elämässä hauskuus tiivistyy?
Tiedättehän sanonnan ”itku pitkästä ilosta”.
Tuntuu että ainakin omassa elämässäni tuo parsi pitää paikkansa.
Minulla on jatkuvasti tunne siitä, että miellyttävää kokemusta elämässä on seurattava aina paha morkkis milloin mistäkin.
Tuntuu, että ainakin omassa elämässäni on jokin säädetty vakio nautintoa, tai mukavaa elämää ja loput onkin sitten silkkaa kärsimystä.
En jaksaisi oikein enää tätä draamakuningatarta korvieni välissä.
Tuntuuko kenestäkään yhtään samalta.?
Tuntuu hyvinkin samalta.
Ihan pienikin hetki hyvää oloa kostautuu moninkertaisesti myöhemmin. Yleensä se menee niin, että se hyväkin hetki paljastuu pelkäksi valheeksi. Taas on ollut tyhmä ja kuvitellut, että joku asia voisi olla hyvin.
Tuntuu myös samalta. Yksi hetki tunnen olevani elämäni kunnossa, seuraavaksi herään sairaalan tarkkailuhuoneesta.
Tuntuu tutulta. Välillä melkein säikähtää jo etukäteen, miten hyvältä tuntuu, kun tietää jo melkein, että takapakkia on hyvänolon jälkeen luvassa.