Mikään tässä elämässä ei ole mua varten. Mikään ei johda mihinkään. Kaikkialla on vastassa vain kylmiä ihmisiä, jotka antaa ymmärtää että mussa on jotain vikaa. Jos jonnekin menee yksin kun ei ole ystäviä, niin saa kummastuneita katseita tai joku kysyy ihmetellen, että yksinkö sä siellä olit. Pakkohan mun on jossain olla! Valitettavasti.

Mitkään elämän muutosyritykset ei auta. Aina joutuu vain ojasta allikkoon. Mä en enää jaksa ihmisiä enkä tätä elämää. Loputtomasti samaa. Työ ja harrastukset ovat vain harmaata suorittamista. Mistään ei saa mitään energiaa. Jos saisi vain nukkua eikä tarttis enää herätä ollenkaan.