on tragi-koominen näytelmä, jota vaan on yksinkertaisesti jatkettava niin pitkään, kun henki pihisee. Faktaa on myös se, että joillakin on niin paska mäihä, että sairastuu jo nuorena ja sillä tavoin koko tulevaisuus on vaakalaudalla. Voin sanoa, että itselleni on jaettu aika huonot kortit. Ei auta kai muu, kun bluffata... Olen joutunut kärsimään elämäni aikana paljon ja tällä hetkellä kärsimykselle ei näytä loppua tulevan... Sairastuin 18-vuotiaana skitsofreniaan ja välillä tuntuu siltä, että sairaus jatkuu hautaan asti... On minulla ollut onnellisiakin hetkiä elämässä, ne vain jäävät huonommin mieleen kuin synkät. Mitä sitä mielelleen mahtaa... Olen kuullut, että skitsofreniasta voi parantuakin... Mutta nyt, talven synkkinä aikoina, se tuntuu vain kaukaiselta unelmalta... Mutta itseasiassa jos mietin tarkemmin vuosi 2015 alkoi hyvin ja sujuikin ihan hyvin puoleen väliin saakka, kunnes kuulin ystävän itsemurhasta... Sen voin sanoa siitä, että itsemurha vaikuttaa kanssa eläjiin voimakkaimmin, kuin mikään muu teko... Siitä päivästä lähtien kun kuulin uutisen on ajatukseni joka ikinen päivä palannut siihen... Välillä, jopa alitajuisesti, vaikken koko ajan sitä ajattelisi, niin ahdistuksen tunne valtaa mielen... Ei sitä voi sanoin kuvailla, kuinka paljon hänen tekonsa on loppujen lopuksi vaikuttanut minun psyykkeeseen... Ja voi olla, että se kummittelee vielä monia vuosia tästä eteenpäin... Muistakaa siis se, jos olette ajautumassa itsemurhaan, se vaikuttaa aina toisiin ihmisiin, en tuomitse, mutta muistakaa että siinä saattaa mennä monen muunkin elämä, kuin vain tekijän.
Hel Minäitse89
Olen samaa mieltä että elämä on epäreilu. Sekä myös minulle on jaettu huonot kortit.
Onhan itsemurha tosi itsekästeko. Mutta sillon kun on todella pahaolo niin silloin ei välttämättä ajattele toisia. Jokainen saa kuitenkin itse päättä elämästään. Toisin Jumala sen päättää koska kuolee luonnollisesti.