Elämän ensimmäinen parisuhde on vaikea on-off-suhde
Tapaan ihastuttavan tytön 2017 ollessani 26-vuotias ja naiseni 25 vee. Neljän vuoden suhteemme aikana tulen jätetyksi neljä kertaa. Olemme kihloissa kaksi vuotta. Jokaisella kerralla syynä on ihastus eri henkilöön. Ekan kerran hän jättää minut keväällä 2017. Pelkää eroa, jos muutamme liian nopeasti yhteen. Kertoo tuntevansa syyllisyyttä ihastumisestaan toiseen henkilöön. En halua luopua hänestä, koska rakastan häntä jo silloin. Hänen veljensä ylipuhuu sisarensa antamaan minulle tilaisuuden, koska olen hyvä tyyppi. Jatkuvat ihastumiset syövät kuitenkin luottamustani häneen ja mustasukkaisuuteni tuhoaa suhteen ja hän jättää minut jouluna. Vuoden 2018 alusta tapailemme toisiamme eri osoitteista ja käymme yhdessä yliopistolla opiskelemassa. Olen umpirakastunut naiseen, vaikkei hän olisikaan minuun yhtä ihastunut. Teemme yhteisen ulkomaanmatkan ja sanon rakastavani häntä, hän tuijottaa kylmästi silmiini eikä sano mitään. Myöhemmin hän ilmoittaa minulle keväällä, ettei tunne minua kohtaan mitään, on ihastunut toiseen. Toinen henkilö antaa pakit ja menen hänen luokseen (miksi tein niin? en tiedä).
Alamme viettää aikaa yhdessä ja palaamme kolmannen kerran yhteen. Nainen sanoo ensimmäistä kertaa rakastavansa minua. Haluaa olla väleissä perheeni ja ystävieni kanssa, koska olen hänelle tärkeä. Olen onnesta pakahtua. Asumme vielä eri osoitteissa, mutta muutan hänen luokseen 2018 syksyllä ja vuoden 2019 alussa muutamme jälleen yhteiseen asuntoon. Ajattelen, haluan naisen kanssa perhettä, mutta en saa oman alan töitä. Ehkä jossain vaiheessa. Riitelemme harvoin, mutta jokaisella kerralla, kun riitelemme nainen mököttää ja ero leijuu ilmassa. Vuosi 2020 ja korona. Parisuhdetta kiristävät rajoitukset ja jatkuva yhdessä olo. Nainen kaipaa baareihin ja muualle. Kotona oleminen kyllästyttää. Nainen on kiitollinen siitä, ettei joudu asumaan yksin korona aikana. Synkkä alkuvuosi vaihtuu mukavaan mökkireissuun, josta lähdetään syksyyn 2020.
Tultuani mökiltä nainen ilmoittaa haluavansa erota, koska on ihastunut veljeeni (mustasukkaisuuspäissäni luin joskus hänen päiväkirjaansa jouluna 2017). Olen siis tiennyt hänen ihastuksestaan, mutta uskonut, että tunteet menevät ohi ajan kanssa, seurustelumme aikana, kuten olen hänelle sanonut. Olen sanonut hänelle, että kokeilee välttää näkemästä veljeäni. Nainen ei haluakaan erota lopulta kanssani, kun olen viettänyt murheellisen aamun ja yön itkien itseni uneen. Kaikki on jälleen hyvin ja syksy 2020 voi jatkua. Vietämme joulua perheeni kanssa. Veljeni on samassa tilassa. Luulen, että ”kaikki on hyvin”.
Tulee vuosi 2021 ja kaikki vaikuttaa menevän hyvin. En sokeana huomaa parisuhteen ongelmia. Naista stressaavat kesätyöpaikkojen haut ja matkustaminen muualle kesätöihin. Lähden hänen mukaansa kesätöihin, jotta voin olla hänen kanssaan. Teemme töitä yhdessä. Nainen saa lopputilin ja minä otan lopputilin myös. En pitänyt hommasta. Olemme hetken aikaa kotonamme ja teemme reissun mökille, jossa olin kavereideni kanssa viime kesänäkin. Veljeni tulee myös mökille ja mökkireissun jälkeeen kesällä 2021 nainen purkaa kihlauksemme, koska hänellä on tunteita veljeäni kohtaan, vaikka on sanonut rakastavansa minua. Olen jälleen paskana.
Asumme hetken aikaa yhteisessä asunnossamme, mutta emme ole eronneet kunnolla. Harrastamme seksiä ja annamme toisillemme suudelmia. Kumpainenkin purkaa tuntojaan yhteisille ystävillemme. Nainen alkaa tapailla kahta muuta miestä, koska emme ole luonnollisesti parisuhteessa. Nainen kertoo minulle keitä miehet ovat. En pysty pidättelemään mustasukkaisuuttani. Teen jotain todella typerää, joka muuttaa välejämme perusteellisesti. Ajan etäälle toisen miehen talosta, jota eksäni tapailee ja soitan eksälleni näkevänsä hänen autonsa talon pihalla. Katkaisen puhelun ja ajan pois paikalta. Yhteiset ystävämme saavat tietää tapahtuneesta. Tulee pitkä riita ja nainen muuttaa lopullisesti pois yhteisestä asunnostamme. Saan naisen lopulta antamaan anteeksi typerän tekoni muutaman viikon jälkeen. Joudun kuitenkin luopumaan yhteisestä kissastamme. Olen nimittäin samana iltana riehunut entisessä asunnossamme, jossa kissakin on. Tiedän typerää, olen käyttäytynyt epäkypsästi.
Tämänhetkinen tilanne: Asumme eri osoitteissa ja minun ja eksäni välit eivät ole koskaan olleet näin viileät, vaikka hän on antanutkin minulle muodollisesti anteeksi. Rakastan häntä edelleen, vaikka hän tapailee näitä kahta miestä. Minusta tuntuu, ettei hän rakastanut minua koskaan yhtä paljon kuin minä häntä. Kaipaan häntä. Pelkään, etten pääse hänestä koskaan yli.
En ota häneen yhteyttä. Vältän hänen seuraansa ja näen yhteisiä ystäviämme yksitellen.
Hei. Onpa mutkikas ja hankala tilanne. Tyttöystäväsi käyttäytyy kuin teini ja ehkä ei muutukaan, kun ikää on jo noinkin paljon.. Olet varmaan tehnyt oikean ratkaisun, kun olet tehnyt täyden eron häneen. Tuollainen on-off-juttu ei pitkälle kanna ja olethan sitä jo kokeillut. Noin impulsiivinen ihminen ei taida muuttua ja elämä olisi täyttä vuoristorataa, ei mitään pysyvää ja vakaata.
On tottunut ehkä siihen, että voi palata luoksesi, kun muut suhteet kariutuivat ja se on toisen ihmisen hyväksi käyttöä.
Löydät kyllä jotakin parempaa ja ihmisen, joka osaa oikeasti rakastaa eikä vain pelailla toisen tunteilla.
Minä olen ollut koko ajan selvillä tunteistani. Tuntuu siltä kuin olisin puhunut hänet joka kerta jatkamaan seurustelua kanssani. Viimeisin ero eroaa muista siten, ettei hän ole aiemmin tapaillut ketään muita erojemme välillä. Tilanne on hyvin vaikea. Jopa kotona ihmetellään näitä eroja ja kaveripiriissäni.
Äitini on valitettavasti sekaantunut kahteenkin otteeseen eroihin. Laittanut solvaavia viestejä hänelle. Tähän olen puuttunut joka kerta. Sekin on niin noloa. Kun olen yrittänyt saada ymmärrystä kotoa tilanteeseeni, en toisen haukkumista.
Minua ihmetyttää sekin, että miksi henkilö sanoo rakastavansa minua, jos ei todella rakasta? Miksi pitää niin kauan löyhässä hirressä? Tämä on aivan hullua. Kaipaan hänen seuraansa. Tunnen syyllisyyttä viimeisimmän eron tapahtumista. Pyysin häneltä anteeksi kirjeitse ja anelin hänen anteeksiantoaan viikkokaupalla. Olen jopa alentunut haukkumaan miehiä, joita hän tapailee nyt. Se onkin viimeinen asia, jota olen pyytänyt anteeksi.
Olen pahasti riippuvainen hänestä. Kaipaan hänen kosketustaan. Haihattelen ja toivon, että jos en ota yhteyttä häneen, hänen tapaillessa näitä muita miehiä, hän ottaisi minuun yhteyttä. Jos nämä suhteet kariutuisivat, koska perustuvat vain fyysiselle aspektille. Aika parantaisi haavat. Tämä on niin surullista. Tuntuu, että olen uhrannut neljä vuotta elämästäni naiseen, joka ei välitä minusta. Hänellä on niin paksut muurit. Harvassa ovat kerrat kun olen nähnyt hänen itkevän. Poistin hänet Facebook-kavereistani, mitä kadun myös. Pystymme kommunikoimaan ainoastaan puhelimitse. Miksi olen koukussa tähän "pahaan tyttöön"?
En oikein ymmärrä millaista tukea tarvitset, jos jatkat entiseen tapaan ja tyydyt tilanteeseen. Jos tajuat että nyt on mennyt jo 4 vuotta turhaan yrittämiseen ja toivomiseen niin pian menee 10 vuotta ja tilanne sama. Jos haluaa muutosta elämään itsestä se lähtee ja jos ei niin, sitten pitää tyytyä tilanteeseen.
Päivä päivältä tilanne helpottaa. En jahtaa häntä enää. Jos hän joskus katuu tekemisiään ja huomaa, miten hän on minua kohdellut. Ehkä tilanne on silloin toisenlainen.
Eksäsi tempoilu kuulostaa aika kuormittavalta, myötätunto heräsi tarinaasi lukiessani. Ehkä hänellä on vain epärealistiset käsitykset siitä miltä parisuhteen pitäisi tuntua, eikä siksi osaa tyytyä sinuun? Jotkut ihmiset ovat koukussa ihastumisen tunteeseen, ja vaikka hän hyvinkin saattaa olla vilpitön silloin kun sanoo rakastavansa sinua, voi olla että se tarkoittaa teille ihan eri asioita.
Hajotettu90 kirjoitti:
Päivä päivältä tilanne helpottaa. En jahtaa häntä enää. Jos hän joskus katuu tekemisiään ja huomaa, miten hän on minua kohdellut. Ehkä tilanne on silloin toisenlainen.
Kuulostaa hyvältä! Jos olosi on helpottanut olemalla hänestä erossa, se on varmasti parempi ratkaisu sinulle.